Oletteko muuten huomanneet, että jos silmiin pistää jotain tippoja, niin vaikka osuisi ihan koripalloilijana niin että kaikki menee sinne silmään, hetken kuluttua se maistuu suussa se tippa. Pää ei olekaan sisäpuolelta umpinainen. Antaa uuden merkityksen sanonnalle "syödä silmillään".

Tässä vielä varoituksen sana kaikille Ruotsissa autoileville.

Kerrostalossa kun asuu, niin naapureista kuuluu silloin tällöin kaikennäköisiä ääniä. Viime yönä minua valvotti kohtuullisen yllättävä mutta erityisen ärsyttävä ääni: Messengerin saapuneen pikaviestin ilmoitusääni. Parinkymmenen sekunnin välein -- erittäin kovaa (no, se kuului kuitenkin seinien läpi). Meinasi hajota pää.

Niin joo, päivän musiikkielämyksen tuottavat Kaki ja Sari.

Oli kyllä harvinaisen tympääntynyt taksikuski tänään. Kaveri avautui keskeytyksettä koko matkan Eirasta Kannelmäkeen -- oman kertomansa mukaan 29 vuoden Helsingin taksikokemuksella. Suurimpina tympääntymisen kohteina olivat Helsingin liikennesuunnittelijat (liikaa liikennevaloja, liian alhaisia nopeusrajoituksia ja liian kapeita katuja) ja verottaja (taksinajon yrittäjäpalkka 2e/tunti). Ei siihen oikein mitään osannut sanoa, kun noista johtuen oli mennyt terveys ja elämänhalu.

Eilen tuli Musiikki TV:stä kyllä mahdottoman hieno video ja hyvä biisikin vielä. Orkesterin nimi on Weezer ja kappale nimeltä Island in the sun. Video löytyy täältä -- tai parempilaatuisena Musiikki TV:n webbisivulta torstain ohjelman loppupuolelta.

Jos tästä ei rupea kaipaamaan kesää niin ei sitten mistään.

Luin tänään yhden paperin, jossa todettiin hienosti useiden monimutkaisten (no, minulle ainakin) kaavojen alulla, että jos maahantulevan kontin tarkastukseen käytetään joko deterministinen tai stokastinen määrä aikaa, niin se tarkastus on keskimäärin kalliimpi kuin jos siihen tarkastukseen käytettävä aika on mitätön.

Enpä olisi ikinä arvannut.

Biologian omituisuuksia -- miten paljon limaa ihmisen elimistöstä voikaan tulla. Tai no, ei jatketakaan tätä.

Kipeänä on ihan sairasta olla.

Silloin ilmeisesti tekee liikaa töitä, kun viikkokausiin ei keksi mitään oikein järkevää sanottavaa.

Viikon lähes ainoa työpöydän ulkopuolinen tapahtuma lieni palaveri valtioneuvoston linnassa.

Venemessuilla oli kyllä vaikka mitä vänkää. Eikun kesää kohti!

Tänään ykkösen aamu-tv:ssä oli nerokas teini, joka vastasi "Ei tule kyllä mieleen että koskaan olisi" kun toimittaja kysyi "Onko teitä koskaan teititelty?"

Laskut on laskettu. Laskeutuivat hyvin. Ranskan liigan jalkapalloa on katsottu. Kotijoukkue hävisi sarjajumbolle. Ihmiset eivät olleet järin perin tyytyväisiä. Yhdessä paikassa myytiin olutta 12.5 cl annoksina. Naurettavaa. Olen oppinut yhden lauseen ranskaksi. Voulez vou coucher avec moi ce soir. Tai jotain sinnepäin. Enkä ole päässyt käyttämään sitä. Jauhettu jänis ei maistu hyvältä. Maistettu on. Voiko alpeilla laskea vielä parinkymmenen vuoden päästä? Mont Blanc on mieletön. Sinne on päästävä. Aiempien aikojen vuorten valloittajat ovat kyllä olleet aika reikäpäisiä. Onko 70e yhden viikon sähköistä paljon vai vähän? Junat kulkevat ajoissa. Myöhästyimme minuutilla ja nyt on oluella aikaa kirjoittaa. Kuinka monta kysymystä voi yhteen kirjoitukseen soveliaasti laittaa?

Europcar ei vakuuttanut. Kahden tunnin jonotus vuokra-autoon ja lopulta saatu aivan liian pieni kulkuneuvo söivät aika kympillä. Tämän päivän kelit ja morzinen kylä ja laskut ja aurinko ja ranskalainen olut kyllä huuhtoivat pois kaikki maailman murheet.

Eipä auttaneet vapaat markkinat lennon pysymiseen ajoissa. Päinvastoin. Davosin World Economic Forum ruuhkautti Euroopan ilmatilan. Myöhästymisestä huolimatta Swiss veti pisteet kotiin ja Genevessä ollaan kuten pitikin. Ohjelmassa seuraavaksi: kavereiden (ja kuskin) odottelua, oluen juomista, auton vuokraus ja ajo Fransmannien maahan.

Siitä se taas lähti käyntiin. Loma. Viikko Ranskassa, tuossa oivassa viinten ja viskaalien maassa. Jos ei käy silloin tällöin lomalla Ranskassa, niin ei gallian kukko laula, sanoo jo vanha suomalainen samanlaskukin.

Päivän havainto: Konalahan on varsin viihtyisän näköinen kaupunginosa. Jostain syystä olin erheellisesti tullut vastakkaiseen johtopäätökseen.

Vaihdoin huonetta töissä viikko sitten. En ole ihan täysillä vielä sopeutunut tähän viralliseen näkymään mikä nyt reunustaa käytävää huoneeni kohdalla.

Sarjassa arkipäivän urotekoja: kaksi päivää Turussa.

No, on siellä hyviä baareja. Apteekki, Pankki ja Koulu käyty.

