Tittelit ovat hauskoja. On hupaisaa suorittaa uusia juttuja ja saada hienoja titteleitä. Kävin tänään suorittamassa Rannikkolaivurin radiotutkinnon eli SRC-tutkinnon. Mutta surkeuksien surkeus, tuosta ei voi keksiä mitään hienoa titteliä. Vai toimisiko esimerkiksi SRC-tutkittu?

Samalla selvisi että raja- ja merivartiokoululla on sotilaskoti. Jäi harmittamaan etten poikennut munkkikahvilla.

Toinen juttu: veikkaan että hovioikeuden työntekijät ovat kahvitunneillaan naureskelleet muutaman kerran makeasti tälle kahden vanhemman herran sotatilalle.

Hihhei! Kerrankin alkoi karsintapelit Suomelta hienosti. Litmanenkin piti epäilijöitä pilkkanaan tulemalla sairastuvalta tekemään pari maalia. Tästä on hyvä pienen pinnistää! Saas nähdä miten keskiviikkona stadikalla...

Tuntuu aika hölmöltä tämä viime ajoilta liiankin tuttu kuvio: USA ja Israel käyvät pommittamassa tuusan nuuskaksi jonkin maan tiet, sillat, sairaalat, koulut, energianjakeluverkot, vedenjakelun, satamat, ja muun infrastruktuurin. Ja sitten EU muiden mukana rahoittaa niiden uudelleenrakennuksen.

Toki jälleenrakennusta pitää tukea ja rahoittaa, mutta yhä useammin tulee pohdittua, että jos kaikki tuhoamiseen ja jälleenrakennukseen kulutetut varat olisi käytetty muihin tarkoituksiin noissa kohdemaissa, terrorismia ja ääriliikkeitä tulisi torjuttua huomattavasti kustannustehokkaammin. Mutta näin kai se tulee aina olemaan.

Ja sitten jotain ihan muuta. Enpä tiennyt taas ennen tätä päivää, että partahöyliäkin myydään puhelinmyynnillä. Aamulla tuli sitten sellainenkin soitto.

En ole paljon työasioita kirjoitellut, mutta taloustieteen professori Herman Dalyn artikkeli "Population, migration, and globalization" uusimmassa Ecological Economics -lehdessä (59: 187-190) oli sen verran mainio, että sitä kelpaa mainostaa. Juttu löytyy myös Dalyn kotisivuilta. Sinänsä tuokaan ei varsinaisesti työasioihini liity -- ehkä sittenkin enemmän verokeskusteluun mihin viittasin edellisessä postissani.

Ehdottomasti sympaattisin suomalainen paikannimi: Kuuskajaskari.

EVAn oikeistohaukkojen seminaariinsa kutsuman amerikkalaisprofessori Alvin Rabushkan A-Pisteessä esittämät tasaveroargumentit (flat tax) eivät kyllä taas vakuuttaneet millään tasolla. Toisaalta on hyvä, että verotuksesta ja sen roolista sekä erilaisista veromalleista keskustellaan.

Suomenkielinen sana, jonka käyttö uutisissa pitäisi kieltää: sinkkiarkku

Englanninkielinen sana, josta en oikein tiedä onko se kaunis vai ruma: galloping

Ismo Alangon kappaleessa 'Pakko tehdä duunii' on vain jotain niin hienoa.

Tahdon päästä takkatulen taikapiiriin taas
tahdon kuulla kuinka sade mökin kattoon rummuttaa
tahdon tuntea kun syksyn tuoksu tunkee sieraimiin
ja pellon laidan pieni tatti kutsuu bileisiin
riemastuttaviin, niin riemastuttaviin

mutta duunii, pakko tehdä duunii
pakko tehdä duunii
pakko pakertaa, että rahaa saa

Törmäsin aiemmassa postissa mainitsemaani alkoholisoituneeseen vanhempaan herrasmieheen huoltoasemalla. Taas hänellä kavereineen oli kaamea krapula. Tällä kertaa euroja ei herunut, totesin että ei voi aina olla krapula.

Sitten jotain ihan muuta: tämä ICE-numeron syöttäminen puhelimen yhteystietoihin vaikuttaa hyvältä idealta.

Ja lopuksi: käykääpä hyvät ystävät kirjoittamassa nimenne oneseat-vetoomukseen, ellette niin ole jo tehneet. Saataisiin yksi hölmöys tästä maailmasta pois.

Päivän menu:
- Ismo Alanko Säätiö: Elävää musiikkia
- Ismo Alanko Säätiö: Minä ja pojat
- Suurlähettiläät: Parhaat palat 1991-2004
- PMMP: Kovemmat kädet
- Eppu Normaali: Valkoinen kupla
- Tapio Rautavaara: En päivääkään vaihtaisi pois

Menee yötöiksi jos nuo kaikki aikoo kuunnella putkeen. Mutta se ei käy päinsä, aamun kaukalovuoro 07:45 painaa päälle.

