Olen silloin tällöin mouhkannut (kriisi)tiedottamisen merkityksestä eri yhteyksissä (Tallink-pomojen risteily, Kimmo Sasin kolari). Luin tässä juuri ilmailuhistorian ehkä legendaarisimmasta tiedotuksesta.

Eli täydet pisteet kotiin vetää British Airwaysin lennon 9 kapteeni vuonna 1982. Kone lensi Indonesiassa tulivuorenpurkauksessa taivaalle kerääntyneeseen tuhkapilveen sillä seurauksella, että jokainen sen neljästä moottorista sammui.

On varmaan aika selvää, että ohjaamo oli varsin täynnä käsiä tuossa vaiheessa. Lentäessään maailman suurinta liidokkia koneen kapteenilla oli kuitenkin aikaa tiedottaa asiasta matkustajille: "Ladies and Gentlemen, this is your Captain speaking. We have a small problem. All four engines have stopped. We are doing our damnedest to get them going again. I trust you are not in too much distress."

Korvaava tuote hankittu. Nyt vielä täytyy selvitellä rikki menneen television kohtaloa...

Voi tätä murheen päivää: viisi vuotta vanha tv pimahti.

Eikun nettiin etsimään ennakkopäätöksiä siitä, kuinka kauan tv:n voi olettaa kestävän.

Sisko päräytti naimisiin. En pystynyt päättämään häätilaisuudessa kumpi näyttää hölmömmältä: aurinkolasit sisällä vai pesukarhu-look naamalla.

Niin, olin siis purjehtimassa pari päivää, mistä muistona jäi kasvoihin vähän hallitsemattomia rusketusraitoja.

Työkaverin heitto lentokentällä Saksassa: "Ein bisse bitte".

Samainen kaveri toivotteli pari vuotta sitten Espanjan matkan päätteeksi Helsinki-Vantaalla kuuluvalla äänellä: "Buenos nachos!"

Joillain se vaan on sana hallussa -- vaikka sitten tahattomasti.

Työmatkalla keksitty vaihtoehtoinen sana pisuaarille ja kusilaarille: kusiaari. Sellainen löytyy myös monilta festareilta, se voi parhaimmillaan (pahimmillaan) olla jopa kusihehtaari.

Kreikkalaista logiikkaa: täytetään lentokonetta yht'aikaisesti sekä etu- että takaovesta -- mitähän siitä mahtaisi seurata...

Iloinen puoli Kreikassa -- tilaat oluet ja saat sen lisäksi lähes lounaan.

Täytyy vielä palata juhannukseen, kun löytyi puhelimesta sen verran tyylikäs valokuva. Suomalainen mies grillaamassa, eikä edes humalassa...

Tämmöinen menopeli seisoi parkkipaikalla Otaniemessä -- missäpä muuallakaan. Jonkun paikallisen propellipään hengentuote tämäkin.

Vanhasen kommentit ovat toisinaan kyllä aika kepumaisen tökeröitä. Iltalehti uutisoi, että Vanhanen oli vastannut Pamela Andersonin vetoomukseen turkistarhauksen lopettamisesta: "Asia ei hänelle kuulu, millään tavalla". No, ei varsinaisesti kuulukaan, mutta ehkä korkeahkon profiilin kansainvälisen julkkiksen nostamaan kysymykseen kannattaisi vastata vähän enemmän vakavissaan. Ehkä Vanhanen oli jo juhannustunnelmissa.

Vähän samantasoisen kommentin hän oli kuulopuheen mukaan päästänyt kemikaaliviraston avajaisissa. Siellä hänen sinänsä tyylikkäämmin muotoillusta kommentistaan oli tulkittavissa sanoma, että on se hyvä että saatiin edes tämä virasto.

No nyt loppu tämä pohdinta. Hyvää juhannusta.

Yle Extrahan alkaa lämmetä. Ensin kymmeniä tunteja lähetystä Provinssista, ja nyt vielä kunnon kavalkadi Ruotsin häviämistä jääkiekko-otteluista. Leikkimielellä tietenkin.