Ei mennyt tuo liikkuminen ihan putkeen tänään. Olin aamulla autolla Viikissä, ja puolen päivän maissa koitin sompailla sieltä Kehää pitkin takaisin töihin. Iltapäivällä piti lähteä käymään Eirassa - tällä kertaa valitsin junan ja raitiovaunun yhdistelmän. Ei mennyt sitten sekään ihan suunnitellusti. Töistä poistuin illalla kotiin hyvin varovasti.

Purjehdus on kivaa talvella - Osa 2. Loput ruuvit viimeinkin auki ja vene peitelty uudemman kerran talviunille. Jos se vaikka tällä kertaa malttaisi pysyä siellä kauemmin kuin pari viikkoa.

Maailmasta löytyy kyllä kaikennäköistä tutkittavaa, tässä taas yksi kohtuu mielenkiintoinen esimerkki. Kuinkahan isojen komeettojen vaikutuksista on vielä järkevää tehdä taloustieteellistä analyysia, ja missä vaiheessa kannattaa vaihtaa suosiolla biologiaan...

Kuka on päättänyt että leveimmät kaupassa yleisesti myytävät ruuvimeisselit ovat 10mm leveitä? Onko sama henkilö päättänyt että tehdään nyt kuitenkin 25mm leveitä ruuvattavia? Minä vaan kysyn ja meitä on monta.

No, se ruuvimeisseleistä. Mutta tämä lapsi on kerrassaan mainio.

Ihmettelin tuossa, että miten ihmeessä jaksan tämän talviväsymyksen keskellä olla vielä kohtuu innoissani töissä. Sitten keksin. On mukavaa huomata, että jaksaa edelleen innostua mahdollisuudesta oppia uusia asioita.

Tampereelta löytyy semmoinen ravitsemusfirma kuin Soilen Soosi ja Muusi. En ole ihan vakuuttunut tuon nimen toimimisesta luottamuksen ja ruokahalun kasvattamisessa.

Hyvää joulua!

Perskeles. Kylmillään olevalla mökillä olikin päällä jotkut tehottomat energiasyöpöt kattolämmittimet (joiden olemassaolosta ei ollut edes tietoa). Sähköyhtiö muisti näin jouluna reilun tuhannen euron laskulla. Mitähän sitä myisi?

Tämmöinen näky oli tuossa talon nurkalla tänä aamuna. Mitähän ihmettä tässä on tapahtunut? Tuo MAOL-taulukkokirja kyllä kruunaa kokonaisuuden.

Purjehdus on hieno harrastus. Kesällä.

Syysväsymys on tuskallista. Tulisi edes lunta.

Havahduin vilkaisemaan työhuonettani ikäänkuin ulkopuolisen silmin. Vaikuttava elämys. Ovelta katsoessa silmiin osuu ainakin: nojatuoli, pyyhe, retkipatja, kitara, luistimet, mölkky, videokamera sekä pullo olutta. Silleen.

Listasimme sählyn jälkeen kaverin kanssa ihmistyyppejä, jotka ärsyttävät keikoilla. Lista näyttää jotakuinkin tältä:
- ihmiset jotka hyppivät känniääliöinä täysin holtittomasti vieressäsi, edessäsi, takanasi, varpaillasi
- ihmiset jotka laulavat epämusikaalisesti mutta täysillä koko keikan alusta loppuun vieressäsi, edessäsi, takanasi
- ihmiset jotka katsovat parhaaksi tuoda sateenvarjon keikalle ja aukaista sen (koskee pääasiassa kesäkeikkoja)
- ihmiset jotka kiljuvat vaikka puolikin tuntia putkeen kun artisti on niin iiihana

Täytyy toki myöntää, että tarpeeksi monen oluen jälkeen kaksi ensimmäistä ihmisryhmää saattavat tuoda myös lisää fiilistä, mutta pääsääntöisesti kyllä jotain ihan muuta. Ehkä nämä ovat myös vanhenemisen merkkejä, mutta antaa olla vaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää - trevlig självständighetsdag!

Tuli tankattua St1-merkkisellä kylmäasemalla ja katselin tuossa kuittia, että onpas paljon numeroita. Selitys löytyi, kun huomasin että ihan vaan varmuuden vuoksi pitävät siinä vielä kaikki hinnat myös markoissa, ja olipa vielä vaihtokurssikin ilmoitettu. Eihän siitä nyt ole kuin viisi vuotta kun se poistui.

Hihhei!

[roma] 2050!

Tekee mieleni palkita tv-viihdettä. "Vuoden tyylittömimmät tv-grafiikat" -palkinto (tunnetaan myös "paras TV-Shop lookalike" -awardina) on pakko myöntää TV2:n Tartu Mikkiin -ohjelmalle. Mutta siinä oli vieraana Katariina Hänninen, joten ei nyt tuomita kuitenkaan ihan täysillä.

Päivän työtehtäviin kuului mm. seistä paikoillaan, puku päällä, lähes asennossa, naama peruslukemilla, noin 50 minuuttia. Tuli ihan yksi toinen valtion laitos mieleen.

Miten voi kirjoittaa mitään jos pää on ihan tyhjä? Työasioissa se tuntuu aika usein kyllä onnistuvan. Tässä surffaillessa tuli jostain syystä mieleen, että pitäisiköhän käydä viemässä roskis ja tyhjät pullot pois. Eli tiivistettynä, ei mitään tähdellistä sanottavaa. Paitsi tässä: *

Tämä ei taida olla ihan laillinen saitti, mutta koska sieltä voi ainakin tällä hetkellä katsella "Whose line is it anyway" -ohjelman jaksoja, niin kumarrettakoon sille kolmesti.

