Kaksi kevyempää juttua näin sunnuntaiksi.

Hesarissa oli tänään hupaisa Ilkka Kariston kirjoitus jalkapallon paidankääntäjistä, jotka juhlivat maalia nostamalla pelipaitaansa ja paljastamalla näin t-paitaan kirjoitetun viestin. Karisto viittasi pariin poliittiseen sanomaan, ja lähti pohtimaan millaista politiikkaa Suomen maajoukkuepelaajat voisivat harrastaa. Sami Hyypiä voisi esimerkiksi vaatia Voikkaan paperitehtaalle uutta alkua, Kuqi Kosovolle itsenäisyyttä ja Litmanen sairaseläkeläisille parempia oloja. Karisto kuitenkin päättää kolumninsa arkirealismiin: "Tosin ensin jonkun pitäisi tehdä se maali."

Toinen juttu, joka on naurattanut ja herättänyt ihastusta oivaltavuudellaan jo pidemmän aikaa on Hesarissa olevat Karlssonin piirrokset. Kaveri onnistuu yhdistämään pinnalla olevia uutisaiheita aivan älyttömän hienolla tavalla. Pari esimerkkiä: Kaisa Varis ja Nokian vesiepidemia, musiikkitalo ja Helsingin kerjäläisbuumi, 141-tuen aleneminen ja eläinten hyvinvointikohu, hoitajien pakkolaki ja linnan itsenäisyysjuhlat, Tiitisen lista ja Huippuvuorille rakennettava geenipankki, sekä juhannus, EU:n perustuslakipohdiskelut ja EU:n vodkapäätös.

Nerokastahan näissä on juuri niiden ajankohtaisuus ja oiva yhdistely. Esimerkiksi tuota viimeistä muistan nauraneeni pitkään, vaikka tällä hetkellä se ei mitenkään poikkeuksellisen hauskalta tunnukaan -- johtunee juuri siitä että se oli niin ajankohtainen silloin ilmestyessään. Osa noista taas on enemmän ajattomia. Selailin tätä kirjoittaessa Hesarin sivuilla olevat kuvat läpi, ja niiden avittamana mieleen muistui kyllä monia uutisaiheita viime vuosilta. Eläköön digiarkistot.