Miten voi kirjoittaa mitään jos pää on ihan tyhjä? Työasioissa se tuntuu aika usein kyllä onnistuvan. Tässä surffaillessa tuli jostain syystä mieleen, että pitäisiköhän käydä viemässä roskis ja tyhjät pullot pois. Eli tiivistettynä, ei mitään tähdellistä sanottavaa. Paitsi tässä: *

Tämä ei taida olla ihan laillinen saitti, mutta koska sieltä voi ainakin tällä hetkellä katsella "Whose line is it anyway" -ohjelman jaksoja, niin kumarrettakoon sille kolmesti.

Sarjassa valivali ties kuinka mones osa. Ottaa päähän autoilijat, jotka moottoritiellä ohitettuaan kurvaavat heti siihen ohitettavan eteen vaikka tietä olisi edessäpäin kuinka pitkälti. Kolme syytä: i) sade- ja loskakelissä saa aina kunnon kurat naamalleen; ii) tämmöisessä lumettomassa talvikelissä lentelee erittäin usein kiviä tuulilasiin; ja iii) se nyt vaan on ärsyttävää. Monesti tekisi mieli kirjoitella törkeimpien tapausten rekisterinumerot muistiin, selvittää omistajat ja käydä vaikka uutena vuotena räjäyttämässä niiden postilaatikot.

Ärsytystä lievitti Radio SuomiPop, joka soitti putkeen pelkkiä Juicen biisejä.

Aiemminkin mainostamani DJ Kymppikassin uusin chanson-miksaus: Bordeaux #1, olkaa hyvät.

Kuka piru on keksinyt että viikonloppu kestää vain kaksi päivää?

Sain käytyä kaupassa, tiskattua, pestyä pyykkiä, siivottua yhden laatikon, pistettyä yhden jutun nettiin, luettua viime viikon Hesarit, katsottua pari matsia jalkapalloa Urheilukanavalta (kiitos heille suomalaisten penkkiurheilijoiden hellimisestä!) ja luettua pari lehtijuttua. Siinä se. Siis niinku siinä. Se.

Kohtuullisen pihalla onnistuin taas olemaan loppupäivästä töissä. Tulipa koputettua ison vessan oveen, ja meni kohtuullisen kauan aikaa ennenkuin huomasin mennä sisään, kun vastausta ei kuulunut.

Mutta että kukaan ei suostu kirjoittamaan syväanalyysiä Yksinäinen saarnipuu -kappaleesta?

Tallinkin tiedotuskulttuuria Silja-jupakassa on syystäkin arvosteltu, vaikka tapahtumasta todennäköisesti kärsiikin yhtiö itse. Huvittavaa, että ainoa taho jolle yritysjohto näyttää kokevan olevansa tilivelvollinen, on Tallinnan pörssi.

Jatketaanpa toinen päivä putkeen musiikkiteemalla.

Tämä ei ole oma havainto, vaan kaverin jo vuosia sitten tekemä, mutta tuli mieleeni tuossa tänään kun kuuntelin radiota autoa ajellessa. Eli mikähän siinä on, että ei taida olla olemassa yhtään espanjankielistä kappaletta, jossa ei jossain kohtaa laulua esiintyisi sana corazon (sydän). Kuunnelkaapa joskus. Sydämellistä porukkaa ilmeisesti nuo ystävämme espanjalaiset.

Päivän musiikkielämyksen sen sijaan tarjoilee Alma-media ja ystävämme Iltalehti. Kansantaiteilija Kimi Räikkönen taustakuoroineen esittää meille kappaleen Mombasa (säv. Fabio Frizzi, suom. sanat Jyrki Lindström).

Olisi kaksi musiikkiaiheista juttua, mutta nyt näyttää siltä, etten selviydy tästä rikkomatta lakia. Mutta mitäpä ihminen ei kulttuurin takia tekisi.

Tässä se tulee, tekijänoikeusrikkomus. Olisin linkannut nämä lyriikat, mutta netistä löytyy yllättävän vähän tavaraa Juha Vainiosta, kun ottaa huomioon kuinka suuri tekijä kaveri oli Suomen musiikkimaailmassa. Palaan siis vielä tuohon aiemmin mainitsemaani Yleisessä Saunassa -konserttiin, ja erityisen hienoon Katariina Hännisen versioon Yksinäinen saarnipuu -kappaleesta. Mistä tää kappale kertoo, voisiko joku selittää? Mulla on jotain jotain ideaa, mutta ei oikein mitään varmaa.

Yksinäinen saarnipuu
(Säv. ja san. Junnu Vainio)

On keskellä meren selkää
luoto armoilla aallokon.
Sinne lintukin pesiä pelkää,
tyrsky lyö yli kallion.

Miten sattuikaan sinne juurtumaan
yksinäinen saarnipuu,
paikkaan sellaiseen, johon kyennyt
ei elollinen mikään muu.

Vaan jostakin tuuli tuonut
saarnen siemenen sinne on.
Miksi luonto lie oikkunsa luonut
päälle laakean kallion?

Se on kasvumaa, johon istuttaa
ihminen ei mitään vois.
Kukaan siksi ei arvaa kitkemäänkään
mennä sieltä mitään pois.

Kun siemenen tuuli kantoi,
otti pienen, mutta vahvimman.
Kasvupaikan tuon karuimman antoi,
koska puun uskoi juurtuvan.

Luojan tehtävää täyttää tärkeimpää
yksinäinen saarnipuu.
Oottaa hetkeä, jolloin rantalehdot
kuolemasta havahtuu.

Kunhan luodon luo tuuli tiedon tuo
täyttymys tää tapahtuu:
Silloin matkaan sen antaa siemenen
tuo yksinäinen saarnipuu.

© Warner/Chappeli Music Finland Oy, Helsinki.