Sarjassa valivali ties kuinka mones osa. Ottaa päähän autoilijat, jotka moottoritiellä ohitettuaan kurvaavat heti siihen ohitettavan eteen vaikka tietä olisi edessäpäin kuinka pitkälti. Kolme syytä: i) sade- ja loskakelissä saa aina kunnon kurat naamalleen; ii) tämmöisessä lumettomassa talvikelissä lentelee erittäin usein kiviä tuulilasiin; ja iii) se nyt vaan on ärsyttävää. Monesti tekisi mieli kirjoitella törkeimpien tapausten rekisterinumerot muistiin, selvittää omistajat ja käydä vaikka uutena vuotena räjäyttämässä niiden postilaatikot.

Ärsytystä lievitti Radio SuomiPop, joka soitti putkeen pelkkiä Juicen biisejä.

Aiemminkin mainostamani DJ Kymppikassin uusin chanson-miksaus: Bordeaux #1, olkaa hyvät.

Kuka piru on keksinyt että viikonloppu kestää vain kaksi päivää?

Sain käytyä kaupassa, tiskattua, pestyä pyykkiä, siivottua yhden laatikon, pistettyä yhden jutun nettiin, luettua viime viikon Hesarit, katsottua pari matsia jalkapalloa Urheilukanavalta (kiitos heille suomalaisten penkkiurheilijoiden hellimisestä!) ja luettua pari lehtijuttua. Siinä se. Siis niinku siinä. Se.

Kohtuullisen pihalla onnistuin taas olemaan loppupäivästä töissä. Tulipa koputettua ison vessan oveen, ja meni kohtuullisen kauan aikaa ennenkuin huomasin mennä sisään, kun vastausta ei kuulunut.

Mutta että kukaan ei suostu kirjoittamaan syväanalyysiä Yksinäinen saarnipuu -kappaleesta?

Tallinkin tiedotuskulttuuria Silja-jupakassa on syystäkin arvosteltu, vaikka tapahtumasta todennäköisesti kärsiikin yhtiö itse. Huvittavaa, että ainoa taho jolle yritysjohto näyttää kokevan olevansa tilivelvollinen, on Tallinnan pörssi.

Jatketaanpa toinen päivä putkeen musiikkiteemalla.

Tämä ei ole oma havainto, vaan kaverin jo vuosia sitten tekemä, mutta tuli mieleeni tuossa tänään kun kuuntelin radiota autoa ajellessa. Eli mikähän siinä on, että ei taida olla olemassa yhtään espanjankielistä kappaletta, jossa ei jossain kohtaa laulua esiintyisi sana corazon (sydän). Kuunnelkaapa joskus. Sydämellistä porukkaa ilmeisesti nuo ystävämme espanjalaiset.

Päivän musiikkielämyksen sen sijaan tarjoilee Alma-media ja ystävämme Iltalehti. Kansantaiteilija Kimi Räikkönen taustakuoroineen esittää meille kappaleen Mombasa (säv. Fabio Frizzi, suom. sanat Jyrki Lindström).

Olisi kaksi musiikkiaiheista juttua, mutta nyt näyttää siltä, etten selviydy tästä rikkomatta lakia. Mutta mitäpä ihminen ei kulttuurin takia tekisi.

Tässä se tulee, tekijänoikeusrikkomus. Olisin linkannut nämä lyriikat, mutta netistä löytyy yllättävän vähän tavaraa Juha Vainiosta, kun ottaa huomioon kuinka suuri tekijä kaveri oli Suomen musiikkimaailmassa. Palaan siis vielä tuohon aiemmin mainitsemaani Yleisessä Saunassa -konserttiin, ja erityisen hienoon Katariina Hännisen versioon Yksinäinen saarnipuu -kappaleesta. Mistä tää kappale kertoo, voisiko joku selittää? Mulla on jotain jotain ideaa, mutta ei oikein mitään varmaa.

Yksinäinen saarnipuu
(Säv. ja san. Junnu Vainio)

On keskellä meren selkää
luoto armoilla aallokon.
Sinne lintukin pesiä pelkää,
tyrsky lyö yli kallion.

Miten sattuikaan sinne juurtumaan
yksinäinen saarnipuu,
paikkaan sellaiseen, johon kyennyt
ei elollinen mikään muu.

Vaan jostakin tuuli tuonut
saarnen siemenen sinne on.
Miksi luonto lie oikkunsa luonut
päälle laakean kallion?

Se on kasvumaa, johon istuttaa
ihminen ei mitään vois.
Kukaan siksi ei arvaa kitkemäänkään
mennä sieltä mitään pois.

Kun siemenen tuuli kantoi,
otti pienen, mutta vahvimman.
Kasvupaikan tuon karuimman antoi,
koska puun uskoi juurtuvan.

Luojan tehtävää täyttää tärkeimpää
yksinäinen saarnipuu.
Oottaa hetkeä, jolloin rantalehdot
kuolemasta havahtuu.

Kunhan luodon luo tuuli tiedon tuo
täyttymys tää tapahtuu:
Silloin matkaan sen antaa siemenen
tuo yksinäinen saarnipuu.

© Warner/Chappeli Music Finland Oy, Helsinki.

No sitten se toinen juttu, tästä selvitään rikkomatta lakia. Työkaveri on tehnyt hienoa työtä yrittäessään perehdyttää minua suomirapin, tai pikemminkin ehkä stadirapin, saloihin. Vaikkei musiikkityyli olekaan ihan suosikkini, olen siitä pikkuhiljaa ruvennut tykkäämään ja ne kappaleet on usein sangen nerokkaita.

Tässä näytteinä jo hajonnut pääkaupunkiseudun yhtye MC Taakibörsta. Varo tai mä tuun kyljestä sisään on aivan mieletön, katsokaa lyriikoiden ja videon yhteispeliä, aivan nerokasta juttua amatöörimeiningillä. Suosikki-quote: "Miten se Niken sponssi?" "Nikke lähti lomille, ottakaahan pojat konvehtia."