Yksi työkaveri tuossa taannoin selitti erilaisten hukassaolemissanojen anatomiaa. Selitys oli aika loistava, mutta olen pääosin jo unohtanut sen. Siinä oli luokiteltu eri hukkumisen asteita ja niille oli omia sanoja. Siis esimerkiksi eri sana sille, että joku esine on vaan väliaikaisesti häviksissä -- sijainti on täysin tuntematon mutta on tieto siitä, että sitä ei kuitenkaan ole menetetty. Tämä sanasto jäi mietityttämään. Havaitsin nimittäin, että on pari levyä jossain, mutta kun en nyt muista sitä sanastoa, niin en pysty ilmaisemaankaan missä ne ovat ja kuinka vakavissaan.

Niiden paikka muuten selvisi juuri nyt tätä kirjoittaessani. Kätevää.

Olipa taas järkevä kirjoitus.

Valioajan toinen osa. Forssan suvi-illan rullismaraton ilman sauvoja. Sekin sattui. Tai tarkennus -- sattuu yhä.

Vuoden valioaika on taas käsillä. Pääsee tekemään kaikkea kivaa. Ensimmäinen hauskuus oli perinteinen Pirkan Pyöräily. Alla reitti kilometrin välein.


Sattui.

Pää jumissa. Ei siis henkisesti vaan fyysisesti -- ei vaan käänny. Oli jotenkin vajaa olo töissä tänään. Siellä lohdutettiin, että sellaista se vanheneminen teettää.

Samaa taitaa olla Litmasella. Pari päivää sitten joku iltapäivälehti päätti kertoa otsikossaan, että Litmasen yläruumis on ihan kunnossa. Kohta päästään siihen, että ruvetaan luettelemaan tarkemminkin, mitkä osat sillä on vielä kunnossa. "Oikea käsi toimii ihan hyvin, tönätkää se kentälle!"

Sanomalehdillä on hienompia kuvia (1, 2, 3) huuhkajasta (lentelee kuvassa juuri rangaistusalueella helpommin näkyvän lokin alapuolella), mutta iso ja hieno lintu se oli. Ja sai ansaitsemansa aplodit. Tunnelma oli muutenkin hieno -- aivan toisenlainen kuin pari päivää sitten.

Eilisellä pyörälenkillä löytyi taas hauskoja paikkoja -- ja tämäkin Kehä I:n, Kehä III:n, Hämeenlinnanväylän ja Tuusulanväylän rajaamalta alueelta... Haltialan tila.

Kävin tänään Ritarihuoneella, aika hieno paikka. Hämmästelin lähinnä eri aatelissukujen vaakunoita. Olisi ihan siistiä jos olisi oma sukuvaakuna... tosin siellä oli aika tylsiäkin vaakunoita. Olisiko pieni pettymys jos olisi sukuvaakuna, mutta se olisi aivan tylsä ja naapurisuvulla olisi paljon hienompi. Onneksi ei ole sukuvaakunaa, niin ei tarvi tuostakaan huolehtia.


Toinen juttu mitä olen päivitellyt jo pari päivää on tämä jenkki, joka päätti matkustella ympäri maailmaa XDR-tubin kanssa. "In hindsight, maybe it wasn't the best decision." No ei ehkä ollut niin. No, kaipa tästä taas opittiin kaikenlaista.

Lisätäänpä tähän vielä linkki Iloisten veronmaksajien Anna Tommolan ja professori Jouko Ylä-Liedenpohjan radioväittelyyn verotuksesta.

Kesä on tullut. Työhuoneessani on ihan tuhottoman kuuma. Totuuden nimissä sillä on kyllä tekemistä monen muunkin asian kuin ulkolämpötilan kanssa. Onneksi huonekaveri ei ole kesän aikana paikalla happea kuluttamassa ja lämpöä generoimassa.

Tänään olisi pitänyt lähteä baariin vetämään pari röökiä. Vaikkei siis tupakkaa poltakaan, mutta olisi sentään vielä ollut historiallinen tilaisuus siihen.

Ja valitussarjan täydentää auton huoltolasku -- toisen kerran kahden viikon sisään. Tai no, ei ehkä siitä sen enempää. Nyt se sentään kai toimii.

Sain viimein rulliskauden alkuun. Ihan hyvä, kolmen viikon päästä pitäisi käydä vetäsemässä rullismaratoni. Lauantaina sain pyöräilykauden alkuun. Ihan hyvä, kahden viikon päästä pitäisi käydä vetäsemässä 130km. Silleen. Vanhemmiten täytyy näköjään todistella itselleen kaikenlaista...

Jihaa, vene saatiin viimein erilaisten aikataulusäätämisten jälkeen sinne minne se kuuluukin, elikäs veteen.

