Olen elänyt nyt viikon verran lainapuhelimella ja huomannut että elämä on asteen verran hankalampaa. Suurin vaikeus on siinä, että puhelin haki sim-kortilta jonkun yli 5 vuotta vanhan osoitekirjan, eikä senkään numeroista suostu liittämään yhtäkään tallennettuihin nimiin soiton tai tekstiviestin tullessa.

Tämän lisäksi olen nyt huomannut puhelinkulttuurin menneen sellaiseksi, että kukaan ei soittaessaan tai tekstatessaan enää esittele itseään. Niinpä tällä hetkellä vastailen tekstiviesteihin aika pitkälti tietämättä keneltä ne ovat, ja puheluihin yrittäen samalla tunnistaa kenen äänellä 'moi' sanottiin. Jännittävää.

Minulla on tuommoinen litran oluttuoppi, johon olen keräillyt kolikoita taskun pohjalta. Kaveri katseli sitä tuossa pari päivää sitten ja totesi, että siinähän on jo ihan mukavasti rahaa. Jäi vaivaamaan, joten olihan ne pakko laskea.

Voin todeta, että oli kyllä turhin asia mitä olen uuden vuoden aattona koskaan tehnyt.


Niin, siinä oli 196.28e, josta 73.23e oli muiden euromaiden euroja.

Jäin lomalle. Ja olen sen kyllä mielestäni ansainnut. En ole varmaan minään vuonna tehnyt yhtä älyttömän paljon töitä kuin tänä vuonna.

Se kevätkesällä pitämäni kuuden kuukauden virkavapaus oli siinä mielessä huono juttu, että siinä jotenkin vinksahti tekemään töitä paljon enemmän kuin mistä meille maksetaan. Ja se sitten jotenkin jäi päälle, enkä ole vieläkään oikein pystynyt siitä pääsemään takaisin ennalleen.

No, onneksi työ on edelleen kivaa -- toisinaan jopa kivempaa kuin minään aiempana vuonna, jolloin silloinkin on ollut kivaa. Siitä isoin kiitos kuuluu kaikille työkavereille. Olen joskus aamuisin miettinyt, että olisi kamalaa jos ei huvittaisi mennä työpaikalle. Minusta vain herääminen on vähän ikävää -- kunhan olen herännyt, siirryn työmaalle ihan mielelläni.

Pitäisi kai silti osata tunnistaa itsestään milloin tekee liikaa töitä oman hyvinvointinsa kannalta. Tämän maan bioturvallisuus pysyy kuitenkin ihan kohtuullisena ilman minuakin...

Katselin tuossa Rauni Mollbergin vuonna 1985 tekemän Tuntemattoman Sotilaan. Edvin Laineen version olen katsellut varmaan kerran vuodessa, mutta tätä uudempaa en taida koskaan olla nähnyt kokonaan. Muistan , että joskus lukioaikana piti äidinkielen tunnilla keskustella siitä, oliko uusi versio tarpeellinen, mutta silloinkaan ei taidettu katsoa koko leffaa.

No, joka tapauksessa. Olin vähän pettynyt siihen, että versio oli niin samanlainen kuin Laineen. Jopa kuvakulmat olivat monessa kohtauksessa samoja. Ja useimmissa kohdissa, missä oltiin tehty erilailla en oikein tykännyt tehdyistä ratkaisuista.

Oli siinä kyllä hyvääkin. Rahikainen tuotiin esille aivan mainiolla tavalla, joka Laineen versiosta jää aika paljon puuttumaan. Samoin tykkäsin talousaliupseeri Mäkilän hahmosta. Myös tietynlainen liiallisen puhtauden pudottaminen esim. Lehdosta oli ajatuksena hienoa, joskin ei ehkä täysin tyylillisesti onnistunutta.

Kokonaisuutena: en jättänyt talteen. Ensi vuonnakin taidan katsoa Laineen version. Tai sitten pitää mennä katsomaan Kristian Smedsin kehuttu versio teatteriin. Tai lukea se kirja pitkän tauon jälkeen.

