Olen ollut nyt kolmisen viikkoa apurahatutkijana ja ulkopuolisen tutkijan ominaisuudessa työpaikallani. Ulkoisesti puitteet ovat ihan loistavat (esim. työaikaa ei ole), mutta täytyy sanoa, että en ole tähän mennessä tästä erityisemmin tykännyt.
Kävi nimittäin niin, että samalla kun huomasin, että en tee töitä työnantajalle vaan itselleni (tai jotain muuta psykologista), palasin samaan työrytmiin kuin opiskeluaikana. Seurauksena se, että istun pitkät päivät töissä, otan hommia illaksi mukaan ja viikonloppuinakin on vielä pakko vääntää jotain. Mitään pakkoa tähän ei olisi -- se vaan tulee jotenkin itsestään. Täytyy toivoa, että osaan viimeistään kesällä käyttää vähän pidemmät lomat hyväkseni...
Happiness is a Tennis Ball
14 vuotta sitten
5 kommenttia:
Tuossa on muuten varmaan myös se ero joka on tutkijan työllä yliopistossa ja tutkijan työllä valtion tutkimuslaitoksessa. Yliopistoissa kun on edelleen sitä henkeä, että työtä tehdään lähtökohtaisesti itselle. Ja sitten niitä töitä tehdään iltaisin ja kotona tunteja laskematta Ja on siinä ainakin perus- tai jatko-tutkintoa tekevillä tietysti vinha peräkin, vaikkakin sinänsä vierastan tätä ajatusta, mm. sen takia että sillä perustellaan sitä että aikuisille ihmisille maksetaan kehnoa palkkaa.
Apurahatutkijan asemasta Suomessa en nyt edes viitsi edes aloittaa. No, olet tehnyt tietoisen valinnan. Toivottavasti ei tule ongelmia. Eipä tämä lyhyehkö aika ainakaan eläkekertymään kovin suurta lovea tee -- jos se siis jää tähän.
(Tuhon "työtä itselle" -ajatukseen muuten liittyy sekin, että ennen oli niin, että yliopistoissa tehtyjen keksintöjen oikeudet jäävät työntekijöille, kun muualla ne jäävät työnantajalle, mutta tämä muuttui äskettäin.)
Joo, kyllä se varmaan on noin kuin sanot. Osittain siihen varmaan vaikuttaa myös se, että valtion tutkimuslaitoksissa ollaan paitsi tutkijoita myös asiantuntijoita, joilla on erilaisia valtionhallintoa palvelevia tehtäviä. Silloin se tulee aika itsestään, että töitä tehdään pääasiassa työnantajalle, jolloin niiden töiden jättäminen töihin onnistuu paljon helpommin.
Noin muuten, niin ajattelin nyt käyttää tuon apurahan alta pois ettei ehdi vanhentua. Siihen kuuluu vakuutukset, mutta sinänsä monet apurahojen ongelmat säilyvät. Toisaalta kun vuoden apurahan käyttää puolessa vuodessa, niin hyödyt ja haitat on varmaan aika tasoissa. Ajttelin kyllä kuitenkin jatkossa keskittyä apurahoihin, jotka eivät edellytä virkavapautta... ;-)
Kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta. Yliopistossa ongelmaksi tulisi se, että työnantaja odottaisi sinun jatkossakin hankkivan apurahoja, jotta ei tarvitse maksaa palkkaa. Kaipa tämäkin on valtion tutkimuslaitoksessa paremmin.
Niin... no... kyllä meilläkin työnantaja käytännössä odottaa työntekijöiden hankkivan rahoituksen itselleen, ja mielellään myös parille muullekin siinä sivussa, mutta ehkä apuraha ei kuitenkaan ole se haetuin tai toivotuin rahoitusmuoto työnantajankaan kannalta.
Niin, tuo on toki ihan eri asia, että pitää hakea omia palkkarahoja eikä henkilökohtaisia apurahoja. Olisihan se toki fiksumpaa, että palkkarahoja taloon hakevilla olisi oma palkka turvattu budjettivaroista. Siis niinkuin yliopiston professoreilla on.
Lähetä kommentti