Toinen kappale samalta orkesterilta: PA2001. Suosikki-quote: "On parempi olla vakavasti pa kuin Timo TA."

Ja vielä yksi, PL2000. Suosikki-quote: "Vantaa, no kuka vittu haluu luoda lantaa. Espoo, yhtä aito ku tekodicki ja kaks lesboo. Helsinki! Taaki meininki, ei ollenkaan väsähtänyt kuten hasarinki."

Harmillista että tulee kirjoitettua pääasiassa negatiivisista asioista. Mutta.

Renny Harlinin Jäätävä polte (Born American, aka Arctic Heat) on kyllä varmasti paskin leffa, minkä olen nähnyt pitkään aikaan. Juoni on aivan järjetön, tapahtumat samoin, musiikki aivan hirveää. Tämä on niin huono, että on omalla tavallaan jo melkein hyvä. Jossain aineissa se varmaan voisi toimiakin.

Ai joo, vielä toinen juttu. Selailin blogilistaa. Kuinka monta neulomis- ja kutomisaiheista blogia Suomeen mahtuu? Ei siis sillä, että se olisi jotenkin huonompi (tai parempi) aihe kuin mikään muukaan, mutta mistä ihmeestä johtuu että joka toinen blogi käsittelee kutomista?

Flunssa jatkuu. Kirottu.

Yksi työkaveri tuossa oli vähän enemmän flunssaisena viime viikolla, siis oikein sairaana ja poissa töistä. Totesi töihin palattuaan aika osuvasti, että ehkäpä ärsyttävintä pahassa flunssan sairastamisessa on kun juttelet ihmisten kanssa puhelimessa, ja kaikki sanovat järjestään että joo, kyllä mullakin on tässä flunssaa. Ja itse teet suunnilleen kuolemaa sängyn pohjalla.

Sain vihdoin vaihdettua talvirenkaat. Tunkki hajosi, meni jumiin. Onneksi kuitenkin vasta viimeisen renkaan kohdalla ja autoa alaspäin veivatessa. Taidan viedä sen takaisin Toyotalle: pitäkää tunkkinne, perkele.

Ai joo. Kavereiden blogeissa on viime aikoina mollattu eteläisen Suomen säätä. Reetta Rädyn blogissa kommenttipuolella oli ihan hyvin pohdittu sitä, että miksi ihmeessä Suomen suurin väestökeskittymä sijaitsee maan kaikista paskimmassa paikassa säiden suhteen. Siis jokaisena vuodenaikana. Ihan aiheellinen kysymys.

Jos ei aamun työmatka mennyt ihan sujuvasti, niin eipä ollut illankaan matkanteossa kehumista. Vartti kahlausta kymmenen senttiä syvässä pariasteisessa vedessä kengät märkänä. Räntäsateessa.

Auto jäi kotiin. Ja päivä alkoikin sujuvasti nimimerkin 'rekisterinumero GB*-650' avatessa oven ja pysähtyessä lausumaan: "hei vittu kusipää kävele suojatietä pitkin aläkä heiluta niitä käsiä saatana."

No, täytyy myöntää että tuo keski-ikäinen punakka raivopää oli kyllä siinä mielessä oikeassa, että siihen suojatiehen oli kaksi metriä matkaa.

Laiskuus ja mukavuudenhaluisuus tuppaavat jäädä päälle. Kävin viime viikon töissä autolla, kun koitin parannella sitkeää syysflunssaa. Tänä aamuna syyksi kelpasi jo se, että ulkona satoi vettä. Niin, matkaa siis on se vartti autolla. Kävellen menee saman verran.

Huomenna taitaa olla kyllä parempi jättää auto kotiin. Saas nähdä.

Sympaattiselta kuulostava suomalainen voimasana: peijooni.

Olen pitänyt Jan-Erik Enestamia melko huumorintajuttomana kaverina, mutta kyllähän sieltäkin komiikkaa löytyy ainakin jos on HS:n politiikan kulmapöytä -palstaan uskomista. Siinä nimittäin toimittaja kertoo, että RKP:n eduskuntaryhmä oli bongattu juomasta kuohuviiniä ennen ryhmäkokouksen alkua. Kun syytä juhlaan oli tiedusteltu, Enestam oli vastannut välittömästi: "Tyhjennetään varastoa ennen kuin Jörn Donner tulee." Tai ehkä se oli vaan realismia.

Ulkona tuulee aika reilusti. Nyt olisi hienoa olla jossain pienessä mökissä takkatulen lämmössä.

Kummia nipottajia nuo ruotsalaiset. Kunnashan vain tapailin vanhan suomalaisen kansanlaulun sanoja.

Räkä valuu. Lapin reissu höystettynä reippailla ulkoiluilla ja liian vähillä yöunilla ei parantanut flunssaa. Ihme juttu.

Tulipa käytyä pienellä maakuntamatkalla. Lapissa oli järkyttävän kylmä.

Täytyy näin parin päivän viiveellä vielä ihmetellä Ylen televisioimaa Kotkan meripäivillä nauhoitettua "Yleisessä saunassa" -konserttia. Junnu Vainion kappaleet erityisesti Katariina Hännisen ja Tiina Lymin esittäminä olivat kerrassaan vallan upeita ja koskettavia, myös Otto Kanerva ja Jorma Kääriäinen vetivät hyvin.

Note to self: Jos päätät lähteä katsomaan jalkapalloa lämpötilan ollessa +6 astetta, ota pipo ja hanskat mukaan.

Olin eilen UM:n seminaarissa säätytalolla. Enpä ole aiemmin siellä käynyt, ja totesinkin että onpa juhlava rakennus. Kerta kaikkiaan hieno.


