Tulipahan mieleeni. Mistä tulee sanonta 'vituttaa ku pientä oravaa'?

Mikä sitä oravaa oikein vituttaa?

Oliko ensin tuo sanonta, vai Aknestikin hieno Oravan joulu -kappale, jossa oravaa kyllä ihan syystäkin harmittaa kun verokarhu vei, Neiti Näätä huijasi ja vielä piti kestää talitinttein vittuilut?

Mietiskelin tuossa, kun bussi pysähtyi Mannerheimintiellä Svenska Teaternin ja postitalon välillä liikennevaloihin 4-5 kertaa. Eikö voisi tehdä sellaisen simulaatiomallin, johon syötettäisiin kaikki kaupungin kadut, niiden nopeusrajoitukset, sekä liikennemäärä eri aikoihin?

Sitten ajettaisiin ziljoona simulaatiota, jossa autoja pistettäisiin ajelemaan paikasta toiseen noilla tiekohtaisilla liikennemäärillä painotettuna. Tämän simuloinnin perusteella säädettäisiin joka risteyksen liikennevalot niin, että ajoajat tulisivat minimoitua. Ja jos halutaan olla (niinkuin ainakin täällä halutaan) joukkoliikenneystävällisiä, niin tehdään tuo vaan joukkoliikenteelle.

Tuntuu nimittäin siltä, että noissa liikennevaloissa olisi aika paljon varaa optimoinnille. On niitä varmaan jossain optimoitukin.

Sarjassa 'Tallinkissa tapahtuu' (jatkoa tälle ja tälle jutulle).

Voi vitsi, hienoa muovilompakkoa tarjosivat korvaukseksi, eikä riittänyt. Koskahan Tallinkilla opitaan, että esimerkiksi uuden risteilyn tarjoaminen on oikeasti aika halpa hinta siitä, että välttää tuollaiset lehtijutut?

Jaksaisikohan joku laskea, mitä nuo itärajan rekkajonot maksavat yhteiskunnalle ja yrityksille?

Yritysten kuluihin nyt tulee ainakin pidempi tavaroiden toimitusaika ja viivästymiset toimituksissa. Enemmän olen kuitenkin huolestunut yhteiskunnallisista kustannuksista: lisääntynyt onnettomuusriski, poliisien työajan vaihtoehtoiskustannus (tärkeitä työtehtäviä varmasti piisaisi vaikkei rekkajonoa olisikaan ohjattavana), ja kai tuo jonkin verran lomanviettäjienkin rajanylityksiä viivästyttää. Ja ympäristövaikutuksiakin kaiketi on, tosin en tiedä kuinka paljon joutokäyvät nuo rekat tuolla.

Ei tuo niin vaikea arviointi olisi tehdä. Kuka viitsisi? Toisaalta -- ei sillä varmaan mitään vaikutusta mihinkään olisi.

Olen taas innostunut katsomaan Uutisvuotoa -- täytyy myöntää, että Stan Saanilan mukaantulo toi ihan uutta pirteyttä ja virtaa ohjelmaan. Hienoa, jatkakaa!

Ei muuten mennyt perjantain työpäivä ollenkaan hukkaan. Opin Thomasin opastuksella käyttämään hienoa teknistä laitetta.

On aika makean näköinen puu tuossa lähikadulla.

Tallink taitaa taas hakea kyseenalaista julkisuutta.

Kyllä Yleltä vielä kuitenkin aika ihailtavaa innovatiivisuutta löytyy.

Mitä ihmettä on tapahtunut Ylen TV-uutisille? Studion yleisilme on ihan siisti, mutta grafiikat on ihme tiluttelua ja jotenkin pinnallisen näköisiä. Näyttää ihan Nelosen uutisilta silloin niiden alkuaikoina. En ennusta tuolle graafiselle ilmeelle pitkää ikää.

Täydennetään vielä sen verran, että nyt kun uutisissa ja urheilussa käytetään 16:9 kuvasuhdetta, olisin sitä mieltä, että tekstigrafiikat (kanavalogo, haastateltavien nimet, suomenkielinen tekstitys jne.) suunnitella niin, että ne näyttävät hyviltä molemmilla kuvasuhteilla. Nyt osa grafiikoista menee 4:3 suhteella kuvattua materiaalia näytettäessä osittain sen sivurajan yli mustan päälle. Ei näytä kovin hyvältä. Kyse on tietysti ylimenovaiheen ongelmasta, mutta kyllä tämä jatkunee vielä joitain vuosia kansainvälistä uutiskuvaa näytettäessä.

Jyri Häkämiehen venäjäpuheesta on käyty Suomessa aika tiivistä keskustelua -- perinteiseen suomalaiseen juupas-eipäs -tyyliin. Jari Tervo totesi aika osuvasti, joskin vähän humoristisesti, että puhe erosi perinteisestä suomalaisesta ulkopoliittisesta puheesta siinä, että se oli täyttä asiaa. Paikan, jossa puhe pidettiin, olisi kieltämättä voinut harkita vähän tarkemmin.

Mutta oikeastaan ajattelin kirjoittaa tästä luettuani Hesarin tämänpäiväisen jutun ("Venäjä on herättänyt pelkoja maailmanlaajuisesti"). Siinä nimittäin huomautettiin, että Häkämiehen tuotua esille Venäjän haasteena, on asiasta kirjoitettu ja sanottu paljonkin, mutta juuri kukaan ei ole lähtenyt oikeasti keskustelemaan niistä itse haasteista.