Optimistisia havaintoja tiistain kunniaksi:
- urheilutarvike maksaa kassalla huomattavasti vähemmän kuin hintalapussa sanotaan
- sama juttu seuraavassa kaupassa
- Hetimiten uusia jaksoja

Sympaattiselta kuulostava englanninkielinen sana - Osa 1: daunting

Jatkoin vähän mapitusta tänään -- ihan vaan näyttääkseni, että sitä pystyy jatkamaan vaikka kuinka kauan.

Yksi asia mikä on mietityttänyt jonkin aikaa on brittien tapa valita henkilöitä asiakaspalvelutehtäviin. Erityisesti pankkien puhelinpalveluissa vaikuttaa siltä, että jonkinlainen keskivaikea puhevika tai vähintäänkin erityisen vaikea murre on vähimmäisvaatimus noihin tehtäviin. Siellä saarella on todistetusti ihmisiä, joiden puheesta on mahdollista saada tolkkua. Syrjitäänkö heitä jotenkin asiakaspalvelijoita valittaessa?

Ai juu, Reetta Rädyn posti vaalivihertymisestä oli erityisen osuva.

Liian hankala yhtälö pakotti luovuttamaan ja siirtymään toisiin tehtäviin. Seurauksena sitten mapitin töissä ihan hullun lailla koko päivän. Voisin tämän harjoituksen jälkeen mennä mapittamaan ihan mihin tahansa joukkueeseen sarjatasosta riippumatta.

Sadekuuro hälvensi pahimmat savut. Olin koko aamupäivän ihan tillintallin nukuttuani ikkuna auki viime yönä tässä raikkaassa pääkaupungin ilmassa.

Voisiko joku napsauttaa jonkun ison tuulettimen päälle vähäksi aikaa?

Ihmettelinkin jo, kestäisikö viime viikon ihmeellinen tehokkuus kovinkin kauan. Tänään selvisi, että loppuihan sekin sentään jo. Haahuilin, siirtelin papereita pinosta toiseen ja kävin istuksimassa työkaverin huoneessa. Oli saanut jo yhdeksään mennessä siirreltyä takaisin perjantaina suurella vaivalla toisin päin kääntelemäni kirjahyllyt, sohvat ja muut huonekalut. Lähdin kuuden tunnin työpäivän jälkeen pelaamaan sählyä.

Paluumatkalla juttelin uusiseelantilaisen vastaantulijan kanssa. En osannut selittää, koska venäläiset oikein aikovat lopettaa tuon pirun savun tuuppaamisen tänne.

Helsinki City Grand Prix'ssä riitti väkeä. Järjestäjillä oli crowd management kuitenkin vähän hakusessa. F1-autossa tuntui ääntä riittävän vaikkei kaupunkiradalla kakkoselle asti päässytkään vaihtamaan. Kankkunen sentään päästeli ralliautolla vähän poikittainkin.

Urheilutoimittajat eivät ole ainoita, jotka toistavat sisällöttömiä lauseita. Hämää tuo uutistoimittajien jatkuvasti käyttämä fraasi "turvatoimet on kiristetty äärimmilleen". Miten ne aina voivat olla äärimmillään, kun niitä kiristetään? Ja jos niitä siitä vielä kiristetään, niin ovatko ne sitten äärettömimmillään?

Tässä on vähän sama kuin viime aikoina keskustellussa bensan hinnan kipurajassa. Koko ajan ollaan melkein kipurajalla, mutta ketään ei ole vielä tainnut tankatessa sattua niin, että olisi pitänyt kivusta huutaa. Suhteellista kaikki tyynni.

Koko viikko töissä on mennyt yllättävän tehokkaissa merkeissä. Olen todennut, että pidemmän päälle tehokkuus on kyllä aika pirun tylsää.

Ensimmäinen loman jälkeinen oikea työpäivä oli omituisen tehokas. Yleensä vastaavassa tilanteessa tulee pelkästään norkoiltua kahvikupin kanssa eri ihmisten työhuoneissa, mutta nyt sain töitäkin tehtyä enemmän kuin noin keskimäärin päivän aikana. Ilmeisesti lomassa oli jotain vikana. Ainakin se oli liian lyhyt -- kuten aina.

Kotiin kävellessä pari alkoholisoitunutta herrasmiestä tuli pyytämään 80 senttiä, koska "molemmilla on aivan kaamea krapula". Totesin, että jotainhan sille asialle täytyy tehdä ja annoin 90 senttiä.

Kengät on vieläkin ihan tomussa ja pölyssä Ankkarockin jäljiltä. Rock.

Takaisin Helsingissä. Rautatieasemalla työkaverin kanssa de-akklimatisoiduttiin: pistettiin puukot piiloon, lopetettiin riidan haastaminen ja vaihdettiin kävelytyyli normaaliin.

