Tampereelta löytyy semmoinen ravitsemusfirma kuin Soilen Soosi ja Muusi. En ole ihan vakuuttunut tuon nimen toimimisesta luottamuksen ja ruokahalun kasvattamisessa.

Hyvää joulua!

Perskeles. Kylmillään olevalla mökillä olikin päällä jotkut tehottomat energiasyöpöt kattolämmittimet (joiden olemassaolosta ei ollut edes tietoa). Sähköyhtiö muisti näin jouluna reilun tuhannen euron laskulla. Mitähän sitä myisi?

Tämmöinen näky oli tuossa talon nurkalla tänä aamuna. Mitähän ihmettä tässä on tapahtunut? Tuo MAOL-taulukkokirja kyllä kruunaa kokonaisuuden.

Purjehdus on hieno harrastus. Kesällä.

Syysväsymys on tuskallista. Tulisi edes lunta.

Havahduin vilkaisemaan työhuonettani ikäänkuin ulkopuolisen silmin. Vaikuttava elämys. Ovelta katsoessa silmiin osuu ainakin: nojatuoli, pyyhe, retkipatja, kitara, luistimet, mölkky, videokamera sekä pullo olutta. Silleen.

Listasimme sählyn jälkeen kaverin kanssa ihmistyyppejä, jotka ärsyttävät keikoilla. Lista näyttää jotakuinkin tältä:
- ihmiset jotka hyppivät känniääliöinä täysin holtittomasti vieressäsi, edessäsi, takanasi, varpaillasi
- ihmiset jotka laulavat epämusikaalisesti mutta täysillä koko keikan alusta loppuun vieressäsi, edessäsi, takanasi
- ihmiset jotka katsovat parhaaksi tuoda sateenvarjon keikalle ja aukaista sen (koskee pääasiassa kesäkeikkoja)
- ihmiset jotka kiljuvat vaikka puolikin tuntia putkeen kun artisti on niin iiihana

Täytyy toki myöntää, että tarpeeksi monen oluen jälkeen kaksi ensimmäistä ihmisryhmää saattavat tuoda myös lisää fiilistä, mutta pääsääntöisesti kyllä jotain ihan muuta. Ehkä nämä ovat myös vanhenemisen merkkejä, mutta antaa olla vaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää - trevlig självständighetsdag!

Tuli tankattua St1-merkkisellä kylmäasemalla ja katselin tuossa kuittia, että onpas paljon numeroita. Selitys löytyi, kun huomasin että ihan vaan varmuuden vuoksi pitävät siinä vielä kaikki hinnat myös markoissa, ja olipa vielä vaihtokurssikin ilmoitettu. Eihän siitä nyt ole kuin viisi vuotta kun se poistui.

Hihhei!

[roma] 2050!

Tekee mieleni palkita tv-viihdettä. "Vuoden tyylittömimmät tv-grafiikat" -palkinto (tunnetaan myös "paras TV-Shop lookalike" -awardina) on pakko myöntää TV2:n Tartu Mikkiin -ohjelmalle. Mutta siinä oli vieraana Katariina Hänninen, joten ei nyt tuomita kuitenkaan ihan täysillä.

Päivän työtehtäviin kuului mm. seistä paikoillaan, puku päällä, lähes asennossa, naama peruslukemilla, noin 50 minuuttia. Tuli ihan yksi toinen valtion laitos mieleen.

Miten voi kirjoittaa mitään jos pää on ihan tyhjä? Työasioissa se tuntuu aika usein kyllä onnistuvan. Tässä surffaillessa tuli jostain syystä mieleen, että pitäisiköhän käydä viemässä roskis ja tyhjät pullot pois. Eli tiivistettynä, ei mitään tähdellistä sanottavaa. Paitsi tässä: *

Tämä ei taida olla ihan laillinen saitti, mutta koska sieltä voi ainakin tällä hetkellä katsella "Whose line is it anyway" -ohjelman jaksoja, niin kumarrettakoon sille kolmesti.

Sarjassa valivali ties kuinka mones osa. Ottaa päähän autoilijat, jotka moottoritiellä ohitettuaan kurvaavat heti siihen ohitettavan eteen vaikka tietä olisi edessäpäin kuinka pitkälti. Kolme syytä: i) sade- ja loskakelissä saa aina kunnon kurat naamalleen; ii) tämmöisessä lumettomassa talvikelissä lentelee erittäin usein kiviä tuulilasiin; ja iii) se nyt vaan on ärsyttävää. Monesti tekisi mieli kirjoitella törkeimpien tapausten rekisterinumerot muistiin, selvittää omistajat ja käydä vaikka uutena vuotena räjäyttämässä niiden postilaatikot.

Ärsytystä lievitti Radio SuomiPop, joka soitti putkeen pelkkiä Juicen biisejä.

Aiemminkin mainostamani DJ Kymppikassin uusin chanson-miksaus: Bordeaux #1, olkaa hyvät.

Kuka piru on keksinyt että viikonloppu kestää vain kaksi päivää?

Sain käytyä kaupassa, tiskattua, pestyä pyykkiä, siivottua yhden laatikon, pistettyä yhden jutun nettiin, luettua viime viikon Hesarit, katsottua pari matsia jalkapalloa Urheilukanavalta (kiitos heille suomalaisten penkkiurheilijoiden hellimisestä!) ja luettua pari lehtijuttua. Siinä se. Siis niinku siinä. Se.

Kohtuullisen pihalla onnistuin taas olemaan loppupäivästä töissä. Tulipa koputettua ison vessan oveen, ja meni kohtuullisen kauan aikaa ennenkuin huomasin mennä sisään, kun vastausta ei kuulunut.

Mutta että kukaan ei suostu kirjoittamaan syväanalyysiä Yksinäinen saarnipuu -kappaleesta?

Tallinkin tiedotuskulttuuria Silja-jupakassa on syystäkin arvosteltu, vaikka tapahtumasta todennäköisesti kärsiikin yhtiö itse. Huvittavaa, että ainoa taho jolle yritysjohto näyttää kokevan olevansa tilivelvollinen, on Tallinnan pörssi.

Jatketaanpa toinen päivä putkeen musiikkiteemalla.

Tämä ei ole oma havainto, vaan kaverin jo vuosia sitten tekemä, mutta tuli mieleeni tuossa tänään kun kuuntelin radiota autoa ajellessa. Eli mikähän siinä on, että ei taida olla olemassa yhtään espanjankielistä kappaletta, jossa ei jossain kohtaa laulua esiintyisi sana corazon (sydän). Kuunnelkaapa joskus. Sydämellistä porukkaa ilmeisesti nuo ystävämme espanjalaiset.

Päivän musiikkielämyksen sen sijaan tarjoilee Alma-media ja ystävämme Iltalehti. Kansantaiteilija Kimi Räikkönen taustakuoroineen esittää meille kappaleen Mombasa (säv. Fabio Frizzi, suom. sanat Jyrki Lindström).

Olisi kaksi musiikkiaiheista juttua, mutta nyt näyttää siltä, etten selviydy tästä rikkomatta lakia. Mutta mitäpä ihminen ei kulttuurin takia tekisi.

Tässä se tulee, tekijänoikeusrikkomus. Olisin linkannut nämä lyriikat, mutta netistä löytyy yllättävän vähän tavaraa Juha Vainiosta, kun ottaa huomioon kuinka suuri tekijä kaveri oli Suomen musiikkimaailmassa. Palaan siis vielä tuohon aiemmin mainitsemaani Yleisessä Saunassa -konserttiin, ja erityisen hienoon Katariina Hännisen versioon Yksinäinen saarnipuu -kappaleesta. Mistä tää kappale kertoo, voisiko joku selittää? Mulla on jotain jotain ideaa, mutta ei oikein mitään varmaa.

Yksinäinen saarnipuu
(Säv. ja san. Junnu Vainio)

On keskellä meren selkää
luoto armoilla aallokon.
Sinne lintukin pesiä pelkää,
tyrsky lyö yli kallion.

Miten sattuikaan sinne juurtumaan
yksinäinen saarnipuu,
paikkaan sellaiseen, johon kyennyt
ei elollinen mikään muu.

Vaan jostakin tuuli tuonut
saarnen siemenen sinne on.
Miksi luonto lie oikkunsa luonut
päälle laakean kallion?

Se on kasvumaa, johon istuttaa
ihminen ei mitään vois.
Kukaan siksi ei arvaa kitkemäänkään
mennä sieltä mitään pois.

Kun siemenen tuuli kantoi,
otti pienen, mutta vahvimman.
Kasvupaikan tuon karuimman antoi,
koska puun uskoi juurtuvan.

Luojan tehtävää täyttää tärkeimpää
yksinäinen saarnipuu.
Oottaa hetkeä, jolloin rantalehdot
kuolemasta havahtuu.

