Kesä on tullut. Työhuoneessani on ihan tuhottoman kuuma. Totuuden nimissä sillä on kyllä tekemistä monen muunkin asian kuin ulkolämpötilan kanssa. Onneksi huonekaveri ei ole kesän aikana paikalla happea kuluttamassa ja lämpöä generoimassa.

Tänään olisi pitänyt lähteä baariin vetämään pari röökiä. Vaikkei siis tupakkaa poltakaan, mutta olisi sentään vielä ollut historiallinen tilaisuus siihen.

Ja valitussarjan täydentää auton huoltolasku -- toisen kerran kahden viikon sisään. Tai no, ei ehkä siitä sen enempää. Nyt se sentään kai toimii.

Sain viimein rulliskauden alkuun. Ihan hyvä, kolmen viikon päästä pitäisi käydä vetäsemässä rullismaratoni. Lauantaina sain pyöräilykauden alkuun. Ihan hyvä, kahden viikon päästä pitäisi käydä vetäsemässä 130km. Silleen. Vanhemmiten täytyy näköjään todistella itselleen kaikenlaista...

Jihaa, vene saatiin viimein erilaisten aikataulusäätämisten jälkeen sinne minne se kuuluukin, elikäs veteen.

Mikään ei tee liikuntaa mukavammaksi kuin suuri määrä erilaisia teknisiä härveleitä, jotka mittaavat kaikkea mahdollista... tai jotain.

Kuinka sattuikaan. Liittyen edelliseen kirjoitukseeni ja Lindan siitä esittämään kommenttiin, otin tänään kuvan todisteeksi... Olen tässä parin viime kuukauden aikana muiden töiden ohella putsaillut pöytääni ja saanut luettua nuo n. 300 artikkelia ja tehnyt niistä vielä sata sivua muistiinpanojakin...

Täytyy kyllä myöntää, että sikäli Linda oli oikeassa, että noiden paperien takana on kyllä olutpullo, mutta asettelin sen strategisesti niin ettei se näy kuvassa.

Hmph. Töissä taas kaikki viime päivät 09-19. Ei paljon naurata.

Kävelin tänään Vantaan puolelle hakemaan autoa huollosta. Kysymys: Mistä tietää tulleensa Vantaan puolelle? Vastaus: Talojen aidat muuttuvat malliksi 'Etelä-Afrikka'...


Päivän luku: 68,80. Niin paljon maksoi euroissa renkaiden pultit. Se nyt vaan on t...

Tajusin tänään, että lehdissä ei ole ollut juuri mitään juttuja siitä, mitä Väyrynen olisi laukonut tai tehnyt viime aikoina. Tämä on hyvä näin -- lisää tätä!

Päivän havainto: Kannelmäen vanhan ostarin R-kioskista saa turkkilaisia sanomalehtiä. Tietenkin.

Illan musiikillista näytelmää odotellessa tässä hieno potentiaalinen viisubiisi... Tekijöinä Joel Melasniemi, Antti Lehtinen, Lenni-Kalle Taipale, Eva Koivusalo, Mikko Kuustonen ja Edu Kettunen. Esittäjänä Jari Sillanpää -- merimiesasussa tietenkin.

Yksi sana: Jess!

Pieniä riemastuksenaiheita:
- Suomi voi näköjään joskus voittaakin rankkareilla
- Euroviisut näyttävät ihan hyvältä
- Alkoholisoitunut tyyppi kaupassa osti yhden nakkipaketin, tyrkytti K-kaupassa S-etukorttia, ja maksoi ostoksestaan 0.60e käteisellä ja 0.20e pankkikortilla

Varauduin kellarivarastokoppiin menemiseen lainaamalla töistä voimatonkeja, rautasahaa ja muuta näennäisesti tarpeellista. Huomasin kuitenkin, että eipä siinä tarvita kuin ruuvimeisseliä. Vastakappaleen kun pystyy ruuvamaan irti ovea raottamalla... kätevää. Otin renkaat ulos ja ruuvasin vastakappaleen takaisin paikalleen. Näppärä lukko -- ei ehkä järin turvallinen, mutta toimii se näköjään noinkin.