Päivän slogan: Seinäjoki -- alpakkoja ja kolpakkoja. Tai ehkä sen pitäisi olla alpakoita ja kolpakoita. Yritän opetella paikallista kävelytyyliä. Vaarana on kaatuminen takaraivolleen.

Seinäjoki. Alle kolmen tunnin matka Helsingistä, mutta henkisesti ah niin kaukana.

Vältimme kohtalokkaat kohtaamiset paikallisten kanssa. Nautin muikkupitsan. Työkaveri sen sijaan koki hämmentävän spektaakkelin, kun ravintolakuitissa luki "snadi lodju" ostettaessa pieni aski tupakkaa. Kerta kaikkiaan.

Palauduin kuntolomalta takaisin pääkaupunkiseudulle. Jouduin vaihteeksi käymään lomalla töissä hakemassa materiaalia huomista työreissua varten. Sain lohdutukseksi jäätelöä.


Senaatintorin mini-tattoo oli mukava breikki päivään. Väkeä oli ainakin ihan tarpeeksi.

Olen viime päivinä yrittänyt ihan tosissani ymmärtää Israelin toimia ja koittanut ajatella asiaa niiden kannalta. Mutta en vaan ymmärrä. Niinkuin joku totesi jossain, niin ne ovat nyt 50 vuotta yrittäneet rauhaa tuolla samalla keinolla. Kuinka monta vuotta täytyy vielä yrittää ennenkuin uskoo, ettei se ehkä olekaan se kaikkein paras tapa?

Ja eilisestä iskusta YK-tukikohtaan voisi todeta kuivalla huumorilla, että osuivatpahan ainakin tällä kertaa johonkin muuhun kuin siviilikohteeseen. Surullista.

Leppoisaa lomaa. Kissojen riitojen sovittelua. Aamulenkki rulliksilla uusia hyviä pyöräteitä pitkin. Iltalenkki juosten samoilla teillä, jonka päälle sauna. Välissä kirjojen ja lehtien lukua. Ja iltaisin rästiin jääneitä hommia tietokoneella (mutta ei sentään työhommia!). Kolme päivää jo takana, tätä voinee jo alkaa kutsua lomarutiiniksi.

Olen viime hetket vahtinut, että ensin toinen kissa saa syödä rauhassa. Ja sitten toinen. Toisiltaan eivät muuten rauhaa saa. Hyvää vastapainoa työlle -- yhtä älytöntä ehkä.

Ihmetystä herättäneitä asioita näin torstaina:
- muistitikku ei ole moksiskaan parin tunnin vierailustaan pesukoneessa
- Biltemasta ei saakaan kaikkia autonosia mitä keksii kysyä
- tuleeko toi Sinkkuelämää siis aivan joka päivä telkkarista?

Onneksi voi jäädä ensi viikoksi lomalle latailemaan akkuja. Sellaiset ovat nimittäin hajonneet sekä autosta että tietokoneesta.

Olipahan taas nokkela sanaleikki.

Ai niin. Costa Rican μ on 0.60.

Tämä on varmaan näitä kesäajan ongelmia.

Olen pohtinut miten vittuilevalle kopiokoneelle voi antaa takaisin. Huutamalla? Vetämällä siltä piuhan seinästä? Kunnon potkulla? Rupeamalla käyttämään toisen kerroksen kopiokoneen palveluita? Haukkumalla sitä julkisesti ìnternetissä?

Olen tainnut unohtaa mainostaa kaverin hienoa chanson-miksausta. Korjataanpa sekin unohde. Täältä löytyy DJ Kymppikassi ja Tourbillon, olkaa hyvä. (koko noin 45MB)

Viikonloppunakin on aikaa oppia uutta: Mitä opin tänään (osa 4)
- poliisilla ei ole oikeutta ottaa säilöön vesiliikennejuopumuksen vuoksi (juttu päivän Hesarissa)
- Meksikossa μ on noin 0.6-0.7 (helpotettakoon oppimistanne sen verran, että tässä μ on varjokahvin osuus kaikesta tuotetusta kahvista pinta-alalla mitattuna)
- Libanonin pohjoisosassa on myös kaupunki nimeltä Tripoli

Mitä en oppinut tänään yrityksestä huolimatta (osa 1)
- yritin ymmärtää miten PhpWikia käytetään ilman kovinkaan mainittavaa menestystä. Kyllästyin minuutissa ja totesin että joku muu saa opetella tai opettaa minulle tämän homman.
- paljonko μ on Costa Ricassa