Kunhan luodon luo tuuli tiedon tuo
täyttymys tää tapahtuu:
Silloin matkaan sen antaa siemenen
tuo yksinäinen saarnipuu.

© Warner/Chappeli Music Finland Oy, Helsinki.

No sitten se toinen juttu, tästä selvitään rikkomatta lakia. Työkaveri on tehnyt hienoa työtä yrittäessään perehdyttää minua suomirapin, tai pikemminkin ehkä stadirapin, saloihin. Vaikkei musiikkityyli olekaan ihan suosikkini, olen siitä pikkuhiljaa ruvennut tykkäämään ja ne kappaleet on usein sangen nerokkaita.

Tässä näytteinä jo hajonnut pääkaupunkiseudun yhtye MC Taakibörsta. Varo tai mä tuun kyljestä sisään on aivan mieletön, katsokaa lyriikoiden ja videon yhteispeliä, aivan nerokasta juttua amatöörimeiningillä. Suosikki-quote: "Miten se Niken sponssi?" "Nikke lähti lomille, ottakaahan pojat konvehtia."

Toinen kappale samalta orkesterilta: PA2001. Suosikki-quote: "On parempi olla vakavasti pa kuin Timo TA."

Ja vielä yksi, PL2000. Suosikki-quote: "Vantaa, no kuka vittu haluu luoda lantaa. Espoo, yhtä aito ku tekodicki ja kaks lesboo. Helsinki! Taaki meininki, ei ollenkaan väsähtänyt kuten hasarinki."

Harmillista että tulee kirjoitettua pääasiassa negatiivisista asioista. Mutta.

Renny Harlinin Jäätävä polte (Born American, aka Arctic Heat) on kyllä varmasti paskin leffa, minkä olen nähnyt pitkään aikaan. Juoni on aivan järjetön, tapahtumat samoin, musiikki aivan hirveää. Tämä on niin huono, että on omalla tavallaan jo melkein hyvä. Jossain aineissa se varmaan voisi toimiakin.

Ai joo, vielä toinen juttu. Selailin blogilistaa. Kuinka monta neulomis- ja kutomisaiheista blogia Suomeen mahtuu? Ei siis sillä, että se olisi jotenkin huonompi (tai parempi) aihe kuin mikään muukaan, mutta mistä ihmeestä johtuu että joka toinen blogi käsittelee kutomista?

Flunssa jatkuu. Kirottu.

Yksi työkaveri tuossa oli vähän enemmän flunssaisena viime viikolla, siis oikein sairaana ja poissa töistä. Totesi töihin palattuaan aika osuvasti, että ehkäpä ärsyttävintä pahassa flunssan sairastamisessa on kun juttelet ihmisten kanssa puhelimessa, ja kaikki sanovat järjestään että joo, kyllä mullakin on tässä flunssaa. Ja itse teet suunnilleen kuolemaa sängyn pohjalla.

Sain vihdoin vaihdettua talvirenkaat. Tunkki hajosi, meni jumiin. Onneksi kuitenkin vasta viimeisen renkaan kohdalla ja autoa alaspäin veivatessa. Taidan viedä sen takaisin Toyotalle: pitäkää tunkkinne, perkele.

Ai joo. Kavereiden blogeissa on viime aikoina mollattu eteläisen Suomen säätä. Reetta Rädyn blogissa kommenttipuolella oli ihan hyvin pohdittu sitä, että miksi ihmeessä Suomen suurin väestökeskittymä sijaitsee maan kaikista paskimmassa paikassa säiden suhteen. Siis jokaisena vuodenaikana. Ihan aiheellinen kysymys.

Jos ei aamun työmatka mennyt ihan sujuvasti, niin eipä ollut illankaan matkanteossa kehumista. Vartti kahlausta kymmenen senttiä syvässä pariasteisessa vedessä kengät märkänä. Räntäsateessa.

Auto jäi kotiin. Ja päivä alkoikin sujuvasti nimimerkin 'rekisterinumero GB*-650' avatessa oven ja pysähtyessä lausumaan: "hei vittu kusipää kävele suojatietä pitkin aläkä heiluta niitä käsiä saatana."

No, täytyy myöntää että tuo keski-ikäinen punakka raivopää oli kyllä siinä mielessä oikeassa, että siihen suojatiehen oli kaksi metriä matkaa.

Laiskuus ja mukavuudenhaluisuus tuppaavat jäädä päälle. Kävin viime viikon töissä autolla, kun koitin parannella sitkeää syysflunssaa. Tänä aamuna syyksi kelpasi jo se, että ulkona satoi vettä. Niin, matkaa siis on se vartti autolla. Kävellen menee saman verran.

Huomenna taitaa olla kyllä parempi jättää auto kotiin. Saas nähdä.

Sympaattiselta kuulostava suomalainen voimasana: peijooni.

Olen pitänyt Jan-Erik Enestamia melko huumorintajuttomana kaverina, mutta kyllähän sieltäkin komiikkaa löytyy ainakin jos on HS:n politiikan kulmapöytä -palstaan uskomista. Siinä nimittäin toimittaja kertoo, että RKP:n eduskuntaryhmä oli bongattu juomasta kuohuviiniä ennen ryhmäkokouksen alkua. Kun syytä juhlaan oli tiedusteltu, Enestam oli vastannut välittömästi: "Tyhjennetään varastoa ennen kuin Jörn Donner tulee." Tai ehkä se oli vaan realismia.

Ulkona tuulee aika reilusti. Nyt olisi hienoa olla jossain pienessä mökissä takkatulen lämmössä.

Kummia nipottajia nuo ruotsalaiset. Kunnashan vain tapailin vanhan suomalaisen kansanlaulun sanoja.

Räkä valuu. Lapin reissu höystettynä reippailla ulkoiluilla ja liian vähillä yöunilla ei parantanut flunssaa. Ihme juttu.

Tulipa käytyä pienellä maakuntamatkalla. Lapissa oli järkyttävän kylmä.

Täytyy näin parin päivän viiveellä vielä ihmetellä Ylen televisioimaa Kotkan meripäivillä nauhoitettua "Yleisessä saunassa" -konserttia. Junnu Vainion kappaleet erityisesti Katariina Hännisen ja Tiina Lymin esittäminä olivat kerrassaan vallan upeita ja koskettavia, myös Otto Kanerva ja Jorma Kääriäinen vetivät hyvin.

Note to self: Jos päätät lähteä katsomaan jalkapalloa lämpötilan ollessa +6 astetta, ota pipo ja hanskat mukaan.

Olin eilen UM:n seminaarissa säätytalolla. Enpä ole aiemmin siellä käynyt, ja totesinkin että onpa juhlava rakennus. Kerta kaikkiaan hieno.


Ja ettei elämä olisi liian juhlavaa, illalla olikin mahdollisuus viettää aikaa populaarimusiikin parissa Indican keikalla.

Jotta saavuttaisi rock-uskottavuutta, pitäisi ilmeisesti hengata baaritiskillä keikkojen aikana. Kävin erään keikan aikana tänään hakemassa lisää olutta. Tiskillä hengaili tasan kolme tyyppiä: Sami Pitkämö, Niko Kokko ja Hanna Pakarinen. (googlatkaa jos ette tunne, kuuluu yleissivistykseen)

Suomen maajoukkueelle hyvä voitto. HS:n peliseurannan kommentti 75. minuutin tapahtumista oli kuitenkin varsin osuva kuvaamaan maajoukkueen pelejä laajemminkin: "Litmanen keskittää, Kuqi rynnii voimalla ja kazakstanilaispuolustajat lakoavat. Pallo yli maalin."

Canal+ lanseeraa näköjään erityisen urheilukanavapaketin lähiaikoina. Sitä olen niille palautteissa sanonut useaan otteeseen. En kyllä ole varma haluanko maksaa siitä siltikään 29 euroa kuussa. Jotenkin harmittaa tämä tilanne: jalkapallon karsintaottelut, SM-liiga, jne. 350 euroa vuodessa. Sillä rahalla käy jo katsomassa livenä kaikki jalkapallon kotiottelut ja muutaman lätkämatsin päälle.

"Maailman vapain maa" toimii taas esikuvana... En kyllä joitain vuosia sitten olisi osannut epäillä, että Suomi joutuu pohtimaan voiko luovuttaa henkilöitä USAhan koska he saattavat joutua kidutuksen kohteeksi.

Ja sitten jotain ihan muuta. HJK:n naisten jalkapallojoukkueen webbisivujen "Naisten huone" -osiossa olevat tarinat ovat usein varsin viihdyttävää luettavaa. Vaikken nainen olekaan.

Törmäsin tänään aika viralliseen nörttitietokoneeseen. Eipä siitä sitten muuta.

