Pieni matkailukierros: lentäen Helsingistä Arlandaan, neljällä bussilla Arlandasta Herrängiin, purjehtimalla Herrängistä Maarianhaminaan, ja täyden ruotsinlaivan lattialla nukkuen Mariksesta takaisin Helsinkiin.


Maarianhaminassa oli Tall Ships Races -laivoja. Olivat kyllä kerta kaikkiaan hienoja ilmestyksiä. Suunnittelimme noiden mastossa ihmisiä viihdyttämässä killuneiden kavereiden innottamana, että joka kerta kun oma veneemme lähtee satamasta, täytyy hinata joku mastoon seisomaan arvokkaan näköisenä. Myös erilaisia kovalla äänellä huudettuja lipunnosto ja -lasku -seremonioita suunniteltiin.



Purjehduksen panettelijathan usein sanovat, että saman fiiliksen saa kun menee seisomaan vaatteet päällä kylmään suihkuun repimään 50 euron seteleitä. Täytyy myöntää, että maanantain ylitys Ruotsista Ahvenanmaalle noin 12 m/s vastatuulessa, kovassa mainingissa ja vesisateessa oli kyllä aika lähellä tuota kuvausta.

Jag ska till Sverige -- Jaska lähtee Ruotsiin.

Päivän kattaus:
- Apulanta: Eikä vielä ole edes ilta
- Jonna Tervomaa: Parempi loppu
- Lauri Tähkä ja Elonkerjuu: Maailma on renki
- Egotrippi: Vielä koittaa uusi aika
- Stella: Kuuntelija
- Elton John: The Captain & the Kid

Ja kaikki alle kuudellakympillä.

Olen silloin tällöin mouhkannut (kriisi)tiedottamisen merkityksestä eri yhteyksissä (Tallink-pomojen risteily, Kimmo Sasin kolari). Luin tässä juuri ilmailuhistorian ehkä legendaarisimmasta tiedotuksesta.

Eli täydet pisteet kotiin vetää British Airwaysin lennon 9 kapteeni vuonna 1982. Kone lensi Indonesiassa tulivuorenpurkauksessa taivaalle kerääntyneeseen tuhkapilveen sillä seurauksella, että jokainen sen neljästä moottorista sammui.

On varmaan aika selvää, että ohjaamo oli varsin täynnä käsiä tuossa vaiheessa. Lentäessään maailman suurinta liidokkia koneen kapteenilla oli kuitenkin aikaa tiedottaa asiasta matkustajille: "Ladies and Gentlemen, this is your Captain speaking. We have a small problem. All four engines have stopped. We are doing our damnedest to get them going again. I trust you are not in too much distress."

Korvaava tuote hankittu. Nyt vielä täytyy selvitellä rikki menneen television kohtaloa...

Voi tätä murheen päivää: viisi vuotta vanha tv pimahti.

Eikun nettiin etsimään ennakkopäätöksiä siitä, kuinka kauan tv:n voi olettaa kestävän.

Sisko päräytti naimisiin. En pystynyt päättämään häätilaisuudessa kumpi näyttää hölmömmältä: aurinkolasit sisällä vai pesukarhu-look naamalla.

Niin, olin siis purjehtimassa pari päivää, mistä muistona jäi kasvoihin vähän hallitsemattomia rusketusraitoja.

Työkaverin heitto lentokentällä Saksassa: "Ein bisse bitte".

Samainen kaveri toivotteli pari vuotta sitten Espanjan matkan päätteeksi Helsinki-Vantaalla kuuluvalla äänellä: "Buenos nachos!"

Joillain se vaan on sana hallussa -- vaikka sitten tahattomasti.

Työmatkalla keksitty vaihtoehtoinen sana pisuaarille ja kusilaarille: kusiaari. Sellainen löytyy myös monilta festareilta, se voi parhaimmillaan (pahimmillaan) olla jopa kusihehtaari.

Kreikkalaista logiikkaa: täytetään lentokonetta yht'aikaisesti sekä etu- että takaovesta -- mitähän siitä mahtaisi seurata...

Iloinen puoli Kreikassa -- tilaat oluet ja saat sen lisäksi lähes lounaan.

Täytyy vielä palata juhannukseen, kun löytyi puhelimesta sen verran tyylikäs valokuva. Suomalainen mies grillaamassa, eikä edes humalassa...

Tämmöinen menopeli seisoi parkkipaikalla Otaniemessä -- missäpä muuallakaan. Jonkun paikallisen propellipään hengentuote tämäkin.

Vanhasen kommentit ovat toisinaan kyllä aika kepumaisen tökeröitä. Iltalehti uutisoi, että Vanhanen oli vastannut Pamela Andersonin vetoomukseen turkistarhauksen lopettamisesta: "Asia ei hänelle kuulu, millään tavalla". No, ei varsinaisesti kuulukaan, mutta ehkä korkeahkon profiilin kansainvälisen julkkiksen nostamaan kysymykseen kannattaisi vastata vähän enemmän vakavissaan. Ehkä Vanhanen oli jo juhannustunnelmissa.

Vähän samantasoisen kommentin hän oli kuulopuheen mukaan päästänyt kemikaaliviraston avajaisissa. Siellä hänen sinänsä tyylikkäämmin muotoillusta kommentistaan oli tulkittavissa sanoma, että on se hyvä että saatiin edes tämä virasto.

No nyt loppu tämä pohdinta. Hyvää juhannusta.

Yle Extrahan alkaa lämmetä. Ensin kymmeniä tunteja lähetystä Provinssista, ja nyt vielä kunnon kavalkadi Ruotsin häviämistä jääkiekko-otteluista. Leikkimielellä tietenkin.

Yksi työkaveri tuossa taannoin selitti erilaisten hukassaolemissanojen anatomiaa. Selitys oli aika loistava, mutta olen pääosin jo unohtanut sen. Siinä oli luokiteltu eri hukkumisen asteita ja niille oli omia sanoja. Siis esimerkiksi eri sana sille, että joku esine on vaan väliaikaisesti häviksissä -- sijainti on täysin tuntematon mutta on tieto siitä, että sitä ei kuitenkaan ole menetetty. Tämä sanasto jäi mietityttämään. Havaitsin nimittäin, että on pari levyä jossain, mutta kun en nyt muista sitä sanastoa, niin en pysty ilmaisemaankaan missä ne ovat ja kuinka vakavissaan.

Niiden paikka muuten selvisi juuri nyt tätä kirjoittaessani. Kätevää.

Olipa taas järkevä kirjoitus.

Valioajan toinen osa. Forssan suvi-illan rullismaraton ilman sauvoja. Sekin sattui. Tai tarkennus -- sattuu yhä.

Vuoden valioaika on taas käsillä. Pääsee tekemään kaikkea kivaa. Ensimmäinen hauskuus oli perinteinen Pirkan Pyöräily. Alla reitti kilometrin välein.


Sattui.

Pää jumissa. Ei siis henkisesti vaan fyysisesti -- ei vaan käänny. Oli jotenkin vajaa olo töissä tänään. Siellä lohdutettiin, että sellaista se vanheneminen teettää.

Samaa taitaa olla Litmasella. Pari päivää sitten joku iltapäivälehti päätti kertoa otsikossaan, että Litmasen yläruumis on ihan kunnossa. Kohta päästään siihen, että ruvetaan luettelemaan tarkemminkin, mitkä osat sillä on vielä kunnossa. "Oikea käsi toimii ihan hyvin, tönätkää se kentälle!"

Sanomalehdillä on hienompia kuvia (1, 2, 3) huuhkajasta (lentelee kuvassa juuri rangaistusalueella helpommin näkyvän lokin alapuolella), mutta iso ja hieno lintu se oli. Ja sai ansaitsemansa aplodit. Tunnelma oli muutenkin hieno -- aivan toisenlainen kuin pari päivää sitten.

Eilisellä pyörälenkillä löytyi taas hauskoja paikkoja -- ja tämäkin Kehä I:n, Kehä III:n, Hämeenlinnanväylän ja Tuusulanväylän rajaamalta alueelta... Haltialan tila.

Kävin tänään Ritarihuoneella, aika hieno paikka. Hämmästelin lähinnä eri aatelissukujen vaakunoita. Olisi ihan siistiä jos olisi oma sukuvaakuna... tosin siellä oli aika tylsiäkin vaakunoita. Olisiko pieni pettymys jos olisi sukuvaakuna, mutta se olisi aivan tylsä ja naapurisuvulla olisi paljon hienompi. Onneksi ei ole sukuvaakunaa, niin ei tarvi tuostakaan huolehtia.


Toinen juttu mitä olen päivitellyt jo pari päivää on tämä jenkki, joka päätti matkustella ympäri maailmaa XDR-tubin kanssa. "In hindsight, maybe it wasn't the best decision." No ei ehkä ollut niin. No, kaipa tästä taas opittiin kaikenlaista.

Lisätäänpä tähän vielä linkki Iloisten veronmaksajien Anna Tommolan ja professori Jouko Ylä-Liedenpohjan radioväittelyyn verotuksesta.