Pohdiskelin tuossa, että miksi sitä tulee toisinaan roudattua jotain töitä mukanaan kotiin (vaikkei niitä yleensä kylläkään tule onneksi tehtyä). Vastaus oli, että kaikkea ei ehdi tekemään töissä. Tästä seurasi jatkokysymys: onko minulla niin paljon töitä, että niistä ei ehdi suoriutumaan työaikana. Vastaus on, jälleen onneksi, ei. No, miksi sitten niitä töitä ei tule tehtyä töissä? Löytämäni vastaus oli ehkä vähän yllättävä -- töissä on niin paljon kaikkea muuta tekemistä, ettei töitään ehdi aina tekemään. Hyvä ehkä näin. :-)

Muutaman päivän purjehdusreissu Saaristomerellä -- rentoa meininkiä. Ensimmäinen yö meni laiturissa Hiittisissä ja toinen luonnonsatamassa karunkauniilla Lilla Gråbotetin saarella. Kelit olivat loistavat ja tuultakin riitti. Unohtuipa kaikki muut hommat mielestä taas täysin. Alla s/y Maija Lilla Gråbotetilla.

Täytyy myöntää, että enpä olisi uskonut että Kehä III:n sisällä voi pyöräillä 50km reitin ja nauttia siitä. Lisähaasteena se, ettei käy kertaakaan Espoon puolella.


Reitti kulki Kannelmäestä lentoasemalle (no, marginaalisesti Kehä III:n ulkopuolella), sieltä Keravanjoen ja Vantaanjoen vartta Vallilaan, josta Pasilan kautta Ruskeasuolle ja Keskuspuiston läpi takaisin Kantsuun. Ylläoleva kuva Kehä I:n eteläpuolelta Vantaanjoen varrelta.

Pääkaupunkiseudun ulkoilukartta osoittautui kelpo oppaaksi. Kunhan ensin oppi, että mitä haaleampi väri kartalla (esim. ruskea) sitä parempi pyöräreitti. Tulipa samalla myös se työhomma suoritettua.

Auto simahti. Plop. Mikään ei toimi. Etsin 8 tuntia vara-avaimia, testatakseni olisiko vika avaimen elektroniikassa. Ei löytynyt. Huomenna täytynee siis käydä hoitamassa yksi työasia polkupyörällä -- lentoasemalla ja Vallilassa. Tuskin maltan odottaa. Tana.

Grillattiin töissä tänään lounastauolla. 50 metrin päästä kuului junaradan varren kasvillisuutta harventaneiden työmiesten äänet: "Mikä toi työpaikka on?" "En mä tiedä, mutta ne aikoo grillata." Teki mieli huutaa kavereille, että "Valtio. Tulkaa mukaan, hakekaa kaljaa jääkaapista."

Paloletkujen vuosittaisen testaamisen lisäksi juhlistin lämmintä kesäpäivää pyytämällä työhuoneeseeni toisen tietokoneen ja kolmannen näytön lämmittämään hiukan lisää. Ne simulaatiot vievät aikansa.

Lueskelin eri firmojen venevakuutustarjouksia ja vakuutusten nyansseja. Tsuiba duiba. Varsinaisia bestsellereitä.

Ehkä vähän filosofisempi "Mitä opin tänään (osa 3)"
- yksityiskohtiin oikeasti kannattaa kiinnittää huomiota

120 tuntia tietokonesimulaatioiden ajamista edessä. Houkuttelevaa.

Oppimisen innoittamana: Mitä opin tänään (osa 2)
- aamukahvi on pahaa kun siihen kaataa maidon sijasta greippimehua
- Arto Nyberg on pelannut jalkapalloa Viialan Peli-Veikoissa -- kuten minäkin
- autoni takakonttiin mahtuu 140cm korkea kirjahylly.

Ottaa päähän, kun nämä kaikki kieriskelyyn erikoistuneet maat menevät jatkoon MM-kisoissa.

Koulussa oli ihan siistiä. Oppi kaikennäköistä joka päivä. Nykyään oppiminen on luonteeltaan joko kantapään kautta tapahtuvaa tai sitten negatiivista. Rupesin miettimään mitä opin tänään. Opin seuraavia asioita:
- Zinedine Zidane on syntynyt vuonna 1972
- Itämeren laivojen jätevesipäästöjä ei ole tarkasti tutkittu
- Eräs ensimmäisen maailmansodan kirjekyyhky kantoi mukanaan viestiä, jossa todettiin sen omistajan kyllästyneen kantamaan sitä pirun lintua ympäri Ranskanmaata
- 2100 ekonomistin haastattelun perusteella sopivin diskonttokorko pitkän aikavälin projekteihin on 4% (keskihajonta 3%)
- Japanin pääministeri on suuri Elvis-fani

Kaikki äärimmäisen hyödyllisiä tietoja, vähän tilanteesta riippuen toki. Harmillista, että tiedän jo nyt unohtaneeni noista jokaisen ensi maanantaihin mennessä.

Mitäs ihmettä minä teen tänään? Ja huomenna? Perjantaina onneksi kuningas jalkapallo taas pelastaa.