Mikään ei tee liikuntaa mukavammaksi kuin suuri määrä erilaisia teknisiä härveleitä, jotka mittaavat kaikkea mahdollista... tai jotain.

Kuinka sattuikaan. Liittyen edelliseen kirjoitukseeni ja Lindan siitä esittämään kommenttiin, otin tänään kuvan todisteeksi... Olen tässä parin viime kuukauden aikana muiden töiden ohella putsaillut pöytääni ja saanut luettua nuo n. 300 artikkelia ja tehnyt niistä vielä sata sivua muistiinpanojakin...

Täytyy kyllä myöntää, että sikäli Linda oli oikeassa, että noiden paperien takana on kyllä olutpullo, mutta asettelin sen strategisesti niin ettei se näy kuvassa.

Hmph. Töissä taas kaikki viime päivät 09-19. Ei paljon naurata.

Kävelin tänään Vantaan puolelle hakemaan autoa huollosta. Kysymys: Mistä tietää tulleensa Vantaan puolelle? Vastaus: Talojen aidat muuttuvat malliksi 'Etelä-Afrikka'...


Päivän luku: 68,80. Niin paljon maksoi euroissa renkaiden pultit. Se nyt vaan on t...

Tajusin tänään, että lehdissä ei ole ollut juuri mitään juttuja siitä, mitä Väyrynen olisi laukonut tai tehnyt viime aikoina. Tämä on hyvä näin -- lisää tätä!

Päivän havainto: Kannelmäen vanhan ostarin R-kioskista saa turkkilaisia sanomalehtiä. Tietenkin.

Illan musiikillista näytelmää odotellessa tässä hieno potentiaalinen viisubiisi... Tekijöinä Joel Melasniemi, Antti Lehtinen, Lenni-Kalle Taipale, Eva Koivusalo, Mikko Kuustonen ja Edu Kettunen. Esittäjänä Jari Sillanpää -- merimiesasussa tietenkin.

Yksi sana: Jess!

Pieniä riemastuksenaiheita:
- Suomi voi näköjään joskus voittaakin rankkareilla
- Euroviisut näyttävät ihan hyvältä
- Alkoholisoitunut tyyppi kaupassa osti yhden nakkipaketin, tyrkytti K-kaupassa S-etukorttia, ja maksoi ostoksestaan 0.60e käteisellä ja 0.20e pankkikortilla

Varauduin kellarivarastokoppiin menemiseen lainaamalla töistä voimatonkeja, rautasahaa ja muuta näennäisesti tarpeellista. Huomasin kuitenkin, että eipä siinä tarvita kuin ruuvimeisseliä. Vastakappaleen kun pystyy ruuvamaan irti ovea raottamalla... kätevää. Otin renkaat ulos ja ruuvasin vastakappaleen takaisin paikalleen. Näppärä lukko -- ei ehkä järin turvallinen, mutta toimii se näköjään noinkin.

Kävin hommaamassa taannoista Afrikan reissua varten hepatiitti-rokotteen (nopeutettuna). Rokotteen kokonaishinta: 256e. Päälle malarialääkitys n. 130e. Jotenkin nämä tuntuu vähän kohtuuttomilta hinnoilta.

Olipahan taas todellinen suomiruotseilu. Inte god dag.

Päivän arvoitus: miten voi hukata yhden avaimen täydellisen ehjästä avaimenperästä? Mitenköhän sitä pääsisi kellarivarastokoppiin... tarvis vissiin käyttää jo kesärenkaita...

Taannoisella lomareissulla selvisi myös todennäköinen syy siihen, miksi olut maistuu Afrikassa niin raikkaalle ja erityisen hyvälle. Syynä lienee se, että siihen lisätään valmistusvaiheessa jonkin verran maissia, mikä tekee siitä kevyempää juotavaa. Näin tiedettiin kertoa SABin panimokierroksella.

Jos sitä ottaisi vähän mallia Antin tavasta raportoida menemisistään. Kävin tuossa parin viikon ajan haahuilemassa ympäri eteläistä Afrikkaa. Tässä jotain tapahtumia matkan varrelta.