Päivän kirjavinkit. Yhteistä molemmille kirjoille on, että en ole lukenut kumpaakaan. Kiehtoisi kyllä niin tehdä (niinkuin tekisi mieli lukea myös ne kymmenet kirjat, jotka olen viime vuosina ostanut).

Rajiv Chandrasekaran: Imperial Life in the Emerald City: Inside Iraq's Green Zone. Kertoo Irakin väliaikaishallinnossa tehdyistä käsittämättömistä virheistä. Niinkuin esimerkiksi siitä, että Irakin pörssin perustaminen annettiin 24-vuotiaalle kiinteistövälitysfirmassa työskenneelle jannulle. Hesarissa 3.10 oli juttu kirjasta.

Steven D. Levitt ja Stephen J. Dubner: Outoustalous (Freakonomics). Tätä suositeltiin tänään kahvitauolla. Olen aina ollut sitä mieltä, että oikealla tavalla ymmärrettynä ja ajateltuna taloustiede selittää hyvin paljon. Tämän kirjan yritän oikeasti saada luettua.

USA aikoo rakentaa yli 1000km pitkän aidan Meksikon vastaiselle rajalleen. Puuttuu vielä, että antavat sille nimeksi 'Liberty Fence'.

On tullut viime päivinä postattua ehkä vähän enemmän kuin kukaan jaksaa lukea, mutta tässä nyt kuitenkin tulee vielä vähän jatkoa.

Mitä ihmisen nimi oikein merkitsee? Tässä minun nimeni ja sen myötä terveiset tätä toisinaan lukeville vanhemmilleni:

Jacob: From the Latin Jacobus, which was from the Greek Ιακωβος (Iakobos), which was from the Hebrew name יַעֲקֹב (Ya'aqov). In the Old Testament, Jacob (later called Israel) was the son of Isaac and Rebecca and the father of the twelve founders of the twelve tribes of Israel. He was born holding his twin brother Esau's heel, and his name is explained as meaning "holder of the heel" or "supplanter". Other theories claim that it is in fact derived from a hypothetical name like יַעֲקֹבְאֵל (Ya'aqov'el) meaning "may God protect". A famous bearer of this name was Jacob Grimm, the German linguist and writer who was, with his brother Wilhelm, the author of 'Grimm's Fairy Tales'.

(Source: http://www.behindthename.com/)

BBC:n uutisissa oli juttu USA:lle luovutettavista matkustustiedoista, joista Suomessakin oli uutisointia järjestelmän tullessa voimaan joitain aikoja sitten. BBC:llä oli lista tiedoista, joita voidaan lähettää. Se oli aika vaikuttava ja paljon laajempi kuin kuvittelinkaan. Lista tässä:

Information about the passenger: name; address; date of birth; passport number; citizenship; sex; country of residence; US visa number (plus date and place issued); address while in the US; telephone numbers; e-mail address; frequent flyer miles flown; address on frequent flyer account; the passenger's history of not showing up for flights

Information about the booking of the ticket: date of reservation; date of intended travel; date ticket was issued; travel agency; travel agent; billing address; how the ticket was paid for (including credit card number); the ticket number; which organisation issued the ticket; whether the passenger bought the ticket at the airport just before the flight; whether the passenger has a definite booking or is on a waiting list; pricing information; a locator number on the computer reservation system; history of changes to the booking

Information about the flight itself: seat number; seat information (eg aisle or window); bag tag numbers; one-way or return flight; special requests, such as requests for special meals, for a wheelchair, or help for an unaccompanied minor

Information about the passenger's itinerary: other flights ticketed separately, or data on accommodation, car rental, rail reservations or tours.

Information about other people: the group the passenger is travelling with; the person who booked the ticket
(Source: BBC)

Levylautasella (tai no, digiboksin kovalevyllä) on viime päivinä soinut taajaan Club for Fiven taannoin uusintana tullut YO-talolla kuvattu Estradilla-konsertti.

Mieletöntä. Kerta kaikkiaan.

Iso hatunnosto ja kiitos Suomen fudisnaisille. Hienoja hetkiä MM-karsinnan eri vaiheissa. Loppuhuipennus jäi aika vähästä kiinni.

Suomisen kliseisin sanoin: "Tällaista urheilu on."

Kuuntelin ja osittain katselin eilen Espoon kaupunginvaltuuston metro-keskustelun netistä. 7 tuntia poliitikkojen puhetta. Täytyy todeta, että olin varsin vaikuttunut keskustelun tasosta -- siellä esitettiin useita varsin analyyttisiä ja loogisia puheenvuoroja puolesta ja vastaan.

Sääli sinänsä, että lopullinen päätös tehtiin poliittisten lehmänkauppojen seurauksena, riippumatta siitä oliko nyt tehty ratkaisu 'oikea' tai 'väärä'.

Antti jo blogissaan raportoikin taannoisen purjehdusreissun tapahtumia. Ei sitä turhaan sanota, että kaikki paitsi purjehtiminen on turhaa. Opettavaista touhua, kerta kaikkiaan.

Reissun innoittama uudissana: luodikko [useiden luotojen muodostama alue]

Tänään pääsi koeajamaan lätkässä uutta pelipaitaa. En tiedä pitäisikö vaatia rahat takaisin -- yhtään maalia en tehnyt. Taidan vaan keskittyä ydinosaamiseeni, seisoskelemaan omalla maalilla ja tönimään sinne eksyvät vastustajat kauemmaksi...

En ole ihan varma onkohan tullut toimittua hirvittävän fiksusti tässä viime aikoina. Olen nimittäin onnistunut neuvottelemaan, delegoimaan ja jakamaan koko ensi vuoden rahoitukseni muille ihmisille, ja vielä oman talon ulkopuolelle. Jotenkin on semmoinen tunne, että tämä ei ehkä ollut kaikilta osiltaan ihan loppuun asti mietitty lopputulos...

Toisaalta vapausasteita on tullut muutama lisää.

Olen joskus miettinyt, että jos ihminen olisikin ohjelmoitava kone johon pystyisi koodaamaan asioita, että mikä olisi se yksi ominaisuus minkä haluaisin itseeni koodata. Siis jos yhden vaan saisi valita. Olen päätynyt siihen, että itselläni se olisi ehdottomasti se että haluaisin osata laulaa -- siis oikeasti ja hienosti.

Se olisi hieno taito se. Siitä olisi iloa sekä itselle että muille. Nykyisellään siis on iloa vain itselle, eikä sillekään aina. Mikäs teidän taitonne olisi?

Sinnehän se muljahti, vanha pukki Merisataman rantaan venettä talviteloille odottelemaan (pukki kuvassa keskimmäisenä).

Löytyihän se Suomen salainen ase - Guardianista.

Kävin pitämässä yliopistolla luennon sadalle fuksille -- siinä saa kummasti adrenaliinin virtaamaan paremmin kuin puhuessa parillekymmenelle kypsähtäneelle vanhemman vuosikurssin opiskelijalle tai vielä kypsähtäneemmille tutkijoille.

Reissun paras anti oli kuitenkin, että löysin kuukausia työttömänä olleesta työlaukusta kauan kateissa olleet auton vara-avaimet ja koodin jonka avulla voi teettää uusia avaimia. Ei tarvitse myydä autoa käyttökelvottomana jos hukkaa sen ainoan avaimen eikä ole sitä uusien avainten teettämiseen vaadittavaa koodia...
"Voikos sitä koeajaa?"
"Ei se nyt onnistu, mutta voidaan mennä potkiin renkaita."

Olen viimeaikoina tullut entistä pettyneemmäksi suomalaisiin tv-uutisiin. Niissä kyllä kerrotaan ajallaan ja melko hyvin mitä on tapahtunut. Sen sijaan syvempi pohdinta ja analyysi siitä miksi jotain on sattunut ja mitä siitä seuraa pääsääntöisesti puuttuu tai on varsin ylimalkaista. TV on tietysti vaativa formaatti siihen, ja 10-30 minuuttiin on varmasti haastavaa saada syvällistä sisältöä. Toisaalta kun esim. BBC siihen pystyy, miksei suomalaisetkin tv-kanavat?

Maikkarin uutisten uudistuttua luulin hetken, että tuohon suuntaan on vähän yritystä. BBC:ltä (tai ehkä jostain muualtakin) kopioitu tapa, jossa joku ulkopuolinen toimittaja selittää ison taustakuvan edessä vaikkapa tapahtuman taustoja on ideana hieno. Maikkarin toteutus on vain melko vaatimaton: toimittaja, joka ei ole millään mittarilla luonnollinen, lukee tarinaa suoraan paperista tai puhuu samat asiat mitkä ovat jo taustagrafiikassa kirjoitettuna. Se siitä syvällisyydestä.

Enpä tiedä, ehkä se tästä pikkuhiljaa muuttuu. Sitä odotellessa.