Jääkaappi hajosi. Mutta ei hätää, pakastin toimii: oluet saa kylmiksi kunhan muistaa ottaa ne ajoissa pois.

Mittasin Brasilia-Ghana pelistä sattumanvaraisen kymmenen minuutin jakson ajan H-P Hännisen selostusta. Kymmenen minuutin aikana pelin tapahtumista puhuttiin 2min 40s. Kirjoitin vaihteeksi palautetta YLElle asiasta.

Tulipa käytyä ostamassa vene. Ollut aika tehokas vuosi: olen ostanut auton, kesämökin ja purjeveneen... Tosin auto on pääosin pankin, mökistä omistan puolet ja veneestä kuudenneksen, mutta silti. Kohta pääsee kruisailemaan, jouh.

Hmm... Hauska viikko. Purjehdusta ja jalkapalloa ja saunomista ja jalkapalloa ja oluen juomista ja... no... jalkapalloa. Ja jalkapalloa. Oivallista!

Kesän itsensäkidutus osa 2. Forssan Suvi-illan rullaluistinmaraton.

Olivat hyvää hyvyyttään päällystäneet reitin pari viikkoa sitten. Asfaltti oli pehmeää ja hidasta luistella. Tulipahan irvisteltyä.

Tuli käytyä ostamassa rullaluistimiin uudet rullat ja laakerit. Viikonloppuna kun pitäisi vetäistä niillä maratoni. Töissä asentelimme niitä paikoilleen, ja yksi huoneeseen sisääntullut kollega totesikin, että mikä pirun konepaja tästä on tullut. No, on siellä kyllä vielä epärelevantimpiakin asioita tehty.

Joskushan sen piti tapahtua. Ajatus siitä, että kävelisin stadista kotiin on aina välillä tuntunut käyttökelpoiselta. Nyt se tuli toteutettua.

Lähtö klo 04:55 Lasipalatsilta. Maali klo 06:45 Kannelmäessä. Matkalla yksi haikaileva tauko (40s) Tilkkaa tiiraillessa, yksi epätoivoa etsivä tauko (30s) Etelä-Haagassa, ja yksi kusitauko (60s) Pohjois-Haagassa.

Siinä se. Ei jäänyt paljon kerrottavaa.

Mieleni on useasti tehnyt ottaa sekuntikellolla aikaa, kuinka monta minuuttia YLEn selostajat puhuvat jalkapallo-ottelun aikana itse pelistä. Arvioina heittäisin seuraavan jaon:
- 5 minuuttia hiljaa
- 25 minuuttia pelitapahtumien selostusta
- 60 minuuttia tilastoja, historiaa ja kaikkea muuta mahdollista

edit: YLEllekin hommia tekevästä Tuomas Virkkusesta ei kyllä ole negatiivista sanottavaa.

Pohdittiin töissä, että kun Suomi ei kerran ole mukana jalkapallon MM-kisoissa tänäkään vuonna, niin ainakin joukon pelaajia tulisi nimensä puolesta pelata Suomen joukkueessa. Näin luotuun Suomen joukkueeseen kelpuutimme seuraavat pelaajat:
Porras (Costa Rica) - m
Mora (Ecuador) - m
Lama (Angola) - m
Nakata K (Japani) - p
Nakata H (Japani) - k
Nafti (Tunisia) - k
Hanke (saksa) - h
Messi (Argentiina) - h
Kone (Norsunluurannikko) - h
Saha (Ranska) - h
Villa (Espanja) - h

Lähdemme kisoihin ehkäpä hieman omaperäisellä taktiikalla. Meillä nimittäin on vain yksi puolustaja. Tasapainoitamme tätä kuitenkin sillä, että meillä on kolme maalivahtia. Keskikenttää hallitsee kaksi pelaajaa, ja hyökkäyksessä on viisi kaveria. Luvassa on siis pirteää hyökkäyspitoista jalkapalloa.

Rajaheittospesialisteina toimivat japanilaiset Nakatat. Maalilla on Argentiinan Porras. Jos hän ei palloa pysäytä, on turvauduttava järeämpiin keinoihin kuten Ecuadorin Moraan. Viimeisenä lukkona toimii Angolan Lama. Hyökkäyksessä luotamme erityisesti Norsunluurannikon Koneeseen.

Penkiltäkin löytyy porukkaa, joita ei täysin hyväksytty aloituskokoonpanoon nimiensä kirjoitusvirheiden perusteella. Tähän joukkoon kuuluvat:
Ustari (Argentiina) - m
Sorin (Argentiina) - p
Lebo Lebo (Angola) - p
Kaka (Brasilia) - k
Gusin (Ukraina) - k
Van Persie (Hollanti) - h
Pimpong (Ghana) - h

Seuraamme innolla, kuinka joukkueemme pärjää kisoissa.