Reissun ehkä huikein yksityiskohta oli mielestäni siisti brittikapteeni joka käänteli 747:aa paikallaan yli 90 astetta. Ei muuta kun hanaa toisen puolen moottoreista ja vastakkaisen puolen pyöräjarrut kiinni -- tai jotain... Mutta siisti suoritus se oli mielestäni silti. Voitti tyylikkyydessä jopa sen Finnairin kapteenin, joka Helsinkiä lähestyttäessä kuulutti, että nyt tämä meni ihan maisemien katseluksi, kun laskulupaa ei herunut kerrasta. Esitteli siinä sitten aikansa kuluksi eri osia Espoosta kaupunginosan tarkkuudella.


Ensimmäisen Johannesburgin majapaikkamme käytäntö oli aika loistava: ylläoleva baari oli asukkaiden käytössä. Homma toimi kirjoittamalla 'ostoksen' nimi paperille ja niistä sitten kerättiin joku nimellinen korvaus.


Näkymä Nelson Mandela -sillalta Johannesburgin keskustaan. Ei uskoisi, että monet noista rakennuksista ovat aivan tyhjiä. Kaupunki tyhjeni liike-elämästä hyvin pitkälti 1990-luvulla, ja täyttyy nyt vain hitaasti.

Krugerin luonnonpuisto on mahtava paikka. Alla muutamia vastaantulleita otuksia. Kaikki kuvat on muuten otettu ilman minkäänlaista zoomausta.


Ja mikä ihmeellisintä. Taru -- tuo ihmisen paras ystävä, siis gps-navigaattori -- toimi koko ajan esimerkillisesti. Illalla olusella sitä monesti päiviteltiin. Ajelet jotain pientä pölyävää punamultatietä jossain huitsin nevadassa, kun yht'äkkiä kuuluu "käänny kahdensadan metrin päästä vasemmalle."


Blyde River Canyon oli myös varsin hieno paikka. Ja mittasuhteiltaan jotenkin ymmärrettävän kokoinen.


Etelä-Afrikasta suuntasimme muutamaksi päiväksi Mosambikiin Beiran rannikkokaupunkiin. Kaupunki on aikamoinen yhdistelmä rappiota ja joitain uusia hienoja rakennuksia. Alla kaupungin ylpeys siirtomaavalta-ajalta - Grande Hotel. Nykyisin talonvaltaajien asuttama ja kaikki irtain ikkunakarmeja myöten on varastettu. Rappion ja dekadenssin vastapainoksi kävimme sitten vanhan tuttumme -- kertoman mukaan nykyisin Mosambikin rikkaimman miehen -- luona lounaalla.


Julkinen liikennekin toimii. Tiet vain eivät täytä kaikkia (tai mitään) laatustandardeja. Kuvan tie on vielä varsin hyvässä kunnossa. Syy rappioon on poliittinen: sisällissodan loputtua 1990-luvulla sissiliike Renamo ja hallituksen joukko Frelimo muuttuivat puolueiksi, ja Frelimo on ollut hallitusvastuussa siitä lähtien. Beira on Renamon vahvaa aluetta, ja poliittiset kiistat aiheuttavat sen, että kaupungin infran kehitykseen ei hallitukselta varoja heru.

Kuva muuten otettu vauhdissa pickupin lavalta.


Tämän laivan kippari ei ole tainnut merimerkkejä katsella. Tai ehkä nekin oli varastettu.


Päivän vietimme kalassa.


Takaisin Etelä-Afrikassa suuntasimme lähelle Durbania Drakensbergin vuorille. Kaveri, joka meitä sinne vei järjesti kaikenlaista virikettä menomatkalle, mainittakoon ylinopeussakko (151 km/h) ja renkaan puhkeaminen. Vuoret ja rotkot olivat kyllä aika uskomaton näky. Vuoria ja mittasuhteita ei vaan saa kameralle. Kävelimme noin 2600 metristä 3200 metriin, matkaa kertyi laskujemme mukaan suunnilleen viisi kilometriä ylös ja samanverran alas pikkupolkuja pitkin. Oli kyllä aivan mielettömät fiilikset.

Kuva alla on otettu kävelyn lähtöpaikalta. Kääntöpaikkana meillä oli hieman kuvan keskikohdan oikealla puolella tummana näkyvä kalliosola, oikeanpuoleisen kallion jättämän varjon yläpuolella.



Lähtöpäivän aamuna kävimme vielä tutustumassa Sowetoon. Alla Hector Petersonin museon edustalla oleva muistomerkki. Vierailu sattui vielä sopivasti perjantaiksi, jolloin Etelä-Afrikassa vietettiin itsenäisyyspäivään verrattavissa olevaa Freedom Dayta.