Olen kuunnellut viime päivinä paljon taannoin ostamaani Icons of Elegance -orkesterin Through the broken window -levyä. Mainiota musiikkia kyllä. Vaikutteita on haettu kyllä aika monesta suunnasta.

Olen tiedottamisesta ja kriisiviestinnästä aiemminkin kirjoitellut eri yhteyksissä. Nokian vesilevintäisen epidemian yhteydessä tehtiin sen verran virheitä, että niistä ei varmaan tässä tarvi sen enempää kirjoittaa.

Sen sijaan mielenkiintoisia ovat tänään Ylen tv-uutisissa ja muutama päivä sitten Aamulehdessä julkaistut eri ihmisten haastattelut. Niissä näkyy varsin selkeästi yksi epäonnistuneen viestinnän lopputulos: ihmiset Nokialla eivät uskalla vieläkään käyttää hanavettä, vaikka viranomaiset ja päättäjät kuinka vakuuttelevat sen olevan turvallista.

Reaktio on täysin luonnollinen: jos nuo kerran eivät osanneet aiemmin viestiä totuudellisesti, miksi niitä pitäisi uskoa nyt. Luottamus on helppo menettää -- sen takaisin saaminen on työn ja tuskan takana.

Tulipa tässä taas autoiltua jonkin verran viikonlopun aikana ja erityisen paikan mielessäni sai tällä kertaa seuraavilla suorituksilla:

1. Vesisateella moottoritiellä ohittaessa kurvaamalla suoraan eteen ja heittämällä kunnon ravat ohitetun tuulilasille vaikka tietä olisi edessäpäin vapaana reilu sata kilometriä ja takanakaan ei ketään hengittämässä niskaan. Lisäpisteitä saa tekemällä tämän pimeällä.
2. Raskaan kulkuneuvon kuljettajat, jotka ajavat moottoritienopeuksia aivan peräkontissa kiinni. Tällä kertaa kunnia meni (keikka?)bussin kuljettajalle.
3. Pimeä moottoritie, vesisadetta, huono näkyvyys, radiossa toitotettu lisäksi erityisestä liukkaudesta eri puolilla maata. Näissä olosuhteissa, kun näet edessä hätävilkut etkä pimeässä pysty tarkasti määrittelemään niiden syytä tai sijaintia ajorataan nähden, miten toimit? a) hiljennät vauhtia ja valmistaudut väistämään tai pysähtymään; b) muutut varovaisemmaksi ja tarkkailet ympäristöäsi valppaammin; vai c) lisäät kaasua ja lähdet ohittamaan edelläajavia. Valkoisen pakun kuljettajalle erityinen "teiden turvamies" -merkki tästä suorituksesta.

Lisähuomiona totesin, että eri tieosuuksille oli ilmestynyt kylttejä, joissa todetaan jotain tyyliin: "Tämän tien kunnossapidosta vastaa: ". Kun nyt on päädytty siihen, että teiden kunnossapito on syytä kilpailuttaa ja yksityistää, niin tuo on varmaan ihan mainio pieni keino, jolla luodaan kannustimia pitää myös oikeasti huolta sen tien kunnosta.

Hesarissa on Suomen kansalaisuustestin -tyylinen kysely. Sain 13/15 oikein (84%).

Erikoista on, että yhdestätoista Hesarin testaamasta kansanedustajasta neljä ei päässyt testistä läpi. Läpäistäkseen piti saada vähintään 70% kysymyksistä oikein. Ei ne nyt niin vaikeita kysymyksiä olleet.

En tiedä olenko vähän väsynyt vai onko asia oikeasti näin hauska, mutta olen pyörinyt ja naureskellut täällä vedet silmissä.

Ymmärrän, että on kohumissejä ja muuta, mutta Hesarin uutisointi Nokian vatsatautiepidemiasta tänään oli vertaansa vailla. Uutisessa nimittäin puhutaan kohuventtiilistä. Siis kohuventtiilistä. Sitten on laitettu vielä valokuva Nokian vesilaitoksen venttiilin kaltaisesta venttiilistä. Puuttuu vain teksti, että kuvassa olevalla venttiilillä ei ole osuutta asiaan.

(Itse asiahan on tietenkin vakava, ja syytä tutkia.)