Päivän pohdinta 1:
Ovatkohan nämä samat ihmiset, jotka arvostelevat poliisin toimia lauantain mielenosoituksessa niitä samoja ihmisiä, jotka toisenlaisessa tulevaisuudenkuvassa ihmettelisivät, miten on mahdollista että poliisi salli näyteikkunoiden hajottamisen, pullojen heittelyn ja tulipalojen sytyttelyn?

Päivän pohdinta 2:
Nämä 'ulkopuoliset' ihmiset jotka joutuivat lauantaina poliisin saartamiksi. Jos jokin järjestö ilmoittaisi räjäyttävänsä vaikka pääpostin johonkin kellonaikaan, olisivatko he H-hetkellä portailla katselemassa mitä tapahtuu?

No, sinänsä on hyvä että asioista puhutaan ja tutkimuksia tehdään.

Mustien autojen viikko pääsi alkuun. Eräs valtion kuljettaja pohdiskeli tähän tapaan: "Jos saa Rellun niin sitten voi joutua ajaan ihan ketä vaan ihan mihin vaan. Mutta jos saa Volvon niin sitten ne on vaan ne tietyt kaverit." ja "Siellä on autoja niin paljon, että tarvii katsoa aika tarkkaan minkä saattueen mukaan lähtee."


Käväisin valtioneuvoston linnassa. Sortseissa ja teepaidassa. Tuumailivat varmaan, että tuo on niitä mielenosoittajia.

Stadikalla oli hieno tunnelma -- jopa pääkatsomo eli pelissä mukana. Lopputuloskin kelpasi.

Tittelit ovat hauskoja. On hupaisaa suorittaa uusia juttuja ja saada hienoja titteleitä. Kävin tänään suorittamassa Rannikkolaivurin radiotutkinnon eli SRC-tutkinnon. Mutta surkeuksien surkeus, tuosta ei voi keksiä mitään hienoa titteliä. Vai toimisiko esimerkiksi SRC-tutkittu?

Samalla selvisi että raja- ja merivartiokoululla on sotilaskoti. Jäi harmittamaan etten poikennut munkkikahvilla.

Toinen juttu: veikkaan että hovioikeuden työntekijät ovat kahvitunneillaan naureskelleet muutaman kerran makeasti tälle kahden vanhemman herran sotatilalle.

Hihhei! Kerrankin alkoi karsintapelit Suomelta hienosti. Litmanenkin piti epäilijöitä pilkkanaan tulemalla sairastuvalta tekemään pari maalia. Tästä on hyvä pienen pinnistää! Saas nähdä miten keskiviikkona stadikalla...

Tuntuu aika hölmöltä tämä viime ajoilta liiankin tuttu kuvio: USA ja Israel käyvät pommittamassa tuusan nuuskaksi jonkin maan tiet, sillat, sairaalat, koulut, energianjakeluverkot, vedenjakelun, satamat, ja muun infrastruktuurin. Ja sitten EU muiden mukana rahoittaa niiden uudelleenrakennuksen.

Toki jälleenrakennusta pitää tukea ja rahoittaa, mutta yhä useammin tulee pohdittua, että jos kaikki tuhoamiseen ja jälleenrakennukseen kulutetut varat olisi käytetty muihin tarkoituksiin noissa kohdemaissa, terrorismia ja ääriliikkeitä tulisi torjuttua huomattavasti kustannustehokkaammin. Mutta näin kai se tulee aina olemaan.

Ja sitten jotain ihan muuta. Enpä tiennyt taas ennen tätä päivää, että partahöyliäkin myydään puhelinmyynnillä. Aamulla tuli sitten sellainenkin soitto.

En ole paljon työasioita kirjoitellut, mutta taloustieteen professori Herman Dalyn artikkeli "Population, migration, and globalization" uusimmassa Ecological Economics -lehdessä (59: 187-190) oli sen verran mainio, että sitä kelpaa mainostaa. Juttu löytyy myös Dalyn kotisivuilta. Sinänsä tuokaan ei varsinaisesti työasioihini liity -- ehkä sittenkin enemmän verokeskusteluun mihin viittasin edellisessä postissani.

Ehdottomasti sympaattisin suomalainen paikannimi: Kuuskajaskari.

EVAn oikeistohaukkojen seminaariinsa kutsuman amerikkalaisprofessori Alvin Rabushkan A-Pisteessä esittämät tasaveroargumentit (flat tax) eivät kyllä taas vakuuttaneet millään tasolla. Toisaalta on hyvä, että verotuksesta ja sen roolista sekä erilaisista veromalleista keskustellaan.

Suomenkielinen sana, jonka käyttö uutisissa pitäisi kieltää: sinkkiarkku

Englanninkielinen sana, josta en oikein tiedä onko se kaunis vai ruma: galloping

Ismo Alangon kappaleessa 'Pakko tehdä duunii' on vain jotain niin hienoa.

Tahdon päästä takkatulen taikapiiriin taas
tahdon kuulla kuinka sade mökin kattoon rummuttaa
tahdon tuntea kun syksyn tuoksu tunkee sieraimiin
ja pellon laidan pieni tatti kutsuu bileisiin
riemastuttaviin, niin riemastuttaviin

mutta duunii, pakko tehdä duunii
pakko tehdä duunii
pakko pakertaa, että rahaa saa

Törmäsin aiemmassa postissa mainitsemaani alkoholisoituneeseen vanhempaan herrasmieheen huoltoasemalla. Taas hänellä kavereineen oli kaamea krapula. Tällä kertaa euroja ei herunut, totesin että ei voi aina olla krapula.

Sitten jotain ihan muuta: tämä ICE-numeron syöttäminen puhelimen yhteystietoihin vaikuttaa hyvältä idealta.

Ja lopuksi: käykääpä hyvät ystävät kirjoittamassa nimenne oneseat-vetoomukseen, ellette niin ole jo tehneet. Saataisiin yksi hölmöys tästä maailmasta pois.

Päivän menu:
- Ismo Alanko Säätiö: Elävää musiikkia
- Ismo Alanko Säätiö: Minä ja pojat
- Suurlähettiläät: Parhaat palat 1991-2004
- PMMP: Kovemmat kädet
- Eppu Normaali: Valkoinen kupla
- Tapio Rautavaara: En päivääkään vaihtaisi pois

Menee yötöiksi jos nuo kaikki aikoo kuunnella putkeen. Mutta se ei käy päinsä, aamun kaukalovuoro 07:45 painaa päälle.

Optimistisia havaintoja tiistain kunniaksi:
- urheilutarvike maksaa kassalla huomattavasti vähemmän kuin hintalapussa sanotaan
- sama juttu seuraavassa kaupassa
- Hetimiten uusia jaksoja

Sympaattiselta kuulostava englanninkielinen sana - Osa 1: daunting

Jatkoin vähän mapitusta tänään -- ihan vaan näyttääkseni, että sitä pystyy jatkamaan vaikka kuinka kauan.

Yksi asia mikä on mietityttänyt jonkin aikaa on brittien tapa valita henkilöitä asiakaspalvelutehtäviin. Erityisesti pankkien puhelinpalveluissa vaikuttaa siltä, että jonkinlainen keskivaikea puhevika tai vähintäänkin erityisen vaikea murre on vähimmäisvaatimus noihin tehtäviin. Siellä saarella on todistetusti ihmisiä, joiden puheesta on mahdollista saada tolkkua. Syrjitäänkö heitä jotenkin asiakaspalvelijoita valittaessa?

Ai juu, Reetta Rädyn posti vaalivihertymisestä oli erityisen osuva.

Liian hankala yhtälö pakotti luovuttamaan ja siirtymään toisiin tehtäviin. Seurauksena sitten mapitin töissä ihan hullun lailla koko päivän. Voisin tämän harjoituksen jälkeen mennä mapittamaan ihan mihin tahansa joukkueeseen sarjatasosta riippumatta.

Sadekuuro hälvensi pahimmat savut. Olin koko aamupäivän ihan tillintallin nukuttuani ikkuna auki viime yönä tässä raikkaassa pääkaupungin ilmassa.

Voisiko joku napsauttaa jonkun ison tuulettimen päälle vähäksi aikaa?

Ihmettelinkin jo, kestäisikö viime viikon ihmeellinen tehokkuus kovinkin kauan. Tänään selvisi, että loppuihan sekin sentään jo. Haahuilin, siirtelin papereita pinosta toiseen ja kävin istuksimassa työkaverin huoneessa. Oli saanut jo yhdeksään mennessä siirreltyä takaisin perjantaina suurella vaivalla toisin päin kääntelemäni kirjahyllyt, sohvat ja muut huonekalut. Lähdin kuuden tunnin työpäivän jälkeen pelaamaan sählyä.

