Ei ole tullut kirjoiteltua mitään viikkoon, joten pistetään tänne nyt sitten vaikka maisemakuva vaisusta petolaumasta.

Suomalainen Vaasan Kotipizzan joukkue on voittanut New Yorkissa kansainvälisen pizzakilpailun -- ja muun muassa Italian joukkueen. Siinä sulle, Berlusconi.

EDIT: Iltalehtikin kertoo asiasta. Ja oli myös keksinyt yhteyden Berlusconiin...

Ilta-Sanomat tarjoaa kyllä viikon videon. Tuo kun tulee valmiiksi niin ulkomaisen elokuvan Oscar on saletti, ei epäilystäkään!

Hesarin verkkoversiossa on juttu otsikolla: "Poika ei jättänyt kaveriaan lumeen Hämeenlinnassa". Sinänsä ansiokasta toimintaa. Mutta kertoo kai jotain yhteiskunnasta, että uutinen on nimenomaan se, ettei jätetty hankeen.

Mitähän otsikoita sitä voisi jäädä odottamaan. Jotain tämmöistä kai: "Matti Nykänen ei lyönyt miestä ravintolassa", "Talvi ei yllättänyt autoilijoita", "Irakissa ei räjähtänyt tänään torilla", "Jari Litmasella ei vaivoja", "Ilkka Kanervan tekstaripaketin yläraja ei tullut täyteen".

EDIT: Vaikkei tämä varsinaisesti ollut juttuni aihe, niin korjataan nyt tuohon alkuperäiseen tarinaankin lisänäkökulma. Colin Powellin yksi opeista on, että first news are always wrong. Olen aika pitkälle samaa mieltä.

Vuoden tv-piristys oli ehdottomasti K-70. Asennetta, huumoria ja onnistumisia. Ja lisää asennetta.

Helsingissä on lunta jo kolmatta päivää peräkkäin. Tämän talven ennätys! Jipii!

EDIT: nyt jo varmaan neljättä tai viidettä, sekosin laskuista. Ällistyttävää. Hienoa!

Sattui jäämään tv auki ykköselle äsken, ja sieltä tuli Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Jope Ruonansuun uusin sketsisarja 6pack.

Miksi samat ihmiset saavat tehdä samaa ällistyttävän huonoa huumoria vuodesta toiseen?


Tämä on ilmeisesti sitä digitalisoinnin yhteydessä luvattua entistä parempaa ohjelmatarjontaa...

Jatkaakseni aina välillä esiin nostamaani teemaa politiikasta ja puolueista, tänään Hesarin Vieraskynässä ollut Timo J. Tuikan kirjoitus oli jälleen hyvä puheenvuoro asiasta.

Tuikka huomauttaa, että jatkuvasti toitotetussa lauseessa "nuoret eivät ole kiinnostuneet politiikasta" politiikka määritellään hyvin kapeasti puoluepolitiikaksi ja äänestämiseksi. Kyllähän nuoret ovat hyvinkin aktiivisesti mukana politiikassa: keskustelufoorumeilla, kulutusvalintoja tehdessään ja mielenilmauksiin osallistuessaan. Näitä vain ei tunnuta laskettavan oikeaksi vaikuttamiseksi.

Kirjoituksessa todetaan lisäksi hyvin, että erityisen paljon poliittista keskustelua viime aikoina on käyty Mikrobitti ja Tietokone -lehdissä, liittyen yksityisyydensuojaan, tekijänoikeuksiin ja kansalaisten ennakoivaan osallistumiseen.

Olisi hyvä jos tätä osallistumista seuraisi päätöksentekijöistä joku muukin kuin Jyrki J.J. Kasvi.

Viime viikkojen lukemistoa:
- Sari Sirkkiä-Jarva: Tiki - viiden Stanley Cupin mies
- Petri Nevalainen: Siinäpä se! Antero Mertarannan kanssa urheilun kulisseissa

Radiossa on viime aikoina soinut Plain White T's -orkesterin Hey there Delilah. Tykkään kappaleesta, joten ostin sen tuossa tänään netistä ja katselin siinä samassa vähän muutenkin ympärilleni. Wikipedista löytyy kappaleesta oikein oma sivu, soinnut löytyivät tavallisen helposti, YouTubesta löytyy video, hyvä parodia, ja lisäksi toinenkin hauska versio kappaleesta... ja sata muuta versiota...

On tämä tietoyhteiskunta hieno asia.

Forbesin uutisessa todetaan, että taloudellisuus autonoston kriteerinä on nousussa USA:ssa. Hyvä niin.

Toisaalta todetaan myös, että esim. mukinpitimet ovat edelleen tärkeämpi ominaisuus amerikkalaisille autonostajille kuin alhainen polttoaineenkulutus.

Zimbabwen inflaatio tammikuussa oli 100,000%.

Ei ole ihan merkityksetöntä käykö kaupassa aamu- vai iltapäivällä... jos siellä nyt ylipäätään on jotain. Surullista.

Lainaan Hesaria: "Espoon ja Vantaan kaupunginjohtajat ovat pöyristyneitä kolmen ministerin ehdotuksesta järjestää kansanäänestys pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisestä. 'Minusta se on aika erikoinen hyökkäys länsimaista demokratiaa vastaan', Vantaan kaupunginjohtaja Juhani Paajanen totesi".

Ei kai tuohon taas tarvitse lisätä mitään.

Naapuriin on muuttanut afrikkalaisia. Tai siis kai ne ihan suomalaisia voivat olla, mutta kuitenkin. Rytmit ja ruoan tuoksu rapussa (ja oikeastaan täällä asunnossakin) ovat välillä sen tasoiset. Mikäs siinä.

