lauantaina, heinäkuuta 12, 2008

Springsteen rokkasi kyllä hienosti Olympiastadionilla. E Street Band on kyllä verraton orkesteri. Jäin miettimään muutamaa asiaa.


Ensinnäkin, kahden ensimmäisen tunnin aikana tunnistin vain kaksi kappaletta... enkä koko reilun kolmituntisen keikan aikanakaan yli kymmentä. Mulla kuitenkin on 4-5 kaverin levyä. Kertoo kai jotain siitä kuinka laaja se tuotanto oikeasti on. Toinen tähän liittyvä havainto on, että asia ei lainkaan haitannut. Joitain artisteja kuunnellessa tuntemattomat biisit ovat vähän tylsiä kuunneltavia, mutta esimerkiksi tässä tapauksessa sillä tosiaan ei ollut mitään merkitystä.

Toiseksi mietin, että miten ihmeessä kaverin fysiikka ja ennen kaikkea ääni kestää vedellä tuollaisia kolmetuntisia settejä useita kertoja viikossa. Laulutapakaan kun ei ole äänelle mitenkään niitä kevyimpiä...

Kolmanneksi, Springsteenilla ilmeisesti on yleisemminkin hauska tapa ottaa yleisöstä toivebiisejä. Näitä lappuja oli etukatsomon tyypeillä käsissään, ja se niitä kävi aina välillä hakemassa ja soittelemassa. Myös kontaktin, fyysisenkin, määrä yleisön kanssa oli varsin suuri moneen muuhun supertähteen verrattuna. Hauska piirre tämäkin.

Neljänneksi kai voi todeta, että yleisössä oli taas älytön määrä guruja, jotka tiesivät miten se keikka olisi pitänyt rakentaa. Näin ainakin keikan jälkeen ympäriltä kuultujen sattumanvaraisten kommenttien perusteella... No, itse olisin halunnut listaan mukaan Seeger Sessionsin kappaleita -- niitä kuultiin vain yksi. Mutta hauska tapahtuma.

Ei kommentteja: