Tampereelta löytyy semmoinen ravitsemusfirma kuin Soilen Soosi ja Muusi. En ole ihan vakuuttunut tuon nimen toimimisesta luottamuksen ja ruokahalun kasvattamisessa.

Hyvää joulua!

Perskeles. Kylmillään olevalla mökillä olikin päällä jotkut tehottomat energiasyöpöt kattolämmittimet (joiden olemassaolosta ei ollut edes tietoa). Sähköyhtiö muisti näin jouluna reilun tuhannen euron laskulla. Mitähän sitä myisi?

Tämmöinen näky oli tuossa talon nurkalla tänä aamuna. Mitähän ihmettä tässä on tapahtunut? Tuo MAOL-taulukkokirja kyllä kruunaa kokonaisuuden.

Purjehdus on hieno harrastus. Kesällä.

Syysväsymys on tuskallista. Tulisi edes lunta.

Havahduin vilkaisemaan työhuonettani ikäänkuin ulkopuolisen silmin. Vaikuttava elämys. Ovelta katsoessa silmiin osuu ainakin: nojatuoli, pyyhe, retkipatja, kitara, luistimet, mölkky, videokamera sekä pullo olutta. Silleen.

Listasimme sählyn jälkeen kaverin kanssa ihmistyyppejä, jotka ärsyttävät keikoilla. Lista näyttää jotakuinkin tältä:
- ihmiset jotka hyppivät känniääliöinä täysin holtittomasti vieressäsi, edessäsi, takanasi, varpaillasi
- ihmiset jotka laulavat epämusikaalisesti mutta täysillä koko keikan alusta loppuun vieressäsi, edessäsi, takanasi
- ihmiset jotka katsovat parhaaksi tuoda sateenvarjon keikalle ja aukaista sen (koskee pääasiassa kesäkeikkoja)
- ihmiset jotka kiljuvat vaikka puolikin tuntia putkeen kun artisti on niin iiihana

Täytyy toki myöntää, että tarpeeksi monen oluen jälkeen kaksi ensimmäistä ihmisryhmää saattavat tuoda myös lisää fiilistä, mutta pääsääntöisesti kyllä jotain ihan muuta. Ehkä nämä ovat myös vanhenemisen merkkejä, mutta antaa olla vaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää - trevlig självständighetsdag!

Tuli tankattua St1-merkkisellä kylmäasemalla ja katselin tuossa kuittia, että onpas paljon numeroita. Selitys löytyi, kun huomasin että ihan vaan varmuuden vuoksi pitävät siinä vielä kaikki hinnat myös markoissa, ja olipa vielä vaihtokurssikin ilmoitettu. Eihän siitä nyt ole kuin viisi vuotta kun se poistui.

Hihhei!

[roma] 2050!

Tekee mieleni palkita tv-viihdettä. "Vuoden tyylittömimmät tv-grafiikat" -palkinto (tunnetaan myös "paras TV-Shop lookalike" -awardina) on pakko myöntää TV2:n Tartu Mikkiin -ohjelmalle. Mutta siinä oli vieraana Katariina Hänninen, joten ei nyt tuomita kuitenkaan ihan täysillä.

Päivän työtehtäviin kuului mm. seistä paikoillaan, puku päällä, lähes asennossa, naama peruslukemilla, noin 50 minuuttia. Tuli ihan yksi toinen valtion laitos mieleen.

Miten voi kirjoittaa mitään jos pää on ihan tyhjä? Työasioissa se tuntuu aika usein kyllä onnistuvan. Tässä surffaillessa tuli jostain syystä mieleen, että pitäisiköhän käydä viemässä roskis ja tyhjät pullot pois. Eli tiivistettynä, ei mitään tähdellistä sanottavaa. Paitsi tässä: *

Tämä ei taida olla ihan laillinen saitti, mutta koska sieltä voi ainakin tällä hetkellä katsella "Whose line is it anyway" -ohjelman jaksoja, niin kumarrettakoon sille kolmesti.

Sarjassa valivali ties kuinka mones osa. Ottaa päähän autoilijat, jotka moottoritiellä ohitettuaan kurvaavat heti siihen ohitettavan eteen vaikka tietä olisi edessäpäin kuinka pitkälti. Kolme syytä: i) sade- ja loskakelissä saa aina kunnon kurat naamalleen; ii) tämmöisessä lumettomassa talvikelissä lentelee erittäin usein kiviä tuulilasiin; ja iii) se nyt vaan on ärsyttävää. Monesti tekisi mieli kirjoitella törkeimpien tapausten rekisterinumerot muistiin, selvittää omistajat ja käydä vaikka uutena vuotena räjäyttämässä niiden postilaatikot.

Ärsytystä lievitti Radio SuomiPop, joka soitti putkeen pelkkiä Juicen biisejä.

Aiemminkin mainostamani DJ Kymppikassin uusin chanson-miksaus: Bordeaux #1, olkaa hyvät.

Kuka piru on keksinyt että viikonloppu kestää vain kaksi päivää?

Sain käytyä kaupassa, tiskattua, pestyä pyykkiä, siivottua yhden laatikon, pistettyä yhden jutun nettiin, luettua viime viikon Hesarit, katsottua pari matsia jalkapalloa Urheilukanavalta (kiitos heille suomalaisten penkkiurheilijoiden hellimisestä!) ja luettua pari lehtijuttua. Siinä se. Siis niinku siinä. Se.

Kohtuullisen pihalla onnistuin taas olemaan loppupäivästä töissä. Tulipa koputettua ison vessan oveen, ja meni kohtuullisen kauan aikaa ennenkuin huomasin mennä sisään, kun vastausta ei kuulunut.

Mutta että kukaan ei suostu kirjoittamaan syväanalyysiä Yksinäinen saarnipuu -kappaleesta?

Tallinkin tiedotuskulttuuria Silja-jupakassa on syystäkin arvosteltu, vaikka tapahtumasta todennäköisesti kärsiikin yhtiö itse. Huvittavaa, että ainoa taho jolle yritysjohto näyttää kokevan olevansa tilivelvollinen, on Tallinnan pörssi.