Vai että hymiöille tavaramerkkisuojaus. Justiinsa. :-)

Kuinka tyhmä voi ihminen toisinaan olla? Järjestää nyt työpaikalleen pyöräilykauden avajaiset 134 kilometrin pyöräilyä seuraavaksi päiväksi. Duh.

Kesän itsensäkidutus osa 1. Pirkan pyöräily. 134 km hikeä, epätoivoa ja irvistyksiä. Miksi tätä tulee tehtyä vuosi vuoden jälkeen?

Mahtaakohan olla tyylirikko lämmittää iso oikea pizzauuni ja sitten paistaa pizzat siellä uunipelteineen päivineen? Pakon sanelema juttu.

Kehitimme hienon ascetico -nimisen mailapelin. Säännöt tulossa - watch this place.

Miksi maailmaa täytyy aina parantaa aamuyöstä? Eikö se paranisi ihan yhtälailla päiväsaikaan?

Kaveri pohdiskeli, että jos italiassa kerran ch lausutaan koona, onko siellä aiemmin tunnettu sellainen maa kuin kekkoslovakia?

Päivän lööpit lomalta: Ekonomi omi 2 kg jäätelöä - kolme loukkaantui. Diplomi-insinööri pulassa - ei osannut ladata super soakeria. Mies kyni ankan uima-altaassa. Jiihaa.

Lomalla Italiassa talossa jossa on 400m2, 5 makuuhuonetta, poreamme, pizzauuni, perseenmuotoinen iso uima-allas ja upea maisema aina firenzeen asti. Ei valittamista.

Puoli tuntia lentokentälle lähtöön. Korkkasin ensimmäisen lomaoluen. Mamma mia.

Kännissä kuin käki. Tähän ne ylenpalttiset palaverit johtaa. Diiba daiba.

Pitkä päivä töissä. Etsin sisäistä Lordiani.

Hard Rock Hallelujah! Jeh!

En osaa taas päättää kumpi harmittaa enemmän: se että Suomi putosi loppuottelusta vai se että Ruotsi meni sinne.

SMG heitti hienon keikan Virgin Oil Co:ssa - paremman mielestäni kuin viimeksi Tavastialla, vaikka yleisöä olisikin voinut olla inasen enempi. Hyvä näinkin. Italialainen vieraamme rakastui Terhiin. Onneksi Terhin sijasta baariin astelivat jälkeenpäin vain Joel ja Kössi -- muuten olisi ollut kova yritys viedä taas yhtä suomalaista neitoa saapasmaan suuntaan.

Kamerakännykkäni on syvältä.

Toiset kahdeksan tuntia luonnonvarataloustiedettä. Kuinkahan kauan ihminen kestäisi näissä ääriolosuhteissa?

Töissäkin vielä palkitsivat. Olivat ryhmäpalaverissa jakaneet kaikki hommat reilun pelin hengessä poissaoleville. Jäynä se on pienikin jäynä.

Huraa. Kahdeksan tuntia luonnonvarataloustiedettä ( "the other name for maths").

Luennolla totesimme, että kärryiltä putoaminen on diskreetti tapahtuma, eikä suinkaan mikään pehmeä jatkuva laskeutuminen. Silloin kun pudotaan niin sattuu ja kylkiluita menee rikki. Itôn lemma löi iltapäivällä vyön alle niin että vieläkin saa keräillä tavaroita.

On mukavaa, että monet Suomeen erikoiskursseja pitämään pyydettävät ulkomaiset luennoitsijat ovat paitsi hyviä luennoimaan myös viihdyttävät meitä ulkonäöllään. Edellinen näytti täsmälleen Saddam Husseinilta, nykyisen kurssin luennoitsija puolestaan Frasierin isältä. On siinä keskittymisessä tekemistä.

Terhi kirjoitti taas asiaa ihmisen elämästä ('Aurinkostressi', s. 6). Varpaaseen sattuu. Missä lie särkynyt.

Äitienpäivän kunniaksi tarina isoäidistäni. Oli katsellut euroviisukarsinnan voittaneen orkesterin esiintymistä ja tuumannut, että kyllä se on huonoon kuntoon toi Loiri mennyt. Onkohan se ruvennut ryyppäämään?

Sports Academy... väki huutaa... Nummelin laukoo... Suomi voittaa... italialainen vieraamme toteaa: "I love this country." Jouh.

Otettiin videolle kuvaa firman lätkävuorosta. Jäällä kaikki tapahtuu järjettömällä vauhdilla niin ettei oikein kunnolla mukana pysy. Videolla kaikki taas näyttää hidastetulta elokuvalta. Mikälie aistiharha...

"Otetaan kiinni tuosta ... haastattelupisteestä ... niinkuin pitääkin". Puhuvatko kaikki ihmiset yhtä maneerisesti kuin urheilutoimittajat?

