Olen viime päivinä yrittänyt ihan tosissani ymmärtää Israelin toimia ja koittanut ajatella asiaa niiden kannalta. Mutta en vaan ymmärrä. Niinkuin joku totesi jossain, niin ne ovat nyt 50 vuotta yrittäneet rauhaa tuolla samalla keinolla. Kuinka monta vuotta täytyy vielä yrittää ennenkuin uskoo, ettei se ehkä olekaan se kaikkein paras tapa?

Ja eilisestä iskusta YK-tukikohtaan voisi todeta kuivalla huumorilla, että osuivatpahan ainakin tällä kertaa johonkin muuhun kuin siviilikohteeseen. Surullista.

Leppoisaa lomaa. Kissojen riitojen sovittelua. Aamulenkki rulliksilla uusia hyviä pyöräteitä pitkin. Iltalenkki juosten samoilla teillä, jonka päälle sauna. Välissä kirjojen ja lehtien lukua. Ja iltaisin rästiin jääneitä hommia tietokoneella (mutta ei sentään työhommia!). Kolme päivää jo takana, tätä voinee jo alkaa kutsua lomarutiiniksi.

Olen viime hetket vahtinut, että ensin toinen kissa saa syödä rauhassa. Ja sitten toinen. Toisiltaan eivät muuten rauhaa saa. Hyvää vastapainoa työlle -- yhtä älytöntä ehkä.

Ihmetystä herättäneitä asioita näin torstaina:
- muistitikku ei ole moksiskaan parin tunnin vierailustaan pesukoneessa
- Biltemasta ei saakaan kaikkia autonosia mitä keksii kysyä
- tuleeko toi Sinkkuelämää siis aivan joka päivä telkkarista?

Onneksi voi jäädä ensi viikoksi lomalle latailemaan akkuja. Sellaiset ovat nimittäin hajonneet sekä autosta että tietokoneesta.

Olipahan taas nokkela sanaleikki.

Ai niin. Costa Rican μ on 0.60.

Tämä on varmaan näitä kesäajan ongelmia.

Olen pohtinut miten vittuilevalle kopiokoneelle voi antaa takaisin. Huutamalla? Vetämällä siltä piuhan seinästä? Kunnon potkulla? Rupeamalla käyttämään toisen kerroksen kopiokoneen palveluita? Haukkumalla sitä julkisesti ìnternetissä?

Olen tainnut unohtaa mainostaa kaverin hienoa chanson-miksausta. Korjataanpa sekin unohde. Täältä löytyy DJ Kymppikassi ja Tourbillon, olkaa hyvä. (koko noin 45MB)

Viikonloppunakin on aikaa oppia uutta: Mitä opin tänään (osa 4)
- poliisilla ei ole oikeutta ottaa säilöön vesiliikennejuopumuksen vuoksi (juttu päivän Hesarissa)
- Meksikossa μ on noin 0.6-0.7 (helpotettakoon oppimistanne sen verran, että tässä μ on varjokahvin osuus kaikesta tuotetusta kahvista pinta-alalla mitattuna)
- Libanonin pohjoisosassa on myös kaupunki nimeltä Tripoli

Mitä en oppinut tänään yrityksestä huolimatta (osa 1)
- yritin ymmärtää miten PhpWikia käytetään ilman kovinkaan mainittavaa menestystä. Kyllästyin minuutissa ja totesin että joku muu saa opetella tai opettaa minulle tämän homman.
- paljonko μ on Costa Ricassa

Pohdiskelin tuossa, että miksi sitä tulee toisinaan roudattua jotain töitä mukanaan kotiin (vaikkei niitä yleensä kylläkään tule onneksi tehtyä). Vastaus oli, että kaikkea ei ehdi tekemään töissä. Tästä seurasi jatkokysymys: onko minulla niin paljon töitä, että niistä ei ehdi suoriutumaan työaikana. Vastaus on, jälleen onneksi, ei. No, miksi sitten niitä töitä ei tule tehtyä töissä? Löytämäni vastaus oli ehkä vähän yllättävä -- töissä on niin paljon kaikkea muuta tekemistä, ettei töitään ehdi aina tekemään. Hyvä ehkä näin. :-)

Muutaman päivän purjehdusreissu Saaristomerellä -- rentoa meininkiä. Ensimmäinen yö meni laiturissa Hiittisissä ja toinen luonnonsatamassa karunkauniilla Lilla Gråbotetin saarella. Kelit olivat loistavat ja tuultakin riitti. Unohtuipa kaikki muut hommat mielestä taas täysin. Alla s/y Maija Lilla Gråbotetilla.