Ennen lentoa Suomeen ehdittiin vielä grillailla (tai pitää braai, kuten paikalliset sanovat). Näinkin voi näköjään grillata: kaverin naapurin ratkaisu oli valmis grillipussi.


Niin, matkaseurana minulla oli kolme cowboyta (joista yksi jäi kyllä matkan varrella Mosambikiin).


Ja erinomaisina oppaina oli hyvät ystävät Firmino Etelä-Afrikassa...


...ja Jose Mosambikissa.


Ja ettei ihan päässeet työt unohtumaan, otin yhden työaiheisenkin kuvan...

Olotila on taas jotenkin vähän erikoinen. Olen nyt Helsingissä. Tänä aamuna join aamukahvit Lontoossa, eilen Sowetossa, toissapäivänä Drakensbergin vuorilla 400km Johannesburgista kaakkoon ja sitä edellisenä päivänä Mosambikissa Beiran kaupungissa n. 1000km Johannesburgista koilliseen...

Muutama päivä Krugerin luonnonpuistossa takana. Olimme mm. ison norsulauman keskelle aina siihen asti kun yksi vanhempi yksilö alkoi näyttää siltä, että meidän olisi syytä liikkua -- ja mielellään siis poispäin... Tuonne tarvii kyllä päästä pidemmäksi aikaa. Huomenna vie matka jokuseksi päiväksi kohti Mosambikia ja ilmeisesti aika täydellistä internetittömyyttä. Mutta ovat nämä vanhat kaverit täällä aika uskomattomia. Kaikki mahdolliset asiat hoituu parilla puhelinsoitolla. Sekin on sitä Afrikkaa.

On kyllä kerrassaan hienoa olla taas Afrikassa. Jambo bwana.

Onneksi formuloita ei näytetä enää normaalien ihmisten telkkarista muuta kuin näinä vajaan tunnin jälkilähetyslyhennelminä. Sinäkin aikana tuo Kyllösen paatos nimittäin alkaa hermostuttaa vähän rauhallisempaakin kaveria.

Meille muutti norsu. Mitähän sille syöttäisi, maitokaan ei tuntunut kelpaavan...

Oli taas mielenkiintoinen kokemus liikenteessä. Ajelin Hämeenlinnanväylää etelään sellaista 90 km/h mittarinopeutta, ja meinasin saada slaagin kun yht'äkkiä vierestä veti moottoripyörä ohitse ja hävisi etumaastoon yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Veikkaisin, että nopeutta oli luokkaa 200 km/h.

Mietiskelin siinä pulssin tasaannuttua, että vaikka kohtuullisen tunnollisena itseäni pidänkin, niin olisin kyllä melko pitkään pohtinut pysähdynkö tarkastamaan tilannetta jos kaveri olisi tieltä ulos ajanut. Kaikkia saatanan vatipäitä sitä liikenteessä onkin.

SMG veti hyvän keikan Virgin Oilissa ja porukkaakin oli tupa täynnä. Nähtiinpä sellaisiakin ihmeitä kuin basisti, joka pyytää bassoa (monitoreista) pienemmälle kesken keikan.

Keikan siistein osuus oli kuitenkin "Vieläkö soitan banjoa" josta tuli tällä keikalla "Vieläkö soitan kitaraa" sen jälkeen kun Terhi oli ensin käynyt nostamassa epävireisen banjon pois vastentahtoisen Joelin kaulasta. Tämän jälkeen kappale soi terhakkaasti, kunnes Terhi unohti aloittaa toisen säkeistön, minkä jälkeen solisti pyyteli turhaan kertosäettä. Kun sitä ei pyynnöstä huolimatta alettu soittaa, Joel totesi että urho-matti, uusiksi meni. Ja eikun alusta. Eläkeläisten sanoin: "Oh no, I forgot, I must start from the beginning". Hyvä keikka!

Ilta-Sanomat ylitti taas itsensä lööpissään: Merikukka lomailee Kanarialla -- Eduskunta maksaa täyttä palkkaa!

Voihan ihme, onko Suomessa mahdollista lomailla ja saada siitä vielä palkkaa? Kyllä on aikoihin eletty. Stop the press, etusivu uusiksi!

Miksei Matti Nykänen tee mitään? Ilta-Sanomat näyttää olevan pulassa.