Tämä onkin se ongelma. "Keskustelu" on kinastelua siitä, voidaanko käyttää sitä tai tätä sanaa ja miten sitä nyt tulkitaan eri paikoissa, ilman että lähdetään oikeasti keskustelemaan substanssista. Rekkajonot, ilmatilanloukkaukset, Itämeren kaasuputki, sähköntoimitukset, ydinturvallisuus, Suomenlahden öljykuljetukset -- eivätkö nämä oikeasti ole haasteita? Miksei niitä, ja monia muita, liitetä tähän keskusteluun sen sijaan että jankattaisiin, voidaanko nyt mennä sanomaan Venäjästä, että se on haaste tai uhka.

Hesarissa Olli Kivinen ("Nalle, otso, mesikämmen...") totesi pari päivää sitten: "Koskahan koittaa päivä, jolloin myös ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu nousee normaalin länsimaisen demokratian tasolle? Ongelma voi olla osaksi sukupolvikysymys. Suuri osa keskeisistä päättäjistämme on imenyt äidinmaidosta sodan jälkeisten vaikeiden vuosikymmenten perinteen, jossa pienikin poikkeama virallisesta linjasta johti moitteisiin tai uran katkeamiseen."

Sama juupas-eipäs -ongelma on koskenut kyllä aika paljon kaikkea muutakin keskustelua. Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys on oiva esimerkki. Sen hyviin ja huonoihin puoliin ei ole julkisessa keskustelussa kovinkaan analyyttisesti perehdytty -- tai niitä ei ole aina edes mainittu.

Toinen esimerkki on taas viime aikoina pinnalle noussut gm-keskustelu. Poliitikkojen sijaan tässä tapauksessa luonnontieteilijät ja eräät intressiryhmät käyvät kiivasta, eivätkä kovinkaan hedelmällistä, hyväpahakakkuväittelyä lehtien mielipideosastoilla. Siinä on tosin päästy jo keskustelemaan vähän substanssistakin -- tosin ehkä näin yhteiskuntatieteilijänä voisin väittää, että osittain aika väärästä substanssista (genetiikasta ihmistieteiden sijaan).

Koska Suomessa opittaisiin keskustelemaan asioista?

Voi tätä murheen päivää. Tiktak lopetti.

Joku totesi tässä taannoin, että aika harvoin tasapeli on oikeasti tasapeli, vaan on voitettuja ja hävittyjä tasapelejä. Jos viime viikon Serbia-Suomi oli Suomen kannalta voitettu tasapeli, oli eilinen Suomi-Puola aika yksiselitteisesti hävitty tasapeli. Niin paljon hienoja paikkoja Suomella oli, ja niin hyvin Suomi pelasi sekä puolustus- että hyökkäyssuuntaan. Harmi.


Toisessa pallopelissä, sählyssä, kävin tänään pelaamassa elämäni ensimmäisen salibandyliiton sääntöjen mukaan pelatun ja tuomitun ottelun. Oli siistiä. Sain nimeni tilastoihinkin -- jäähy väärästä vaihdosta. Pienellä joukkueella pelannut Keskusrikospoliisi sentään kaatui 4-1.

Jari Tervo lohkaisi Uutisvuodossa "Lipposen listan", jonka oli repäissyt Lipposen jääkaapista magneetin alta. Se meni näin:
- opettele ajamaan autoa
- aja Heidi Hautalan päälle
- aja hippien päälle
- tytöille LakuMix

Maispeissailin tässä tänään -- surffailin siis MySpacessa aina jonkun tutun bändin sivulta johonkin niiden ystäväbändin sivulle ja sieltä sitten etiäpäin. Löytyi lyhyessäkin ajassa kaikkea tarkemman tutustumisena arvoista. Muun muassa:
- Lemonator
- Irina Björklund
- Ninni Poijärvi

Lueskelin Ilta-Sanomia paikallisessa pizzapaikassa. Lehdessä kerrottiin Ilkka Kanervan mönkijäonnettomuudesta sen verran kekseliäästi, että pisti kyllä naurattamaan: "Pahaksi onnekseen Kanerva ei pysynyt pitkässä juoksussa aivan reunaehtojen sisäpuolella..."

Huh. Hesarissa oli tänään pikkujuttu opintolainojen marginaaleista. Enpä ole kauheasti jaksanut oman opintolainani marginaalia katsella, kun ajattelin että asuntolainoissa ne todelliset marginaalierot ovat. Huomasin, että syytä olisi kyllä ollut. Nordean nykyinen opintolainan marginaali on 0.5%. Minä olen maksellut 1.75%. Silleen.

s/y Maijan lisäksi minulla on toinenkin vene. Tai laiva oikeastaan. Aika hieno, eikö?

Matkustelin tuossa viikonloppuna pääkaupunkiseudulta bussilla pois, ja tuli siinä mieleen seuraava: matkustin ensin junalla 15 min keskustaan, sen jälkeen kaukobussilla noin 25 min, ennenkuin oltiin kaupungista ulosvievällä moottoritiellä. Aivan turhaa aikaa meni.

Miksei pääulosmenoväylien varteen (Turun motari, Hämeenlinnanväylä, Lahden motari) rakenneta jonnekin Kehä 1:n kieppeille matkakeskuksia, joihin pääsisi sujuvasti lähiliikenteen busseilla/junilla, ja joista voisi kätevästi hypätä kaukoliikenteen linja-autoihin?

Kaukobussit voisivat edelleen tulla/mennä Kampista/Kamppiin palvellen keskustassa asuvia, mutta sen lisäksi kaupungin reunoilla olisi solmukohdat, joissa voisi liikennevälinettä odotella sisätiloissa ja tietää täsmälleen koska se siihen tulee. Esim. Ikean pysäkkihän on vähän vastaava, mutta se on... no... se on Ikean pysäkki.