Paluumatkalla juttelin uusiseelantilaisen vastaantulijan kanssa. En osannut selittää, koska venäläiset oikein aikovat lopettaa tuon pirun savun tuuppaamisen tänne.

Helsinki City Grand Prix'ssä riitti väkeä. Järjestäjillä oli crowd management kuitenkin vähän hakusessa. F1-autossa tuntui ääntä riittävän vaikkei kaupunkiradalla kakkoselle asti päässytkään vaihtamaan. Kankkunen sentään päästeli ralliautolla vähän poikittainkin.

Urheilutoimittajat eivät ole ainoita, jotka toistavat sisällöttömiä lauseita. Hämää tuo uutistoimittajien jatkuvasti käyttämä fraasi "turvatoimet on kiristetty äärimmilleen". Miten ne aina voivat olla äärimmillään, kun niitä kiristetään? Ja jos niitä siitä vielä kiristetään, niin ovatko ne sitten äärettömimmillään?

Tässä on vähän sama kuin viime aikoina keskustellussa bensan hinnan kipurajassa. Koko ajan ollaan melkein kipurajalla, mutta ketään ei ole vielä tainnut tankatessa sattua niin, että olisi pitänyt kivusta huutaa. Suhteellista kaikki tyynni.

Koko viikko töissä on mennyt yllättävän tehokkaissa merkeissä. Olen todennut, että pidemmän päälle tehokkuus on kyllä aika pirun tylsää.

Ensimmäinen loman jälkeinen oikea työpäivä oli omituisen tehokas. Yleensä vastaavassa tilanteessa tulee pelkästään norkoiltua kahvikupin kanssa eri ihmisten työhuoneissa, mutta nyt sain töitäkin tehtyä enemmän kuin noin keskimäärin päivän aikana. Ilmeisesti lomassa oli jotain vikana. Ainakin se oli liian lyhyt -- kuten aina.

Kotiin kävellessä pari alkoholisoitunutta herrasmiestä tuli pyytämään 80 senttiä, koska "molemmilla on aivan kaamea krapula". Totesin, että jotainhan sille asialle täytyy tehdä ja annoin 90 senttiä.

Kengät on vieläkin ihan tomussa ja pölyssä Ankkarockin jäljiltä. Rock.

Takaisin Helsingissä. Rautatieasemalla työkaverin kanssa de-akklimatisoiduttiin: pistettiin puukot piiloon, lopetettiin riidan haastaminen ja vaihdettiin kävelytyyli normaaliin.

Päivän slogan: Seinäjoki -- alpakkoja ja kolpakkoja. Tai ehkä sen pitäisi olla alpakoita ja kolpakoita. Yritän opetella paikallista kävelytyyliä. Vaarana on kaatuminen takaraivolleen.

Seinäjoki. Alle kolmen tunnin matka Helsingistä, mutta henkisesti ah niin kaukana.

Vältimme kohtalokkaat kohtaamiset paikallisten kanssa. Nautin muikkupitsan. Työkaveri sen sijaan koki hämmentävän spektaakkelin, kun ravintolakuitissa luki "snadi lodju" ostettaessa pieni aski tupakkaa. Kerta kaikkiaan.

Palauduin kuntolomalta takaisin pääkaupunkiseudulle. Jouduin vaihteeksi käymään lomalla töissä hakemassa materiaalia huomista työreissua varten. Sain lohdutukseksi jäätelöä.


Senaatintorin mini-tattoo oli mukava breikki päivään. Väkeä oli ainakin ihan tarpeeksi.

Olen viime päivinä yrittänyt ihan tosissani ymmärtää Israelin toimia ja koittanut ajatella asiaa niiden kannalta. Mutta en vaan ymmärrä. Niinkuin joku totesi jossain, niin ne ovat nyt 50 vuotta yrittäneet rauhaa tuolla samalla keinolla. Kuinka monta vuotta täytyy vielä yrittää ennenkuin uskoo, ettei se ehkä olekaan se kaikkein paras tapa?

Ja eilisestä iskusta YK-tukikohtaan voisi todeta kuivalla huumorilla, että osuivatpahan ainakin tällä kertaa johonkin muuhun kuin siviilikohteeseen. Surullista.

Leppoisaa lomaa. Kissojen riitojen sovittelua. Aamulenkki rulliksilla uusia hyviä pyöräteitä pitkin. Iltalenkki juosten samoilla teillä, jonka päälle sauna. Välissä kirjojen ja lehtien lukua. Ja iltaisin rästiin jääneitä hommia tietokoneella (mutta ei sentään työhommia!). Kolme päivää jo takana, tätä voinee jo alkaa kutsua lomarutiiniksi.

Olen viime hetket vahtinut, että ensin toinen kissa saa syödä rauhassa. Ja sitten toinen. Toisiltaan eivät muuten rauhaa saa. Hyvää vastapainoa työlle -- yhtä älytöntä ehkä.

Ihmetystä herättäneitä asioita näin torstaina:
- muistitikku ei ole moksiskaan parin tunnin vierailustaan pesukoneessa
- Biltemasta ei saakaan kaikkia autonosia mitä keksii kysyä
- tuleeko toi Sinkkuelämää siis aivan joka päivä telkkarista?

Onneksi voi jäädä ensi viikoksi lomalle latailemaan akkuja. Sellaiset ovat nimittäin hajonneet sekä autosta että tietokoneesta.

Olipahan taas nokkela sanaleikki.

Ai niin. Costa Rican μ on 0.60.

Tämä on varmaan näitä kesäajan ongelmia.

Olen pohtinut miten vittuilevalle kopiokoneelle voi antaa takaisin. Huutamalla? Vetämällä siltä piuhan seinästä? Kunnon potkulla? Rupeamalla käyttämään toisen kerroksen kopiokoneen palveluita? Haukkumalla sitä julkisesti ìnternetissä?

Olen tainnut unohtaa mainostaa kaverin hienoa chanson-miksausta. Korjataanpa sekin unohde. Täältä löytyy DJ Kymppikassi ja Tourbillon, olkaa hyvä. (koko noin 45MB)

Viikonloppunakin on aikaa oppia uutta: Mitä opin tänään (osa 4)
- poliisilla ei ole oikeutta ottaa säilöön vesiliikennejuopumuksen vuoksi (juttu päivän Hesarissa)
- Meksikossa μ on noin 0.6-0.7 (helpotettakoon oppimistanne sen verran, että tässä μ on varjokahvin osuus kaikesta tuotetusta kahvista pinta-alalla mitattuna)
- Libanonin pohjoisosassa on myös kaupunki nimeltä Tripoli

Mitä en oppinut tänään yrityksestä huolimatta (osa 1)
- yritin ymmärtää miten PhpWikia käytetään ilman kovinkaan mainittavaa menestystä. Kyllästyin minuutissa ja totesin että joku muu saa opetella tai opettaa minulle tämän homman.
- paljonko μ on Costa Ricassa

Pohdiskelin tuossa, että miksi sitä tulee toisinaan roudattua jotain töitä mukanaan kotiin (vaikkei niitä yleensä kylläkään tule onneksi tehtyä). Vastaus oli, että kaikkea ei ehdi tekemään töissä. Tästä seurasi jatkokysymys: onko minulla niin paljon töitä, että niistä ei ehdi suoriutumaan työaikana. Vastaus on, jälleen onneksi, ei. No, miksi sitten niitä töitä ei tule tehtyä töissä? Löytämäni vastaus oli ehkä vähän yllättävä -- töissä on niin paljon kaikkea muuta tekemistä, ettei töitään ehdi aina tekemään. Hyvä ehkä näin. :-)

Muutaman päivän purjehdusreissu Saaristomerellä -- rentoa meininkiä. Ensimmäinen yö meni laiturissa Hiittisissä ja toinen luonnonsatamassa karunkauniilla Lilla Gråbotetin saarella. Kelit olivat loistavat ja tuultakin riitti. Unohtuipa kaikki muut hommat mielestä taas täysin. Alla s/y Maija Lilla Gråbotetilla.

Täytyy myöntää, että enpä olisi uskonut että Kehä III:n sisällä voi pyöräillä 50km reitin ja nauttia siitä. Lisähaasteena se, ettei käy kertaakaan Espoon puolella.


Reitti kulki Kannelmäestä lentoasemalle (no, marginaalisesti Kehä III:n ulkopuolella), sieltä Keravanjoen ja Vantaanjoen vartta Vallilaan, josta Pasilan kautta Ruskeasuolle ja Keskuspuiston läpi takaisin Kantsuun. Ylläoleva kuva Kehä I:n eteläpuolelta Vantaanjoen varrelta.

Pääkaupunkiseudun ulkoilukartta osoittautui kelpo oppaaksi. Kunhan ensin oppi, että mitä haaleampi väri kartalla (esim. ruskea) sitä parempi pyöräreitti. Tulipa samalla myös se työhomma suoritettua.