Ja ettei elämä olisi liian juhlavaa, illalla olikin mahdollisuus viettää aikaa populaarimusiikin parissa Indican keikalla.

Jotta saavuttaisi rock-uskottavuutta, pitäisi ilmeisesti hengata baaritiskillä keikkojen aikana. Kävin erään keikan aikana tänään hakemassa lisää olutta. Tiskillä hengaili tasan kolme tyyppiä: Sami Pitkämö, Niko Kokko ja Hanna Pakarinen. (googlatkaa jos ette tunne, kuuluu yleissivistykseen)

Suomen maajoukkueelle hyvä voitto. HS:n peliseurannan kommentti 75. minuutin tapahtumista oli kuitenkin varsin osuva kuvaamaan maajoukkueen pelejä laajemminkin: "Litmanen keskittää, Kuqi rynnii voimalla ja kazakstanilaispuolustajat lakoavat. Pallo yli maalin."

Canal+ lanseeraa näköjään erityisen urheilukanavapaketin lähiaikoina. Sitä olen niille palautteissa sanonut useaan otteeseen. En kyllä ole varma haluanko maksaa siitä siltikään 29 euroa kuussa. Jotenkin harmittaa tämä tilanne: jalkapallon karsintaottelut, SM-liiga, jne. 350 euroa vuodessa. Sillä rahalla käy jo katsomassa livenä kaikki jalkapallon kotiottelut ja muutaman lätkämatsin päälle.

"Maailman vapain maa" toimii taas esikuvana... En kyllä joitain vuosia sitten olisi osannut epäillä, että Suomi joutuu pohtimaan voiko luovuttaa henkilöitä USAhan koska he saattavat joutua kidutuksen kohteeksi.

Ja sitten jotain ihan muuta. HJK:n naisten jalkapallojoukkueen webbisivujen "Naisten huone" -osiossa olevat tarinat ovat usein varsin viihdyttävää luettavaa. Vaikken nainen olekaan.

Törmäsin tänään aika viralliseen nörttitietokoneeseen. Eipä siitä sitten muuta.

Päivän kirjavinkit. Yhteistä molemmille kirjoille on, että en ole lukenut kumpaakaan. Kiehtoisi kyllä niin tehdä (niinkuin tekisi mieli lukea myös ne kymmenet kirjat, jotka olen viime vuosina ostanut).

Rajiv Chandrasekaran: Imperial Life in the Emerald City: Inside Iraq's Green Zone. Kertoo Irakin väliaikaishallinnossa tehdyistä käsittämättömistä virheistä. Niinkuin esimerkiksi siitä, että Irakin pörssin perustaminen annettiin 24-vuotiaalle kiinteistövälitysfirmassa työskenneelle jannulle. Hesarissa 3.10 oli juttu kirjasta.

Steven D. Levitt ja Stephen J. Dubner: Outoustalous (Freakonomics). Tätä suositeltiin tänään kahvitauolla. Olen aina ollut sitä mieltä, että oikealla tavalla ymmärrettynä ja ajateltuna taloustiede selittää hyvin paljon. Tämän kirjan yritän oikeasti saada luettua.

USA aikoo rakentaa yli 1000km pitkän aidan Meksikon vastaiselle rajalleen. Puuttuu vielä, että antavat sille nimeksi 'Liberty Fence'.

On tullut viime päivinä postattua ehkä vähän enemmän kuin kukaan jaksaa lukea, mutta tässä nyt kuitenkin tulee vielä vähän jatkoa.

Mitä ihmisen nimi oikein merkitsee? Tässä minun nimeni ja sen myötä terveiset tätä toisinaan lukeville vanhemmilleni:

Jacob: From the Latin Jacobus, which was from the Greek Ιακωβος (Iakobos), which was from the Hebrew name יַעֲקֹב (Ya'aqov). In the Old Testament, Jacob (later called Israel) was the son of Isaac and Rebecca and the father of the twelve founders of the twelve tribes of Israel. He was born holding his twin brother Esau's heel, and his name is explained as meaning "holder of the heel" or "supplanter". Other theories claim that it is in fact derived from a hypothetical name like יַעֲקֹבְאֵל (Ya'aqov'el) meaning "may God protect". A famous bearer of this name was Jacob Grimm, the German linguist and writer who was, with his brother Wilhelm, the author of 'Grimm's Fairy Tales'.

(Source: http://www.behindthename.com/)

BBC:n uutisissa oli juttu USA:lle luovutettavista matkustustiedoista, joista Suomessakin oli uutisointia järjestelmän tullessa voimaan joitain aikoja sitten. BBC:llä oli lista tiedoista, joita voidaan lähettää. Se oli aika vaikuttava ja paljon laajempi kuin kuvittelinkaan. Lista tässä:

Information about the passenger: name; address; date of birth; passport number; citizenship; sex; country of residence; US visa number (plus date and place issued); address while in the US; telephone numbers; e-mail address; frequent flyer miles flown; address on frequent flyer account; the passenger's history of not showing up for flights

Information about the booking of the ticket: date of reservation; date of intended travel; date ticket was issued; travel agency; travel agent; billing address; how the ticket was paid for (including credit card number); the ticket number; which organisation issued the ticket; whether the passenger bought the ticket at the airport just before the flight; whether the passenger has a definite booking or is on a waiting list; pricing information; a locator number on the computer reservation system; history of changes to the booking

Information about the flight itself: seat number; seat information (eg aisle or window); bag tag numbers; one-way or return flight; special requests, such as requests for special meals, for a wheelchair, or help for an unaccompanied minor

Information about the passenger's itinerary: other flights ticketed separately, or data on accommodation, car rental, rail reservations or tours.

Information about other people: the group the passenger is travelling with; the person who booked the ticket
(Source: BBC)

Levylautasella (tai no, digiboksin kovalevyllä) on viime päivinä soinut taajaan Club for Fiven taannoin uusintana tullut YO-talolla kuvattu Estradilla-konsertti.