Tänään oli hieno päivä! Soitin brittiläiseen asiakaspalvelunumeroon ja sain puhelua murteella, jota ymmärsin ilman ihmeellisempiä tulkintasessioita! Olin niin innoissani, että meinasin keksiä lisää asiaa, että voisin soittaa sinne uudestaan.

Olen tässä jonkin verran ihmetellyt Hesarin yleisönosastolla käytyä keskustelua demokratiasta, ja siitä mitä vaalituloksen tulee tarkoittaa hallituksen muodotuksen suhteen. Olen tässä nykyisessä tilanteessa kaikki tekijät huomioon ottaen sitä mieltä, että kokoomuksella on ihan perusteltuja syitä päästä mukaan hallitukseen, mutta en ole vakuuttunut kuinka paljon olen samaa mieltä siihen käytetyistä perusteluista.

Ihmiset tuntuvat olevan sitä mieltä, että se että on nostanut kannatustaan edellisistä vaaleista on sellainen yksittäinen tekijä joka jotenkin määrittää, että demokratian nimissä puolueen pitää päästä hallitukseen. Mitähän tuo tarkoittaa käytännössä? Pitäisikö esimerkiksi sen puolueen joka eniten nostaa kannatustaan prosentuaalisesti päästä hallitukseen, koska kansa on siten ilmaissut muutoksenhalunsa. Perussuomalaiset sillä perusteella hallitukseen? Eikö kuitenkin demokratian nimissä ole merkitystä sillä, mikä on puolueiden lopullinen äänimäärä? Eniten ääniä saanut on vaalien voittaja, riippumatta siitä miten puolueiden äänimäärät laskivat tai nousivat. Eivätkö kaikki äänet ole yhtä arvokkaita, riippumatta siitä oletko jonkin puolueen ns. vanha äänestäjä vai uusi äänestäjä? Kokoomuskin on viime aikoina itkenyt sitä, että jos heidät jätetään pois hallituksesta, se olisi äänestäjien pilkkaamista ja pettämistä. Eikö kuitenkin esim. Kepun, Demareiden, Vihreiden ja RKP:n yhteishallituksella olisi suurempi kansalaisten tuki takanaan kuin esim. Kepun, Kokoomuksen ja RKP:n hallituksella? Eikö edellämainittu olisi silloin demokraattisempi? Ihan noin esimerkkinä.

Haen tällä sitä, että kuinka paljon meidän tulee katsoa sitä miten joku tietty tulos syntyi (esimerkiksi edellisiin vaaleihin vertailemalla), ja kuinka paljon sitä mikä se lopullinen äänimäärä kullekin puolueelle ja hallituskoalitiolle on. Jotenkin nämä vetoamiset edellisten vaalien jälkeiseen muutokseen tuntuvat vaan minusta oudoilta. Silloinhan oli osin ihan eri ihmisiäkin äänestämässä. Miksi heidän silloin tekemiensä päätösten pitäisi jotenkin suoraan saada vaikuttaa näiden vaalien lopputulokseen?

Ja ihan varmuuden vuoksi: en ole yhdenkään ison puolueen kannattaja, eikä minulla siis sinänsä ole mitään agendaa tässä. Asia on vaan monien mediassa olleiden kannanottojen jälkeen alkanut ihmetyttää.

Olen ollut nyt kolmisen viikkoa apurahatutkijana ja ulkopuolisen tutkijan ominaisuudessa työpaikallani. Ulkoisesti puitteet ovat ihan loistavat (esim. työaikaa ei ole), mutta täytyy sanoa, että en ole tähän mennessä tästä erityisemmin tykännyt.

Kävi nimittäin niin, että samalla kun huomasin, että en tee töitä työnantajalle vaan itselleni (tai jotain muuta psykologista), palasin samaan työrytmiin kuin opiskeluaikana. Seurauksena se, että istun pitkät päivät töissä, otan hommia illaksi mukaan ja viikonloppuinakin on vielä pakko vääntää jotain. Mitään pakkoa tähän ei olisi -- se vaan tulee jotenkin itsestään. Täytyy toivoa, että osaan viimeistään kesällä käyttää vähän pidemmät lomat hyväkseni...

Vaalit on hauskoja.