Täytyy myöntää, että enpä olisi uskonut että Kehä III:n sisällä voi pyöräillä 50km reitin ja nauttia siitä. Lisähaasteena se, ettei käy kertaakaan Espoon puolella.


Reitti kulki Kannelmäestä lentoasemalle (no, marginaalisesti Kehä III:n ulkopuolella), sieltä Keravanjoen ja Vantaanjoen vartta Vallilaan, josta Pasilan kautta Ruskeasuolle ja Keskuspuiston läpi takaisin Kantsuun. Ylläoleva kuva Kehä I:n eteläpuolelta Vantaanjoen varrelta.

Pääkaupunkiseudun ulkoilukartta osoittautui kelpo oppaaksi. Kunhan ensin oppi, että mitä haaleampi väri kartalla (esim. ruskea) sitä parempi pyöräreitti. Tulipa samalla myös se työhomma suoritettua.

Auto simahti. Plop. Mikään ei toimi. Etsin 8 tuntia vara-avaimia, testatakseni olisiko vika avaimen elektroniikassa. Ei löytynyt. Huomenna täytynee siis käydä hoitamassa yksi työasia polkupyörällä -- lentoasemalla ja Vallilassa. Tuskin maltan odottaa. Tana.

Grillattiin töissä tänään lounastauolla. 50 metrin päästä kuului junaradan varren kasvillisuutta harventaneiden työmiesten äänet: "Mikä toi työpaikka on?" "En mä tiedä, mutta ne aikoo grillata." Teki mieli huutaa kavereille, että "Valtio. Tulkaa mukaan, hakekaa kaljaa jääkaapista."

Paloletkujen vuosittaisen testaamisen lisäksi juhlistin lämmintä kesäpäivää pyytämällä työhuoneeseeni toisen tietokoneen ja kolmannen näytön lämmittämään hiukan lisää. Ne simulaatiot vievät aikansa.

Lueskelin eri firmojen venevakuutustarjouksia ja vakuutusten nyansseja. Tsuiba duiba. Varsinaisia bestsellereitä.

Ehkä vähän filosofisempi "Mitä opin tänään (osa 3)"
- yksityiskohtiin oikeasti kannattaa kiinnittää huomiota

120 tuntia tietokonesimulaatioiden ajamista edessä. Houkuttelevaa.

Oppimisen innoittamana: Mitä opin tänään (osa 2)
- aamukahvi on pahaa kun siihen kaataa maidon sijasta greippimehua
- Arto Nyberg on pelannut jalkapalloa Viialan Peli-Veikoissa -- kuten minäkin
- autoni takakonttiin mahtuu 140cm korkea kirjahylly.

Ottaa päähän, kun nämä kaikki kieriskelyyn erikoistuneet maat menevät jatkoon MM-kisoissa.

Koulussa oli ihan siistiä. Oppi kaikennäköistä joka päivä. Nykyään oppiminen on luonteeltaan joko kantapään kautta tapahtuvaa tai sitten negatiivista. Rupesin miettimään mitä opin tänään. Opin seuraavia asioita:
- Zinedine Zidane on syntynyt vuonna 1972
- Itämeren laivojen jätevesipäästöjä ei ole tarkasti tutkittu
- Eräs ensimmäisen maailmansodan kirjekyyhky kantoi mukanaan viestiä, jossa todettiin sen omistajan kyllästyneen kantamaan sitä pirun lintua ympäri Ranskanmaata
- 2100 ekonomistin haastattelun perusteella sopivin diskonttokorko pitkän aikavälin projekteihin on 4% (keskihajonta 3%)
- Japanin pääministeri on suuri Elvis-fani

Kaikki äärimmäisen hyödyllisiä tietoja, vähän tilanteesta riippuen toki. Harmillista, että tiedän jo nyt unohtaneeni noista jokaisen ensi maanantaihin mennessä.