Mieletöntä. Kerta kaikkiaan.

Iso hatunnosto ja kiitos Suomen fudisnaisille. Hienoja hetkiä MM-karsinnan eri vaiheissa. Loppuhuipennus jäi aika vähästä kiinni.

Suomisen kliseisin sanoin: "Tällaista urheilu on."

Kuuntelin ja osittain katselin eilen Espoon kaupunginvaltuuston metro-keskustelun netistä. 7 tuntia poliitikkojen puhetta. Täytyy todeta, että olin varsin vaikuttunut keskustelun tasosta -- siellä esitettiin useita varsin analyyttisiä ja loogisia puheenvuoroja puolesta ja vastaan.

Sääli sinänsä, että lopullinen päätös tehtiin poliittisten lehmänkauppojen seurauksena, riippumatta siitä oliko nyt tehty ratkaisu 'oikea' tai 'väärä'.

Antti jo blogissaan raportoikin taannoisen purjehdusreissun tapahtumia. Ei sitä turhaan sanota, että kaikki paitsi purjehtiminen on turhaa. Opettavaista touhua, kerta kaikkiaan.

Reissun innoittama uudissana: luodikko [useiden luotojen muodostama alue]

Tänään pääsi koeajamaan lätkässä uutta pelipaitaa. En tiedä pitäisikö vaatia rahat takaisin -- yhtään maalia en tehnyt. Taidan vaan keskittyä ydinosaamiseeni, seisoskelemaan omalla maalilla ja tönimään sinne eksyvät vastustajat kauemmaksi...

En ole ihan varma onkohan tullut toimittua hirvittävän fiksusti tässä viime aikoina. Olen nimittäin onnistunut neuvottelemaan, delegoimaan ja jakamaan koko ensi vuoden rahoitukseni muille ihmisille, ja vielä oman talon ulkopuolelle. Jotenkin on semmoinen tunne, että tämä ei ehkä ollut kaikilta osiltaan ihan loppuun asti mietitty lopputulos...

Toisaalta vapausasteita on tullut muutama lisää.

Olen joskus miettinyt, että jos ihminen olisikin ohjelmoitava kone johon pystyisi koodaamaan asioita, että mikä olisi se yksi ominaisuus minkä haluaisin itseeni koodata. Siis jos yhden vaan saisi valita. Olen päätynyt siihen, että itselläni se olisi ehdottomasti se että haluaisin osata laulaa -- siis oikeasti ja hienosti.

Se olisi hieno taito se. Siitä olisi iloa sekä itselle että muille. Nykyisellään siis on iloa vain itselle, eikä sillekään aina. Mikäs teidän taitonne olisi?

Sinnehän se muljahti, vanha pukki Merisataman rantaan venettä talviteloille odottelemaan (pukki kuvassa keskimmäisenä).

Löytyihän se Suomen salainen ase - Guardianista.

Kävin pitämässä yliopistolla luennon sadalle fuksille -- siinä saa kummasti adrenaliinin virtaamaan paremmin kuin puhuessa parillekymmenelle kypsähtäneelle vanhemman vuosikurssin opiskelijalle tai vielä kypsähtäneemmille tutkijoille.

Reissun paras anti oli kuitenkin, että löysin kuukausia työttömänä olleesta työlaukusta kauan kateissa olleet auton vara-avaimet ja koodin jonka avulla voi teettää uusia avaimia. Ei tarvitse myydä autoa käyttökelvottomana jos hukkaa sen ainoan avaimen eikä ole sitä uusien avainten teettämiseen vaadittavaa koodia...
"Voikos sitä koeajaa?"
"Ei se nyt onnistu, mutta voidaan mennä potkiin renkaita."

Olen viimeaikoina tullut entistä pettyneemmäksi suomalaisiin tv-uutisiin. Niissä kyllä kerrotaan ajallaan ja melko hyvin mitä on tapahtunut. Sen sijaan syvempi pohdinta ja analyysi siitä miksi jotain on sattunut ja mitä siitä seuraa pääsääntöisesti puuttuu tai on varsin ylimalkaista. TV on tietysti vaativa formaatti siihen, ja 10-30 minuuttiin on varmasti haastavaa saada syvällistä sisältöä. Toisaalta kun esim. BBC siihen pystyy, miksei suomalaisetkin tv-kanavat?

Maikkarin uutisten uudistuttua luulin hetken, että tuohon suuntaan on vähän yritystä. BBC:ltä (tai ehkä jostain muualtakin) kopioitu tapa, jossa joku ulkopuolinen toimittaja selittää ison taustakuvan edessä vaikkapa tapahtuman taustoja on ideana hieno. Maikkarin toteutus on vain melko vaatimaton: toimittaja, joka ei ole millään mittarilla luonnollinen, lukee tarinaa suoraan paperista tai puhuu samat asiat mitkä ovat jo taustagrafiikassa kirjoitettuna. Se siitä syvällisyydestä.

Enpä tiedä, ehkä se tästä pikkuhiljaa muuttuu. Sitä odotellessa.

Päivän pohdinta 1:
Ovatkohan nämä samat ihmiset, jotka arvostelevat poliisin toimia lauantain mielenosoituksessa niitä samoja ihmisiä, jotka toisenlaisessa tulevaisuudenkuvassa ihmettelisivät, miten on mahdollista että poliisi salli näyteikkunoiden hajottamisen, pullojen heittelyn ja tulipalojen sytyttelyn?

Päivän pohdinta 2:
Nämä 'ulkopuoliset' ihmiset jotka joutuivat lauantaina poliisin saartamiksi. Jos jokin järjestö ilmoittaisi räjäyttävänsä vaikka pääpostin johonkin kellonaikaan, olisivatko he H-hetkellä portailla katselemassa mitä tapahtuu?