Kävin pyörälenkillä meren rannassa. Löysin paljon paikkoja, joissa asuisin kohtuullisen paljon mieluummin kuin Kannelmäessä.

Kaveri tuli vanhaksi ja meni täyttämään kolmekymmentä. Juhlistimme sitä pelaamalla uima-altaassa pullopalloa. Paikalle saatiin myös virka-apua.

Vieläkin autossa talvirenkaat. Diiba-daaba.

Luin tuossa, että vajaan tunnin päästä olisi ajankohta 01:02:03 04.05.06. Huimaa!

Laitettiin työmaalla pystyyn kesän jalkapallon tulosveikkaus. Hienoa! Maltan tuskin odottaa, että pääsen jälleen veikkaamaan voittajaksi väärää joukkuetta. SM-liigan loppumisesta onkin jo monta viikkoa.

Työkoneeni kärsi ja meni särki. ATK-tuki kommentoi, että en ollut pyytänyt ennalta lupaa koneeni kaatumiselle. Pahus - tämä on sitä valtion byrokratiaa.

Töissä pitäisi ruveta tutkimaan siipikarjasektorin riskejä. Hitto, en tiedä koko asiasta mitään. Enkä erityisesti edes tykkää kanasta.

Katselin uutta sohvaa, kun entinen alkaa olla aika finaalissa. Vaihtoehtoiset värit on konjakki, karpalo ja kitti. Haloo! Konjakki on juoma. Karpalo on marja. Ja kitti on rakennusaine. Vaihtoehtoisesti Kitti on entinen työkaveri. Mutta se ei siltikään kelpaa väriksi...

Kävin Tampereella päin. Tarkoitus oli vanhempien moikkaamisen yhteydessä vaihtaa autoon kesärenkaat.

Saldo: katalysaattori rikki, kissan raapimajälkiä keulassa. Niin, ja talvirenkaat yhä alla. Unohdin nimittäin yhden jonkun ihme holkin joka sinne vanteeseen tulee Helsinkiin. Ja kun talvi- ja kesärenkaat on eri kokoa, ei viitsinyt vaihtaa vaan osaa renkaista. Putkeen meni tämäkin homma.

Olen lomalla. Poikkesin jälleen töissä, tosin tällä kertaa vain syömässä jäätelöä. Sinä lyhyenä aikana näin siellä neljä muuta työkaveria, jotka myös ovat lomalla. Surullista.

Koitin saada pyörälle huoltoa. Ensimmäinen firma ei suostunut ottamaan tänään enää mitään vastaan (ja huomenna lähden maakuntaan). Toisessa firmassa oli seitsemän viikon jono. SEITSEMÄN VIIKON jono! Haloo. Silloinhan on jo talvi. Kolmannessa firmassa onnisti.

Luin Politkovskajan kirjan Putinin Venäjä. Ei voi sanoa kuin että karua. Ja pelottavaa. Mutta niin helppoa uskoa, sittenkin.

Kevät on virallisesti tullut: aloitin ulkoliikuntakauden. 5km lenkki Keskuspuistossa tuntui maratonilta.

Vietin vuosipäivää (plus miinus pari päivää) katsellen vaikuttavan hienoja kuvia Tshernobylista. Karua. Toivottavasti kovin monista kaupungeista ei tarvitse nähdä vastaavia autiokuvia.

Hiiteen Tammisen, Jalosen ja Toivolan analyysit. Tämän vuoden SM-liigan voittajan ratkaisi minun pitkävetoni. Käännetysti - ottelu ottelulta.

Olipa mukava vapaapäivä. Olin töissä. Vanhojen lomien käyttöpakko ennen huhtikuun loppua on hieno idea. Tai eihän niitä mikään pakko sinänsä ole käyttää.

On töissä tuumattu, että osasta lomapäiviä pitäisi tehdä kaupattavia lomaoikeuksia, joita sitten voisi tarvittaessa myydä niille jotka niitä ehtivät käyttämään. Ei välttämättä menisi ay-puolella ihan läpi, mutta jos tuota sovellettaisiin vain osaan lomista, se voisi toimiakin.

Sen verran kuitenkin otin takaisin, että luin iltapäivälehtiä verkosta hieman tavallista kauemmin, istuin kahvilla hieman tavallista pidempään ja chattasin Favorinista ja SM-liigasta työkavereiden kanssa hiukan tavallista enemmän.

En enää sano sanaakaan pitkävedosta ja SM-liigasta. Taidan lopettaa koko paheen.

On muuten niin, että kämppää ei kannata ruveta sisustamaan uudelleen joskus pimeällä iltamyöhällä. Alkaa ottamaan päähän kun kolmatta päivää telkkarista näkyy sama kuva kuin olohuoneen ikkunasta (paitsi että se on peilikuvana). Samalla rahalla voisi katsella illat pitkät ulos ikkunasta ja nauttia taatusti Kannelmäen isoimmasta kuvaruudusta.