Auto simahti. Plop. Mikään ei toimi. Etsin 8 tuntia vara-avaimia, testatakseni olisiko vika avaimen elektroniikassa. Ei löytynyt. Huomenna täytynee siis käydä hoitamassa yksi työasia polkupyörällä -- lentoasemalla ja Vallilassa. Tuskin maltan odottaa. Tana.

Grillattiin töissä tänään lounastauolla. 50 metrin päästä kuului junaradan varren kasvillisuutta harventaneiden työmiesten äänet: "Mikä toi työpaikka on?" "En mä tiedä, mutta ne aikoo grillata." Teki mieli huutaa kavereille, että "Valtio. Tulkaa mukaan, hakekaa kaljaa jääkaapista."

Paloletkujen vuosittaisen testaamisen lisäksi juhlistin lämmintä kesäpäivää pyytämällä työhuoneeseeni toisen tietokoneen ja kolmannen näytön lämmittämään hiukan lisää. Ne simulaatiot vievät aikansa.

Lueskelin eri firmojen venevakuutustarjouksia ja vakuutusten nyansseja. Tsuiba duiba. Varsinaisia bestsellereitä.

Ehkä vähän filosofisempi "Mitä opin tänään (osa 3)"
- yksityiskohtiin oikeasti kannattaa kiinnittää huomiota

120 tuntia tietokonesimulaatioiden ajamista edessä. Houkuttelevaa.

Oppimisen innoittamana: Mitä opin tänään (osa 2)
- aamukahvi on pahaa kun siihen kaataa maidon sijasta greippimehua
- Arto Nyberg on pelannut jalkapalloa Viialan Peli-Veikoissa -- kuten minäkin
- autoni takakonttiin mahtuu 140cm korkea kirjahylly.

Ottaa päähän, kun nämä kaikki kieriskelyyn erikoistuneet maat menevät jatkoon MM-kisoissa.

Koulussa oli ihan siistiä. Oppi kaikennäköistä joka päivä. Nykyään oppiminen on luonteeltaan joko kantapään kautta tapahtuvaa tai sitten negatiivista. Rupesin miettimään mitä opin tänään. Opin seuraavia asioita:
- Zinedine Zidane on syntynyt vuonna 1972
- Itämeren laivojen jätevesipäästöjä ei ole tarkasti tutkittu
- Eräs ensimmäisen maailmansodan kirjekyyhky kantoi mukanaan viestiä, jossa todettiin sen omistajan kyllästyneen kantamaan sitä pirun lintua ympäri Ranskanmaata
- 2100 ekonomistin haastattelun perusteella sopivin diskonttokorko pitkän aikavälin projekteihin on 4% (keskihajonta 3%)
- Japanin pääministeri on suuri Elvis-fani

Kaikki äärimmäisen hyödyllisiä tietoja, vähän tilanteesta riippuen toki. Harmillista, että tiedän jo nyt unohtaneeni noista jokaisen ensi maanantaihin mennessä.

Mitäs ihmettä minä teen tänään? Ja huomenna? Perjantaina onneksi kuningas jalkapallo taas pelastaa.

Jääkaappi hajosi. Mutta ei hätää, pakastin toimii: oluet saa kylmiksi kunhan muistaa ottaa ne ajoissa pois.

Mittasin Brasilia-Ghana pelistä sattumanvaraisen kymmenen minuutin jakson ajan H-P Hännisen selostusta. Kymmenen minuutin aikana pelin tapahtumista puhuttiin 2min 40s. Kirjoitin vaihteeksi palautetta YLElle asiasta.

Tulipa käytyä ostamassa vene. Ollut aika tehokas vuosi: olen ostanut auton, kesämökin ja purjeveneen... Tosin auto on pääosin pankin, mökistä omistan puolet ja veneestä kuudenneksen, mutta silti. Kohta pääsee kruisailemaan, jouh.

Hmm... Hauska viikko. Purjehdusta ja jalkapalloa ja saunomista ja jalkapalloa ja oluen juomista ja... no... jalkapalloa. Ja jalkapalloa. Oivallista!

Kesän itsensäkidutus osa 2. Forssan Suvi-illan rullaluistinmaraton.

Olivat hyvää hyvyyttään päällystäneet reitin pari viikkoa sitten. Asfaltti oli pehmeää ja hidasta luistella. Tulipahan irvisteltyä.

Tuli käytyä ostamassa rullaluistimiin uudet rullat ja laakerit. Viikonloppuna kun pitäisi vetäistä niillä maratoni. Töissä asentelimme niitä paikoilleen, ja yksi huoneeseen sisääntullut kollega totesikin, että mikä pirun konepaja tästä on tullut. No, on siellä kyllä vielä epärelevantimpiakin asioita tehty.

Joskushan sen piti tapahtua. Ajatus siitä, että kävelisin stadista kotiin on aina välillä tuntunut käyttökelpoiselta. Nyt se tuli toteutettua.

Lähtö klo 04:55 Lasipalatsilta. Maali klo 06:45 Kannelmäessä. Matkalla yksi haikaileva tauko (40s) Tilkkaa tiiraillessa, yksi epätoivoa etsivä tauko (30s) Etelä-Haagassa, ja yksi kusitauko (60s) Pohjois-Haagassa.

Siinä se. Ei jäänyt paljon kerrottavaa.

Mieleni on useasti tehnyt ottaa sekuntikellolla aikaa, kuinka monta minuuttia YLEn selostajat puhuvat jalkapallo-ottelun aikana itse pelistä. Arvioina heittäisin seuraavan jaon:
- 5 minuuttia hiljaa
- 25 minuuttia pelitapahtumien selostusta
- 60 minuuttia tilastoja, historiaa ja kaikkea muuta mahdollista

edit: YLEllekin hommia tekevästä Tuomas Virkkusesta ei kyllä ole negatiivista sanottavaa.

Pohdittiin töissä, että kun Suomi ei kerran ole mukana jalkapallon MM-kisoissa tänäkään vuonna, niin ainakin joukon pelaajia tulisi nimensä puolesta pelata Suomen joukkueessa. Näin luotuun Suomen joukkueeseen kelpuutimme seuraavat pelaajat:
Porras (Costa Rica) - m
Mora (Ecuador) - m
Lama (Angola) - m
Nakata K (Japani) - p
Nakata H (Japani) - k
Nafti (Tunisia) - k
Hanke (saksa) - h
Messi (Argentiina) - h
Kone (Norsunluurannikko) - h
Saha (Ranska) - h
Villa (Espanja) - h

Lähdemme kisoihin ehkäpä hieman omaperäisellä taktiikalla. Meillä nimittäin on vain yksi puolustaja. Tasapainoitamme tätä kuitenkin sillä, että meillä on kolme maalivahtia. Keskikenttää hallitsee kaksi pelaajaa, ja hyökkäyksessä on viisi kaveria. Luvassa on siis pirteää hyökkäyspitoista jalkapalloa.

Rajaheittospesialisteina toimivat japanilaiset Nakatat. Maalilla on Argentiinan Porras. Jos hän ei palloa pysäytä, on turvauduttava järeämpiin keinoihin kuten Ecuadorin Moraan. Viimeisenä lukkona toimii Angolan Lama. Hyökkäyksessä luotamme erityisesti Norsunluurannikon Koneeseen.

Penkiltäkin löytyy porukkaa, joita ei täysin hyväksytty aloituskokoonpanoon nimiensä kirjoitusvirheiden perusteella. Tähän joukkoon kuuluvat:
Ustari (Argentiina) - m
Sorin (Argentiina) - p
Lebo Lebo (Angola) - p
Kaka (Brasilia) - k
Gusin (Ukraina) - k
Van Persie (Hollanti) - h
Pimpong (Ghana) - h

Seuraamme innolla, kuinka joukkueemme pärjää kisoissa.

Vai että hymiöille tavaramerkkisuojaus. Justiinsa. :-)

Kuinka tyhmä voi ihminen toisinaan olla? Järjestää nyt työpaikalleen pyöräilykauden avajaiset 134 kilometrin pyöräilyä seuraavaksi päiväksi. Duh.

Kesän itsensäkidutus osa 1. Pirkan pyöräily. 134 km hikeä, epätoivoa ja irvistyksiä. Miksi tätä tulee tehtyä vuosi vuoden jälkeen?

Mahtaakohan olla tyylirikko lämmittää iso oikea pizzauuni ja sitten paistaa pizzat siellä uunipelteineen päivineen? Pakon sanelema juttu.

Kehitimme hienon ascetico -nimisen mailapelin. Säännöt tulossa - watch this place.

Miksi maailmaa täytyy aina parantaa aamuyöstä? Eikö se paranisi ihan yhtälailla päiväsaikaan?