No, sinänsä on hyvä että asioista puhutaan ja tutkimuksia tehdään.

Mustien autojen viikko pääsi alkuun. Eräs valtion kuljettaja pohdiskeli tähän tapaan: "Jos saa Rellun niin sitten voi joutua ajaan ihan ketä vaan ihan mihin vaan. Mutta jos saa Volvon niin sitten ne on vaan ne tietyt kaverit." ja "Siellä on autoja niin paljon, että tarvii katsoa aika tarkkaan minkä saattueen mukaan lähtee."


Käväisin valtioneuvoston linnassa. Sortseissa ja teepaidassa. Tuumailivat varmaan, että tuo on niitä mielenosoittajia.

Stadikalla oli hieno tunnelma -- jopa pääkatsomo eli pelissä mukana. Lopputuloskin kelpasi.

Tittelit ovat hauskoja. On hupaisaa suorittaa uusia juttuja ja saada hienoja titteleitä. Kävin tänään suorittamassa Rannikkolaivurin radiotutkinnon eli SRC-tutkinnon. Mutta surkeuksien surkeus, tuosta ei voi keksiä mitään hienoa titteliä. Vai toimisiko esimerkiksi SRC-tutkittu?

Samalla selvisi että raja- ja merivartiokoululla on sotilaskoti. Jäi harmittamaan etten poikennut munkkikahvilla.

Toinen juttu: veikkaan että hovioikeuden työntekijät ovat kahvitunneillaan naureskelleet muutaman kerran makeasti tälle kahden vanhemman herran sotatilalle.

Hihhei! Kerrankin alkoi karsintapelit Suomelta hienosti. Litmanenkin piti epäilijöitä pilkkanaan tulemalla sairastuvalta tekemään pari maalia. Tästä on hyvä pienen pinnistää! Saas nähdä miten keskiviikkona stadikalla...

Tuntuu aika hölmöltä tämä viime ajoilta liiankin tuttu kuvio: USA ja Israel käyvät pommittamassa tuusan nuuskaksi jonkin maan tiet, sillat, sairaalat, koulut, energianjakeluverkot, vedenjakelun, satamat, ja muun infrastruktuurin. Ja sitten EU muiden mukana rahoittaa niiden uudelleenrakennuksen.

Toki jälleenrakennusta pitää tukea ja rahoittaa, mutta yhä useammin tulee pohdittua, että jos kaikki tuhoamiseen ja jälleenrakennukseen kulutetut varat olisi käytetty muihin tarkoituksiin noissa kohdemaissa, terrorismia ja ääriliikkeitä tulisi torjuttua huomattavasti kustannustehokkaammin. Mutta näin kai se tulee aina olemaan.

Ja sitten jotain ihan muuta. Enpä tiennyt taas ennen tätä päivää, että partahöyliäkin myydään puhelinmyynnillä. Aamulla tuli sitten sellainenkin soitto.

En ole paljon työasioita kirjoitellut, mutta taloustieteen professori Herman Dalyn artikkeli "Population, migration, and globalization" uusimmassa Ecological Economics -lehdessä (59: 187-190) oli sen verran mainio, että sitä kelpaa mainostaa. Juttu löytyy myös Dalyn kotisivuilta. Sinänsä tuokaan ei varsinaisesti työasioihini liity -- ehkä sittenkin enemmän verokeskusteluun mihin viittasin edellisessä postissani.

Ehdottomasti sympaattisin suomalainen paikannimi: Kuuskajaskari.

EVAn oikeistohaukkojen seminaariinsa kutsuman amerikkalaisprofessori Alvin Rabushkan A-Pisteessä esittämät tasaveroargumentit (flat tax) eivät kyllä taas vakuuttaneet millään tasolla. Toisaalta on hyvä, että verotuksesta ja sen roolista sekä erilaisista veromalleista keskustellaan.

Suomenkielinen sana, jonka käyttö uutisissa pitäisi kieltää: sinkkiarkku

Englanninkielinen sana, josta en oikein tiedä onko se kaunis vai ruma: galloping

Ismo Alangon kappaleessa 'Pakko tehdä duunii' on vain jotain niin hienoa.

Tahdon päästä takkatulen taikapiiriin taas
tahdon kuulla kuinka sade mökin kattoon rummuttaa
tahdon tuntea kun syksyn tuoksu tunkee sieraimiin
ja pellon laidan pieni tatti kutsuu bileisiin
riemastuttaviin, niin riemastuttaviin

mutta duunii, pakko tehdä duunii
pakko tehdä duunii
pakko pakertaa, että rahaa saa

Törmäsin aiemmassa postissa mainitsemaani alkoholisoituneeseen vanhempaan herrasmieheen huoltoasemalla. Taas hänellä kavereineen oli kaamea krapula. Tällä kertaa euroja ei herunut, totesin että ei voi aina olla krapula.

Sitten jotain ihan muuta: tämä ICE-numeron syöttäminen puhelimen yhteystietoihin vaikuttaa hyvältä idealta.

Ja lopuksi: käykääpä hyvät ystävät kirjoittamassa nimenne oneseat-vetoomukseen, ellette niin ole jo tehneet. Saataisiin yksi hölmöys tästä maailmasta pois.

Päivän menu:
- Ismo Alanko Säätiö: Elävää musiikkia
- Ismo Alanko Säätiö: Minä ja pojat
- Suurlähettiläät: Parhaat palat 1991-2004
- PMMP: Kovemmat kädet
- Eppu Normaali: Valkoinen kupla
- Tapio Rautavaara: En päivääkään vaihtaisi pois

Menee yötöiksi jos nuo kaikki aikoo kuunnella putkeen. Mutta se ei käy päinsä, aamun kaukalovuoro 07:45 painaa päälle.