Kävin hommaamassa taannoista Afrikan reissua varten hepatiitti-rokotteen (nopeutettuna). Rokotteen kokonaishinta: 256e. Päälle malarialääkitys n. 130e. Jotenkin nämä tuntuu vähän kohtuuttomilta hinnoilta.

Olipahan taas todellinen suomiruotseilu. Inte god dag.

Päivän arvoitus: miten voi hukata yhden avaimen täydellisen ehjästä avaimenperästä? Mitenköhän sitä pääsisi kellarivarastokoppiin... tarvis vissiin käyttää jo kesärenkaita...

Taannoisella lomareissulla selvisi myös todennäköinen syy siihen, miksi olut maistuu Afrikassa niin raikkaalle ja erityisen hyvälle. Syynä lienee se, että siihen lisätään valmistusvaiheessa jonkin verran maissia, mikä tekee siitä kevyempää juotavaa. Näin tiedettiin kertoa SABin panimokierroksella.

Jos sitä ottaisi vähän mallia Antin tavasta raportoida menemisistään. Kävin tuossa parin viikon ajan haahuilemassa ympäri eteläistä Afrikkaa. Tässä jotain tapahtumia matkan varrelta.

Reissun ehkä huikein yksityiskohta oli mielestäni siisti brittikapteeni joka käänteli 747:aa paikallaan yli 90 astetta. Ei muuta kun hanaa toisen puolen moottoreista ja vastakkaisen puolen pyöräjarrut kiinni -- tai jotain... Mutta siisti suoritus se oli mielestäni silti. Voitti tyylikkyydessä jopa sen Finnairin kapteenin, joka Helsinkiä lähestyttäessä kuulutti, että nyt tämä meni ihan maisemien katseluksi, kun laskulupaa ei herunut kerrasta. Esitteli siinä sitten aikansa kuluksi eri osia Espoosta kaupunginosan tarkkuudella.


Ensimmäisen Johannesburgin majapaikkamme käytäntö oli aika loistava: ylläoleva baari oli asukkaiden käytössä. Homma toimi kirjoittamalla 'ostoksen' nimi paperille ja niistä sitten kerättiin joku nimellinen korvaus.


Näkymä Nelson Mandela -sillalta Johannesburgin keskustaan. Ei uskoisi, että monet noista rakennuksista ovat aivan tyhjiä. Kaupunki tyhjeni liike-elämästä hyvin pitkälti 1990-luvulla, ja täyttyy nyt vain hitaasti.

Krugerin luonnonpuisto on mahtava paikka. Alla muutamia vastaantulleita otuksia. Kaikki kuvat on muuten otettu ilman minkäänlaista zoomausta.


Ja mikä ihmeellisintä. Taru -- tuo ihmisen paras ystävä, siis gps-navigaattori -- toimi koko ajan esimerkillisesti. Illalla olusella sitä monesti päiviteltiin. Ajelet jotain pientä pölyävää punamultatietä jossain huitsin nevadassa, kun yht'äkkiä kuuluu "käänny kahdensadan metrin päästä vasemmalle."


Blyde River Canyon oli myös varsin hieno paikka. Ja mittasuhteiltaan jotenkin ymmärrettävän kokoinen.


Etelä-Afrikasta suuntasimme muutamaksi päiväksi Mosambikiin Beiran rannikkokaupunkiin. Kaupunki on aikamoinen yhdistelmä rappiota ja joitain uusia hienoja rakennuksia. Alla kaupungin ylpeys siirtomaavalta-ajalta - Grande Hotel. Nykyisin talonvaltaajien asuttama ja kaikki irtain ikkunakarmeja myöten on varastettu. Rappion ja dekadenssin vastapainoksi kävimme sitten vanhan tuttumme -- kertoman mukaan nykyisin Mosambikin rikkaimman miehen -- luona lounaalla.