Kaveri pohdiskeli, että jos italiassa kerran ch lausutaan koona, onko siellä aiemmin tunnettu sellainen maa kuin kekkoslovakia?

Päivän lööpit lomalta: Ekonomi omi 2 kg jäätelöä - kolme loukkaantui. Diplomi-insinööri pulassa - ei osannut ladata super soakeria. Mies kyni ankan uima-altaassa. Jiihaa.

Lomalla Italiassa talossa jossa on 400m2, 5 makuuhuonetta, poreamme, pizzauuni, perseenmuotoinen iso uima-allas ja upea maisema aina firenzeen asti. Ei valittamista.

Puoli tuntia lentokentälle lähtöön. Korkkasin ensimmäisen lomaoluen. Mamma mia.

Kännissä kuin käki. Tähän ne ylenpalttiset palaverit johtaa. Diiba daiba.

Pitkä päivä töissä. Etsin sisäistä Lordiani.

Hard Rock Hallelujah! Jeh!

En osaa taas päättää kumpi harmittaa enemmän: se että Suomi putosi loppuottelusta vai se että Ruotsi meni sinne.

SMG heitti hienon keikan Virgin Oil Co:ssa - paremman mielestäni kuin viimeksi Tavastialla, vaikka yleisöä olisikin voinut olla inasen enempi. Hyvä näinkin. Italialainen vieraamme rakastui Terhiin. Onneksi Terhin sijasta baariin astelivat jälkeenpäin vain Joel ja Kössi -- muuten olisi ollut kova yritys viedä taas yhtä suomalaista neitoa saapasmaan suuntaan.

Kamerakännykkäni on syvältä.

Toiset kahdeksan tuntia luonnonvarataloustiedettä. Kuinkahan kauan ihminen kestäisi näissä ääriolosuhteissa?

Töissäkin vielä palkitsivat. Olivat ryhmäpalaverissa jakaneet kaikki hommat reilun pelin hengessä poissaoleville. Jäynä se on pienikin jäynä.

Huraa. Kahdeksan tuntia luonnonvarataloustiedettä ( "the other name for maths").

Luennolla totesimme, että kärryiltä putoaminen on diskreetti tapahtuma, eikä suinkaan mikään pehmeä jatkuva laskeutuminen. Silloin kun pudotaan niin sattuu ja kylkiluita menee rikki. Itôn lemma löi iltapäivällä vyön alle niin että vieläkin saa keräillä tavaroita.

On mukavaa, että monet Suomeen erikoiskursseja pitämään pyydettävät ulkomaiset luennoitsijat ovat paitsi hyviä luennoimaan myös viihdyttävät meitä ulkonäöllään. Edellinen näytti täsmälleen Saddam Husseinilta, nykyisen kurssin luennoitsija puolestaan Frasierin isältä. On siinä keskittymisessä tekemistä.

Terhi kirjoitti taas asiaa ihmisen elämästä ('Aurinkostressi', s. 6). Varpaaseen sattuu. Missä lie särkynyt.

Äitienpäivän kunniaksi tarina isoäidistäni. Oli katsellut euroviisukarsinnan voittaneen orkesterin esiintymistä ja tuumannut, että kyllä se on huonoon kuntoon toi Loiri mennyt. Onkohan se ruvennut ryyppäämään?

Sports Academy... väki huutaa... Nummelin laukoo... Suomi voittaa... italialainen vieraamme toteaa: "I love this country." Jouh.

Otettiin videolle kuvaa firman lätkävuorosta. Jäällä kaikki tapahtuu järjettömällä vauhdilla niin ettei oikein kunnolla mukana pysy. Videolla kaikki taas näyttää hidastetulta elokuvalta. Mikälie aistiharha...

"Otetaan kiinni tuosta ... haastattelupisteestä ... niinkuin pitääkin". Puhuvatko kaikki ihmiset yhtä maneerisesti kuin urheilutoimittajat?

Kävin pyörälenkillä meren rannassa. Löysin paljon paikkoja, joissa asuisin kohtuullisen paljon mieluummin kuin Kannelmäessä.

Kaveri tuli vanhaksi ja meni täyttämään kolmekymmentä. Juhlistimme sitä pelaamalla uima-altaassa pullopalloa. Paikalle saatiin myös virka-apua.

Vieläkin autossa talvirenkaat. Diiba-daaba.

Luin tuossa, että vajaan tunnin päästä olisi ajankohta 01:02:03 04.05.06. Huimaa!

Laitettiin työmaalla pystyyn kesän jalkapallon tulosveikkaus. Hienoa! Maltan tuskin odottaa, että pääsen jälleen veikkaamaan voittajaksi väärää joukkuetta. SM-liigan loppumisesta onkin jo monta viikkoa.

Työkoneeni kärsi ja meni särki. ATK-tuki kommentoi, että en ollut pyytänyt ennalta lupaa koneeni kaatumiselle. Pahus - tämä on sitä valtion byrokratiaa.

Töissä pitäisi ruveta tutkimaan siipikarjasektorin riskejä. Hitto, en tiedä koko asiasta mitään. Enkä erityisesti edes tykkää kanasta.

Katselin uutta sohvaa, kun entinen alkaa olla aika finaalissa. Vaihtoehtoiset värit on konjakki, karpalo ja kitti. Haloo! Konjakki on juoma. Karpalo on marja. Ja kitti on rakennusaine. Vaihtoehtoisesti Kitti on entinen työkaveri. Mutta se ei siltikään kelpaa väriksi...

Kävin Tampereella päin. Tarkoitus oli vanhempien moikkaamisen yhteydessä vaihtaa autoon kesärenkaat.

Saldo: katalysaattori rikki, kissan raapimajälkiä keulassa. Niin, ja talvirenkaat yhä alla. Unohdin nimittäin yhden jonkun ihme holkin joka sinne vanteeseen tulee Helsinkiin. Ja kun talvi- ja kesärenkaat on eri kokoa, ei viitsinyt vaihtaa vaan osaa renkaista. Putkeen meni tämäkin homma.

Olen lomalla. Poikkesin jälleen töissä, tosin tällä kertaa vain syömässä jäätelöä. Sinä lyhyenä aikana näin siellä neljä muuta työkaveria, jotka myös ovat lomalla. Surullista.

Koitin saada pyörälle huoltoa. Ensimmäinen firma ei suostunut ottamaan tänään enää mitään vastaan (ja huomenna lähden maakuntaan). Toisessa firmassa oli seitsemän viikon jono. SEITSEMÄN VIIKON jono! Haloo. Silloinhan on jo talvi. Kolmannessa firmassa onnisti.

Luin Politkovskajan kirjan Putinin Venäjä. Ei voi sanoa kuin että karua. Ja pelottavaa. Mutta niin helppoa uskoa, sittenkin.

Kevät on virallisesti tullut: aloitin ulkoliikuntakauden. 5km lenkki Keskuspuistossa tuntui maratonilta.

Vietin vuosipäivää (plus miinus pari päivää) katsellen vaikuttavan hienoja kuvia Tshernobylista. Karua. Toivottavasti kovin monista kaupungeista ei tarvitse nähdä vastaavia autiokuvia.

Hiiteen Tammisen, Jalosen ja Toivolan analyysit. Tämän vuoden SM-liigan voittajan ratkaisi minun pitkävetoni. Käännetysti - ottelu ottelulta.

Olipa mukava vapaapäivä. Olin töissä. Vanhojen lomien käyttöpakko ennen huhtikuun loppua on hieno idea. Tai eihän niitä mikään pakko sinänsä ole käyttää.

On töissä tuumattu, että osasta lomapäiviä pitäisi tehdä kaupattavia lomaoikeuksia, joita sitten voisi tarvittaessa myydä niille jotka niitä ehtivät käyttämään. Ei välttämättä menisi ay-puolella ihan läpi, mutta jos tuota sovellettaisiin vain osaan lomista, se voisi toimiakin.

Sen verran kuitenkin otin takaisin, että luin iltapäivälehtiä verkosta hieman tavallista kauemmin, istuin kahvilla hieman tavallista pidempään ja chattasin Favorinista ja SM-liigasta työkavereiden kanssa hiukan tavallista enemmän.

En enää sano sanaakaan pitkävedosta ja SM-liigasta. Taidan lopettaa koko paheen.

On muuten niin, että kämppää ei kannata ruveta sisustamaan uudelleen joskus pimeällä iltamyöhällä. Alkaa ottamaan päähän kun kolmatta päivää telkkarista näkyy sama kuva kuin olohuoneen ikkunasta (paitsi että se on peilikuvana). Samalla rahalla voisi katsella illat pitkät ulos ikkunasta ja nauttia taatusti Kannelmäen isoimmasta kuvaruudusta.

Tietää, että oli taas pitkäveto Ässien kotivoiton puolesta: ylärimoja, tolppia... lopputulos kuitenkin X. No, huikeiden vaiheiden jälkeen kuitenkin. On se jotakin sekin.