Optimistisia havaintoja tiistain kunniaksi:
- urheilutarvike maksaa kassalla huomattavasti vähemmän kuin hintalapussa sanotaan
- sama juttu seuraavassa kaupassa
- Hetimiten uusia jaksoja

Sympaattiselta kuulostava englanninkielinen sana - Osa 1: daunting

Jatkoin vähän mapitusta tänään -- ihan vaan näyttääkseni, että sitä pystyy jatkamaan vaikka kuinka kauan.

Yksi asia mikä on mietityttänyt jonkin aikaa on brittien tapa valita henkilöitä asiakaspalvelutehtäviin. Erityisesti pankkien puhelinpalveluissa vaikuttaa siltä, että jonkinlainen keskivaikea puhevika tai vähintäänkin erityisen vaikea murre on vähimmäisvaatimus noihin tehtäviin. Siellä saarella on todistetusti ihmisiä, joiden puheesta on mahdollista saada tolkkua. Syrjitäänkö heitä jotenkin asiakaspalvelijoita valittaessa?

Ai juu, Reetta Rädyn posti vaalivihertymisestä oli erityisen osuva.

Liian hankala yhtälö pakotti luovuttamaan ja siirtymään toisiin tehtäviin. Seurauksena sitten mapitin töissä ihan hullun lailla koko päivän. Voisin tämän harjoituksen jälkeen mennä mapittamaan ihan mihin tahansa joukkueeseen sarjatasosta riippumatta.

Sadekuuro hälvensi pahimmat savut. Olin koko aamupäivän ihan tillintallin nukuttuani ikkuna auki viime yönä tässä raikkaassa pääkaupungin ilmassa.

Voisiko joku napsauttaa jonkun ison tuulettimen päälle vähäksi aikaa?

Ihmettelinkin jo, kestäisikö viime viikon ihmeellinen tehokkuus kovinkin kauan. Tänään selvisi, että loppuihan sekin sentään jo. Haahuilin, siirtelin papereita pinosta toiseen ja kävin istuksimassa työkaverin huoneessa. Oli saanut jo yhdeksään mennessä siirreltyä takaisin perjantaina suurella vaivalla toisin päin kääntelemäni kirjahyllyt, sohvat ja muut huonekalut. Lähdin kuuden tunnin työpäivän jälkeen pelaamaan sählyä.

Paluumatkalla juttelin uusiseelantilaisen vastaantulijan kanssa. En osannut selittää, koska venäläiset oikein aikovat lopettaa tuon pirun savun tuuppaamisen tänne.

Helsinki City Grand Prix'ssä riitti väkeä. Järjestäjillä oli crowd management kuitenkin vähän hakusessa. F1-autossa tuntui ääntä riittävän vaikkei kaupunkiradalla kakkoselle asti päässytkään vaihtamaan. Kankkunen sentään päästeli ralliautolla vähän poikittainkin.

Urheilutoimittajat eivät ole ainoita, jotka toistavat sisällöttömiä lauseita. Hämää tuo uutistoimittajien jatkuvasti käyttämä fraasi "turvatoimet on kiristetty äärimmilleen". Miten ne aina voivat olla äärimmillään, kun niitä kiristetään? Ja jos niitä siitä vielä kiristetään, niin ovatko ne sitten äärettömimmillään?

Tässä on vähän sama kuin viime aikoina keskustellussa bensan hinnan kipurajassa. Koko ajan ollaan melkein kipurajalla, mutta ketään ei ole vielä tainnut tankatessa sattua niin, että olisi pitänyt kivusta huutaa. Suhteellista kaikki tyynni.

Koko viikko töissä on mennyt yllättävän tehokkaissa merkeissä. Olen todennut, että pidemmän päälle tehokkuus on kyllä aika pirun tylsää.

Ensimmäinen loman jälkeinen oikea työpäivä oli omituisen tehokas. Yleensä vastaavassa tilanteessa tulee pelkästään norkoiltua kahvikupin kanssa eri ihmisten työhuoneissa, mutta nyt sain töitäkin tehtyä enemmän kuin noin keskimäärin päivän aikana. Ilmeisesti lomassa oli jotain vikana. Ainakin se oli liian lyhyt -- kuten aina.

Kotiin kävellessä pari alkoholisoitunutta herrasmiestä tuli pyytämään 80 senttiä, koska "molemmilla on aivan kaamea krapula". Totesin, että jotainhan sille asialle täytyy tehdä ja annoin 90 senttiä.

Kengät on vieläkin ihan tomussa ja pölyssä Ankkarockin jäljiltä. Rock.

Takaisin Helsingissä. Rautatieasemalla työkaverin kanssa de-akklimatisoiduttiin: pistettiin puukot piiloon, lopetettiin riidan haastaminen ja vaihdettiin kävelytyyli normaaliin.

Päivän slogan: Seinäjoki -- alpakkoja ja kolpakkoja. Tai ehkä sen pitäisi olla alpakoita ja kolpakoita. Yritän opetella paikallista kävelytyyliä. Vaarana on kaatuminen takaraivolleen.

Seinäjoki. Alle kolmen tunnin matka Helsingistä, mutta henkisesti ah niin kaukana.

Vältimme kohtalokkaat kohtaamiset paikallisten kanssa. Nautin muikkupitsan. Työkaveri sen sijaan koki hämmentävän spektaakkelin, kun ravintolakuitissa luki "snadi lodju" ostettaessa pieni aski tupakkaa. Kerta kaikkiaan.

Palauduin kuntolomalta takaisin pääkaupunkiseudulle. Jouduin vaihteeksi käymään lomalla töissä hakemassa materiaalia huomista työreissua varten. Sain lohdutukseksi jäätelöä.


Senaatintorin mini-tattoo oli mukava breikki päivään. Väkeä oli ainakin ihan tarpeeksi.