Julkinen liikennekin toimii. Tiet vain eivät täytä kaikkia (tai mitään) laatustandardeja. Kuvan tie on vielä varsin hyvässä kunnossa. Syy rappioon on poliittinen: sisällissodan loputtua 1990-luvulla sissiliike Renamo ja hallituksen joukko Frelimo muuttuivat puolueiksi, ja Frelimo on ollut hallitusvastuussa siitä lähtien. Beira on Renamon vahvaa aluetta, ja poliittiset kiistat aiheuttavat sen, että kaupungin infran kehitykseen ei hallitukselta varoja heru.

Kuva muuten otettu vauhdissa pickupin lavalta.


Tämän laivan kippari ei ole tainnut merimerkkejä katsella. Tai ehkä nekin oli varastettu.


Päivän vietimme kalassa.


Takaisin Etelä-Afrikassa suuntasimme lähelle Durbania Drakensbergin vuorille. Kaveri, joka meitä sinne vei järjesti kaikenlaista virikettä menomatkalle, mainittakoon ylinopeussakko (151 km/h) ja renkaan puhkeaminen. Vuoret ja rotkot olivat kyllä aika uskomaton näky. Vuoria ja mittasuhteita ei vaan saa kameralle. Kävelimme noin 2600 metristä 3200 metriin, matkaa kertyi laskujemme mukaan suunnilleen viisi kilometriä ylös ja samanverran alas pikkupolkuja pitkin. Oli kyllä aivan mielettömät fiilikset.

Kuva alla on otettu kävelyn lähtöpaikalta. Kääntöpaikkana meillä oli hieman kuvan keskikohdan oikealla puolella tummana näkyvä kalliosola, oikeanpuoleisen kallion jättämän varjon yläpuolella.



Lähtöpäivän aamuna kävimme vielä tutustumassa Sowetoon. Alla Hector Petersonin museon edustalla oleva muistomerkki. Vierailu sattui vielä sopivasti perjantaiksi, jolloin Etelä-Afrikassa vietettiin itsenäisyyspäivään verrattavissa olevaa Freedom Dayta.


Ennen lentoa Suomeen ehdittiin vielä grillailla (tai pitää braai, kuten paikalliset sanovat). Näinkin voi näköjään grillata: kaverin naapurin ratkaisu oli valmis grillipussi.


Niin, matkaseurana minulla oli kolme cowboyta (joista yksi jäi kyllä matkan varrella Mosambikiin).


Ja erinomaisina oppaina oli hyvät ystävät Firmino Etelä-Afrikassa...


...ja Jose Mosambikissa.


Ja ettei ihan päässeet työt unohtumaan, otin yhden työaiheisenkin kuvan...

Olotila on taas jotenkin vähän erikoinen. Olen nyt Helsingissä. Tänä aamuna join aamukahvit Lontoossa, eilen Sowetossa, toissapäivänä Drakensbergin vuorilla 400km Johannesburgista kaakkoon ja sitä edellisenä päivänä Mosambikissa Beiran kaupungissa n. 1000km Johannesburgista koilliseen...

Muutama päivä Krugerin luonnonpuistossa takana. Olimme mm. ison norsulauman keskelle aina siihen asti kun yksi vanhempi yksilö alkoi näyttää siltä, että meidän olisi syytä liikkua -- ja mielellään siis poispäin... Tuonne tarvii kyllä päästä pidemmäksi aikaa. Huomenna vie matka jokuseksi päiväksi kohti Mosambikia ja ilmeisesti aika täydellistä internetittömyyttä. Mutta ovat nämä vanhat kaverit täällä aika uskomattomia. Kaikki mahdolliset asiat hoituu parilla puhelinsoitolla. Sekin on sitä Afrikkaa.