Löysin kämppää järjestellessä rasiallisen konvehteja, jotka olen saanut joskus joululahjaksi. Parasta ennen päivä oli toukokuussa 2005. Ihan syötäviä kuitenkin olivat, oluen kera.

Pitkät pyhät on huolestuttavia. Rupeaa härväämään kaikkea epämääräistä - kuten järjestelemään asunnon sisustusta uuteen uskoon. Lopputulos: ihan avara, mutta kaikki tavarat eivät enää mahdu sisään. Kuten tietokonepöytä ja ruokapöytä. Muistuttakaa, että sopivan tilanteen tullen harjoitan väkivaltaa tän asunnon verhotankojen suunnittelijaa kohtaan. Luultavammin insinööri luulee, että ihmisen käden leveys on 4 cm ja pituus 20 cm.

SMG Tavastialla eilen. Hieno keikka - varsinkin Nimikirjaimet oli tajuntaa turmeleva. Pitkä matka kuljettu kappaleiden 'Kun tuuli oli viilee' ja 'Lopulta olemme kuitenkin yksin' välissä.

IFK meni häviämään. Hävisin 10e pitkävedossa. Lohduttava ajatus on se, että Karalahtea ja kumppaneita todennäköisesti kuitenkin vituttaa jonkin verran enemmän.

Jääkiekko on hauska laji - joka paikkaan sattuu. On jotenkin miehinen olo.

Tuumattiin porukalla tänään, että on se kummallista. Elämänsä aikana on ollut niin monella huonolla luennolla, että eikö pitäisi olla itsestään selvää miten omat luennot tulee pitää. Vaikeaa se kuitenkin on, teoriassakin.

Onkohan työpaikan johtamis- ja kannustejärjestelmissä kehittämisen varaa, jos yleisin harrastus kahvitunnilla on Hesarin työpaikkailmoitusten lukeminen?

Kunnon valtion työntekijä sairastaa viikonloppuna. En ole neljän vuoden työpestin aikana ollut päivääkään sairaslomalla. Muutaman kerran olen ollut kipeänä -- viikonloppuna tai lomalla. Niin se vaan on.

Duracellit alkavat olla joko aika lopussa tai väärinpäin. Onneksi pääsi peli-illassa lahtaamaan kavereita olan takaa -- tosin siinäkin kyllä pääasiassa vietiin kuin vierasta pässiä.

Matkustin kolme tuntia valtion auton takapenkillä. Eikä kyseessä edes ollut poliisiauto.

Edelleen väsyttää.

30h takana. Tukholmassa. Kaikki paikat kiinni.

46h takana. Kotona. Väsyttää.

8h takana. Karlsruhen lähistöllä. Hartioita särkee taas.

10h takana. Hartiat ok. Tauko Frankfurtissa. Alkaa kypsyttää. Saksa on paska maa. Saisi olla paljon pienempi.

12h takana. Lennolla lähteneet kaverit jo Suomessa. Kaveri vieressä on Civ2:ssa jo vuodessa 1798.

14h takana. Jägermeister-paukku ja desi viiniä auttoi lepoon.

18h takana. Saksan ja Tanskan lautalla. Miten joka bussireissulla voi olla yksi joka luulee olevansa fiksu ja hauska ja puhuu koko ajan? Ylioppilaslehti voisi keksiä moiselle sanankin. Bussiääliö?

22h takana. Ruotsissa. Tämä ei taatusti ole edes juuri halvempaa kuin lentäminen, kun tauoilla pitää ostaa ruokaa ja juotavaa. Perkele. Polvia särkee.

28h takana. Ruotsikin on paska maa. Ja aivan liian iso.

Noin 48 tunnin bussi- ja laivamatka Sveitsistä Suomeen.

1h takana. Lähellä baselia. Olkapäätä särkee. Maisemat lakkasivat kiinnostamasta hetki sitten.

2h takana. Odottamassa bussinvaihtoa. Edelleen lähellä baselia.

3h takana. Yhä odotellaan.

4h takana. Bussi tuli juuri. Painajainen toteutui: turkulainen bussikuski.

5h takana. Nokka kohti ranskaa. Keisarikunta tv:ssä.

6h takana. Poikettiin Ranskassa, nyt jo Saksanmaalla. Leffa loppui. Niska puutuu.

Kaveri hommasi viime tipassa vakuutusyhtiön maksaman lentokyydin 48 tunnin bussi- ja laivakuljetuksen sijaan. Uudelleensijoitti olkapäänsä. Totesimme muut yhteen ääneen, että hsp. Haista sinä paska.

Tietotekniikka on hauskaa. Poltettiin tietokoneelta neljä cd:tä kappaleita, että niitä voisi soittaa cd-soittimella eikä läppärin kaiuttimella. Uusi tekijänoikeuslaki olisi varmaan tämänkin toiminnan oikeellisuudesta toista mieltä. Meitä se lämmitti kovasti, Sveitsin sateessa.

Huomio lomalta: Toistuvasti -- nelisenkymmentä kertaa tunnissa -- hoettuna sanonta 'Haista sinä paska' alkaa menettää osan hauskuuttaan neljäntenä päivänä.

Pantilliset palautuspullot tuntematon käsite Sveitsin tässä kolkassa. Niitä kuitenkin riittää. Saakelin käkikellokansa. Mäessä kuitenkin saa mennä uudestaankin. Ilman palautusoikeutta - suuntana vankasti alaspäin.

Jos Sveitsissä haluaa olla niinkuin paikalliset, pitää mennä siihen kalleimpaan eikä suinkaan siihen halvimpaan paikkaan. Söin sian jalat. Millähän se raukka nyt kävelee? Junat kulkevat jopa lähes pystysuoraan, aikamoista. Siinä jäisi se pendolinon kanssa kisannutkin kuski toiseksi. Jalkapallo-ottelussa oli tunnelmaa. Vierasmaalisäännön perusteella vierailevan liechtensteinilaisjoukkueen viime hetken tasoitus hylättiin yleisen kalabaliikin jälkeen kotijoukkueen kannattajien riemuksi. Hyvä tunnelma. Ja hyvää olutta. Sveitsi on hieno maa.

En tiennyt ennen että sveitsi on niin iso maa, ja meidän hotelli sen toisessa päässä. On täällä välimatkat pitkät pisteestä pisteeseen, sydän solmussa ja järki jäässä. Mikko Alatalo, tuo suomalaisten tunteiden tulkki, on tämänkin ennalta nähnyt.

Sveitsi: Käsittämätön maa. Ovat halunneet voittaa tunnelinrakennuksen maailmanmestaruuden. Kaupasta ei kuitenkaan saa olutta. Ei sitä siellä tunnelissa kyllä huvittaisi juodakaan. Paitsi vähän.

Paikallisjunan kuljettaja oli aika äijä. Otti Huopalahdesta lähdön jälkeen Turun pendolinon kiinni ja ohitti sen ennen Ilmalaa. Onkohan niillä tulospalkkaus?

Lähetin pankille karhun rahoista, jotka olivat minulle velkaa. Maksoivat. Tuntui hyvältä -- ei ihme että pankit ja muutkin yritykset sitä tekevät niin mielellään.

Kännykällä pystyy näköjään päivittämään blogeja. Jo on maailma mennyt. Ei minun nuoruudessani vaan. Millä kännykällä? Mitä blogeja? Missä internetissä? Enkä minä edes ole kovin vanha. Mielestäni.

Kurja päivä. Töissä meni niin pitkään että meinasin myöhästyä kotoa. Työpaikan sählyssä tuli takkiin 22-11. CSI loppuu. Pitäisiköhän ottaa Terhin neuvoista vaari (ks. Metro-lehden 20.3 kolumni 'Työn sankarit') ja lähteä jonnekin lämpimään suojelemaan manaatteja?

Päivän menu:

• Scandinavian Music Group: Hölmö rakkaus ylpeä sydän
• Green Day: nimrod.
• Kent: Verkligen
• Tarantino: Kill Bill Vol. 1
• Tarantino: Kill Bill Vol. 2
• Zanuck: The Longest Day (Atlantin valli murtuu)

Meinasi karata mopo käsistä Anttilan alessa. Onneksi piti tavata kaveri Brysselistä. Urhon Hoegaarden auttoi rauhoittumaan.

Eilen Tavastialla Cardigansin keikalla. Kolme havaintoa:

1. Samanlaisia ne isot bändit on klubikeikoilla kuin pienetkin
2. Ovensuussa seisoskellessa pari metriä suuntaansa on aika merkittävä matka
3. Miksi salin puolivälissä oli enemmän käsiä pystyssä kuin lavan edessä?

Niin joo, Hamletin katkarapupannusydeemi. Loistavaa oli se.