Tietää, että oli taas pitkäveto Ässien kotivoiton puolesta: ylärimoja, tolppia... lopputulos kuitenkin X. No, huikeiden vaiheiden jälkeen kuitenkin. On se jotakin sekin.

Löysin kämppää järjestellessä rasiallisen konvehteja, jotka olen saanut joskus joululahjaksi. Parasta ennen päivä oli toukokuussa 2005. Ihan syötäviä kuitenkin olivat, oluen kera.

Pitkät pyhät on huolestuttavia. Rupeaa härväämään kaikkea epämääräistä - kuten järjestelemään asunnon sisustusta uuteen uskoon. Lopputulos: ihan avara, mutta kaikki tavarat eivät enää mahdu sisään. Kuten tietokonepöytä ja ruokapöytä. Muistuttakaa, että sopivan tilanteen tullen harjoitan väkivaltaa tän asunnon verhotankojen suunnittelijaa kohtaan. Luultavammin insinööri luulee, että ihmisen käden leveys on 4 cm ja pituus 20 cm.

SMG Tavastialla eilen. Hieno keikka - varsinkin Nimikirjaimet oli tajuntaa turmeleva. Pitkä matka kuljettu kappaleiden 'Kun tuuli oli viilee' ja 'Lopulta olemme kuitenkin yksin' välissä.

IFK meni häviämään. Hävisin 10e pitkävedossa. Lohduttava ajatus on se, että Karalahtea ja kumppaneita todennäköisesti kuitenkin vituttaa jonkin verran enemmän.

Jääkiekko on hauska laji - joka paikkaan sattuu. On jotenkin miehinen olo.

Tuumattiin porukalla tänään, että on se kummallista. Elämänsä aikana on ollut niin monella huonolla luennolla, että eikö pitäisi olla itsestään selvää miten omat luennot tulee pitää. Vaikeaa se kuitenkin on, teoriassakin.

Onkohan työpaikan johtamis- ja kannustejärjestelmissä kehittämisen varaa, jos yleisin harrastus kahvitunnilla on Hesarin työpaikkailmoitusten lukeminen?

Kunnon valtion työntekijä sairastaa viikonloppuna. En ole neljän vuoden työpestin aikana ollut päivääkään sairaslomalla. Muutaman kerran olen ollut kipeänä -- viikonloppuna tai lomalla. Niin se vaan on.

Duracellit alkavat olla joko aika lopussa tai väärinpäin. Onneksi pääsi peli-illassa lahtaamaan kavereita olan takaa -- tosin siinäkin kyllä pääasiassa vietiin kuin vierasta pässiä.

Matkustin kolme tuntia valtion auton takapenkillä. Eikä kyseessä edes ollut poliisiauto.

Edelleen väsyttää.

30h takana. Tukholmassa. Kaikki paikat kiinni.

46h takana. Kotona. Väsyttää.

8h takana. Karlsruhen lähistöllä. Hartioita särkee taas.

10h takana. Hartiat ok. Tauko Frankfurtissa. Alkaa kypsyttää. Saksa on paska maa. Saisi olla paljon pienempi.

12h takana. Lennolla lähteneet kaverit jo Suomessa. Kaveri vieressä on Civ2:ssa jo vuodessa 1798.

14h takana. Jägermeister-paukku ja desi viiniä auttoi lepoon.

18h takana. Saksan ja Tanskan lautalla. Miten joka bussireissulla voi olla yksi joka luulee olevansa fiksu ja hauska ja puhuu koko ajan? Ylioppilaslehti voisi keksiä moiselle sanankin. Bussiääliö?

22h takana. Ruotsissa. Tämä ei taatusti ole edes juuri halvempaa kuin lentäminen, kun tauoilla pitää ostaa ruokaa ja juotavaa. Perkele. Polvia särkee.

28h takana. Ruotsikin on paska maa. Ja aivan liian iso.

Noin 48 tunnin bussi- ja laivamatka Sveitsistä Suomeen.

1h takana. Lähellä baselia. Olkapäätä särkee. Maisemat lakkasivat kiinnostamasta hetki sitten.

2h takana. Odottamassa bussinvaihtoa. Edelleen lähellä baselia.

3h takana. Yhä odotellaan.

4h takana. Bussi tuli juuri. Painajainen toteutui: turkulainen bussikuski.

5h takana. Nokka kohti ranskaa. Keisarikunta tv:ssä.

6h takana. Poikettiin Ranskassa, nyt jo Saksanmaalla. Leffa loppui. Niska puutuu.

Kaveri hommasi viime tipassa vakuutusyhtiön maksaman lentokyydin 48 tunnin bussi- ja laivakuljetuksen sijaan. Uudelleensijoitti olkapäänsä. Totesimme muut yhteen ääneen, että hsp. Haista sinä paska.