Sitten toinen juttu. Rauli Mickelsson kirjoitti tänään Hesarissa hyvän vieraskynän yksittäisten henkilöiden vaikutusmahdollisuuksista puolueissa. Mickelsson toteaa hyvin, että nykyiset puolueet ovat syntyneet aikana jolloin junamatka Turusta tai Tampereelta Helsinkiin kesti 5 tuntia, ja jolloin ei ollut edes radiota. Oli täysin luontevaa, että puolueiden järjestäytyminen hoidettiin alueellisesti hierarkisesti, alkaen paikallistasolta, jolla yksittäinen jäsen voi vaikuttaa. Mickelsson toteaa, että tämä malli ei enää toimi, koska kukin voi nykyään tehdä vaikka globaalia politiikkaa internetin kautta. Puolueiden olisi aika ottaa tämä huomioon siinä, miten päätöksiä tehdään ja mitkä yksittäisten jäsenten vaikutusmahdollisuudet ovat.

Vähän samaan asiaanhan liittyy se, että ketä nuo puolueet enää edustavat. Kun suurimmat puolueet syntyivät, yhteiskunnan jakolinjat olivat aika erilaiset kuin nykyisin. Ei ihmekään, ettei politiikka jaksa kiinnostaa, kun monikaan puolue ei edusta nykyisiä aatteiden jakosuuntia. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä mitä syntyisi jos kaikki puolueet hajotettaisiin ja nykyisten kansanedustajien muistista pyyhittäisiin pois edelliset jakorajat. Sen jälkeen heille annettaisiin tehtäväksi ryhmittyä uudelleen nykyhetkeen perustuvien aatteidensa mukaan. Näin syntyneet puolueet saattaisivat jotain ryhmiä jopa edustaakin.

Päivän naurut tarjosi tänään SDP, jonka kansanedustaja totesi että vihreitä ei enää tarvita, koska Sdp on ottanut ympäristöasiat niin vahvasti haltuunsa.

Akaalaisesta Miss Suomesta juttuja lukiessa olen todennut, että järjestään ainakin HS käyttää muotoja 'Akaalta', 'Akaalla', ja 'Akaalle'. En minä tiedä mikä on oikein, mutta itse kyllä sanoisin 'Akaasta', 'Akaassa', ja 'Akaaseen'.

Mutta en minä siellä enää asukaan, ja voin olla ihan väärässä.

Vähän jatkoa edelliseen.

Jos on kevät etuajassa, niin joku muu on sitten taka-ajassa. HS nimittäin tiesi juuri kertoa, että ensimmäisestä euroviisukarsinnasta on mennyt jatkoon kaksi Suomen uutta nuorta toivoa.

Kari Tapio ja Movetron.

Säätiedotuksessa sanottiin äsken, että lepän ja pähkinäpensaan siitepölykausi on alkanut, ja annettiin siitepölyvaroitus tietyille alueille.

Mitä ***tua? Nyt on helmikuun alku!

Raipe Helmisen 331. ja viimeinen maaottelu oli kyllä hienoa katseltavaa. Kaiken kruunuksi maestro oli mukana Suomen 6-1 maalissa ajassa 59.56. Syöttämällä tietysti.

Kaksi kevyempää juttua näin sunnuntaiksi.

Hesarissa oli tänään hupaisa Ilkka Kariston kirjoitus jalkapallon paidankääntäjistä, jotka juhlivat maalia nostamalla pelipaitaansa ja paljastamalla näin t-paitaan kirjoitetun viestin. Karisto viittasi pariin poliittiseen sanomaan, ja lähti pohtimaan millaista politiikkaa Suomen maajoukkuepelaajat voisivat harrastaa. Sami Hyypiä voisi esimerkiksi vaatia Voikkaan paperitehtaalle uutta alkua, Kuqi Kosovolle itsenäisyyttä ja Litmanen sairaseläkeläisille parempia oloja. Karisto kuitenkin päättää kolumninsa arkirealismiin: "Tosin ensin jonkun pitäisi tehdä se maali."

Toinen juttu, joka on naurattanut ja herättänyt ihastusta oivaltavuudellaan jo pidemmän aikaa on Hesarissa olevat Karlssonin piirrokset. Kaveri onnistuu yhdistämään pinnalla olevia uutisaiheita aivan älyttömän hienolla tavalla. Pari esimerkkiä: Kaisa Varis ja Nokian vesiepidemia, musiikkitalo ja Helsingin kerjäläisbuumi, 141-tuen aleneminen ja eläinten hyvinvointikohu, hoitajien pakkolaki ja linnan itsenäisyysjuhlat, Tiitisen lista ja Huippuvuorille rakennettava geenipankki, sekä juhannus, EU:n perustuslakipohdiskelut ja EU:n vodkapäätös.

Nerokastahan näissä on juuri niiden ajankohtaisuus ja oiva yhdistely. Esimerkiksi tuota viimeistä muistan nauraneeni pitkään, vaikka tällä hetkellä se ei mitenkään poikkeuksellisen hauskalta tunnukaan -- johtunee juuri siitä että se oli niin ajankohtainen silloin ilmestyessään. Osa noista taas on enemmän ajattomia. Selailin tätä kirjoittaessa Hesarin sivuilla olevat kuvat läpi, ja niiden avittamana mieleen muistui kyllä monia uutisaiheita viime vuosilta. Eläköön digiarkistot.