No sitten se toinen juttu, tästä selvitään rikkomatta lakia. Työkaveri on tehnyt hienoa työtä yrittäessään perehdyttää minua suomirapin, tai pikemminkin ehkä stadirapin, saloihin. Vaikkei musiikkityyli olekaan ihan suosikkini, olen siitä pikkuhiljaa ruvennut tykkäämään ja ne kappaleet on usein sangen nerokkaita.

Tässä näytteinä jo hajonnut pääkaupunkiseudun yhtye MC Taakibörsta. Varo tai mä tuun kyljestä sisään on aivan mieletön, katsokaa lyriikoiden ja videon yhteispeliä, aivan nerokasta juttua amatöörimeiningillä. Suosikki-quote: "Miten se Niken sponssi?" "Nikke lähti lomille, ottakaahan pojat konvehtia."

Toinen kappale samalta orkesterilta: PA2001. Suosikki-quote: "On parempi olla vakavasti pa kuin Timo TA."

Ja vielä yksi, PL2000. Suosikki-quote: "Vantaa, no kuka vittu haluu luoda lantaa. Espoo, yhtä aito ku tekodicki ja kaks lesboo. Helsinki! Taaki meininki, ei ollenkaan väsähtänyt kuten hasarinki."

Harmillista että tulee kirjoitettua pääasiassa negatiivisista asioista. Mutta.

Renny Harlinin Jäätävä polte (Born American, aka Arctic Heat) on kyllä varmasti paskin leffa, minkä olen nähnyt pitkään aikaan. Juoni on aivan järjetön, tapahtumat samoin, musiikki aivan hirveää. Tämä on niin huono, että on omalla tavallaan jo melkein hyvä. Jossain aineissa se varmaan voisi toimiakin.

Ai joo, vielä toinen juttu. Selailin blogilistaa. Kuinka monta neulomis- ja kutomisaiheista blogia Suomeen mahtuu? Ei siis sillä, että se olisi jotenkin huonompi (tai parempi) aihe kuin mikään muukaan, mutta mistä ihmeestä johtuu että joka toinen blogi käsittelee kutomista?

Flunssa jatkuu. Kirottu.

Yksi työkaveri tuossa oli vähän enemmän flunssaisena viime viikolla, siis oikein sairaana ja poissa töistä. Totesi töihin palattuaan aika osuvasti, että ehkäpä ärsyttävintä pahassa flunssan sairastamisessa on kun juttelet ihmisten kanssa puhelimessa, ja kaikki sanovat järjestään että joo, kyllä mullakin on tässä flunssaa. Ja itse teet suunnilleen kuolemaa sängyn pohjalla.

Sain vihdoin vaihdettua talvirenkaat. Tunkki hajosi, meni jumiin. Onneksi kuitenkin vasta viimeisen renkaan kohdalla ja autoa alaspäin veivatessa. Taidan viedä sen takaisin Toyotalle: pitäkää tunkkinne, perkele.

Ai joo. Kavereiden blogeissa on viime aikoina mollattu eteläisen Suomen säätä. Reetta Rädyn blogissa kommenttipuolella oli ihan hyvin pohdittu sitä, että miksi ihmeessä Suomen suurin väestökeskittymä sijaitsee maan kaikista paskimmassa paikassa säiden suhteen. Siis jokaisena vuodenaikana. Ihan aiheellinen kysymys.

Jos ei aamun työmatka mennyt ihan sujuvasti, niin eipä ollut illankaan matkanteossa kehumista. Vartti kahlausta kymmenen senttiä syvässä pariasteisessa vedessä kengät märkänä. Räntäsateessa.

Auto jäi kotiin. Ja päivä alkoikin sujuvasti nimimerkin 'rekisterinumero GB*-650' avatessa oven ja pysähtyessä lausumaan: "hei vittu kusipää kävele suojatietä pitkin aläkä heiluta niitä käsiä saatana."

No, täytyy myöntää että tuo keski-ikäinen punakka raivopää oli kyllä siinä mielessä oikeassa, että siihen suojatiehen oli kaksi metriä matkaa.

Laiskuus ja mukavuudenhaluisuus tuppaavat jäädä päälle. Kävin viime viikon töissä autolla, kun koitin parannella sitkeää syysflunssaa. Tänä aamuna syyksi kelpasi jo se, että ulkona satoi vettä. Niin, matkaa siis on se vartti autolla. Kävellen menee saman verran.

Huomenna taitaa olla kyllä parempi jättää auto kotiin. Saas nähdä.

Sympaattiselta kuulostava suomalainen voimasana: peijooni.

Olen pitänyt Jan-Erik Enestamia melko huumorintajuttomana kaverina, mutta kyllähän sieltäkin komiikkaa löytyy ainakin jos on HS:n politiikan kulmapöytä -palstaan uskomista. Siinä nimittäin toimittaja kertoo, että RKP:n eduskuntaryhmä oli bongattu juomasta kuohuviiniä ennen ryhmäkokouksen alkua. Kun syytä juhlaan oli tiedusteltu, Enestam oli vastannut välittömästi: "Tyhjennetään varastoa ennen kuin Jörn Donner tulee." Tai ehkä se oli vaan realismia.

Ulkona tuulee aika reilusti. Nyt olisi hienoa olla jossain pienessä mökissä takkatulen lämmössä.

Kummia nipottajia nuo ruotsalaiset. Kunnashan vain tapailin vanhan suomalaisen kansanlaulun sanoja.

Räkä valuu. Lapin reissu höystettynä reippailla ulkoiluilla ja liian vähillä yöunilla ei parantanut flunssaa. Ihme juttu.

Tulipa käytyä pienellä maakuntamatkalla. Lapissa oli järkyttävän kylmä.