Eduskuntavaalien kohokohdat mielestäni:
- Vihreillä meni ihan kohtuullisesti
- pienpuoleet pärjäsivät aika mukavasti, isojen saama mediahuomio ärsyttää
- aika paljon uusia edustajia pääsi läpi
- Petri Neittaanmäki putosi
- Kauko Juhantalo putosi

Ja sitten ne pettymykset:
- oma ehdokkaani Helsingissä ei mennyt läpi
- Zahra Abdulla ei aivan tullut valituksi ensimmäisenä maahanmuuttajana
- Tarja Cronberg sai ison kasan ääniä Pohjois-Karjalassa, mutta ei päässyt läpi
- Yli 60-vuotiaiden edustajien määrä tuplaantui
- Väyrynen palaa eduskuntaan

Ja ne ihmetyksen aiheet:
- Sauli Niinistön äänimäärä on kyllä hatunnoston arvoinen, kuinkahan moni äänesti sitä Uudenmaan ulkopuolellakin
- Perussuomalaisten menestys oli yllättävän vahvaa
- maan joidenkin osien kepulaisuus jaksaa aina hämmästyttää

Hmm... kuka sanoo, ettei tutkimuksella voi vaikuttaa poliittisiin päätöksentekijöihin. Näin eduskuntavaalien kunniaksi huomasin, että olin onnistunut vaikuttamaan ainakin yhteen ehdokkaaseen.

Tämän vaalisivuilla nimittäin oli muutamia quotteja kuuluisilta henkilöiltä. Niistä kaksi vähän harvinaisempaa oli samoja, joita olin käyttänyt esityksessä, jonka pidin taannoin kun olin puhumassa samassa tilaisuudessa ko. henkilön kanssa.

On taas se aika vuodesta, kun voin pitkävedoillani ratkaista jääkiekon Suomen mestarin -- pistämällä vetoja voittavien joukkueiden vastustajien puolesta.

Mutta näin siis tv:stä kauden ensimmäisen ottelun, kun matsit alkoivat näkymään normaalien ihmisten tv-kanavilta. Juhlitaan sitä jäätelöllä. Tai oluella tässä tapauksessa.

Ei päivää ettei oppisi jotain uutta. Tänään opittu uusi sana: renderöintilaitos.

Eilen tuli uusintana taannoinen Emma-gaala, jota seurailin sivusilmällä. Millähän perusteella oli päädytty siihen, että PMMP:n 'Leskiäidin tyttäret' oli ehdolla parhaaksi pop-albumiksi ja Egotripin 'Vielä koittaa uusi aika' parhaaksi rock-albumiksi? Voisi tuossa ehkä mennä pop ja rock toisinkin päin...

Kevään varma merkki: meikä lähtee ulos juoksemaan. Tänä vuonna kevät näyttää lisäksi olevan aikaisessa, viime kaudella vastaavaa tapahtui vasta huhtikuun lopulla. Tämä on kai sitä ilmastonmuutosta. Vai kuvastaisiko se sittenkin asennemuutosta?

Kirjoitin taannoin Tallinkin johdon epäonnistuneesta kriisiviestinnästä eräiden johtohenkilöiden törttöiltyä yhtiön aluksella. Tänään oli Hesarissa Annamari Sipilän kirjoittama mielenkiintoinen juttu Kimmo Sasin kolaritiedotuksesta. Kirjoituksessa todetaan, että Sasin avustaja lähti tiedottamaan asiasta neljän ajatuksen pohjalta: i) kerrotaan kaikki mitä tiedetään; ii) kerrotaan faktoja, ei pohdintoja; iii) myötäeletään; ja iv) ennakoidaan toimittajien toiveita tiedonsaannin suhteen.

Sasin avustaja totesikin haastattelussa, että toimittajille tulee kertoa niin paljon, että eivät jaksa itse ruveta kaivelemaan enempää. Valittu taktiikka näyttäisi äkkiseltään toimineen erinomaisesti. Asiasta näyttäisi itse asiassa tulleen Sasille myönteistä julkisuutta ja mainosta. Tottakai asia on myös inhimillinen tragedia, mutta kriisiviestinnän näkökulmasta tapaus näyttää toistaiseksi aika mallisuoritukselta. Väittäisin, että noita neljää ajatusta seuraamalla Tallinkin jupakastakin olisi noussut paljon pienempi älämölö.

Koskahan sitä oppisi olemaan juomatta olutta kovin montaa mukia aamulla klo 07:45 alkavaa jäävuoroa edeltävänä iltana... Olipa lisäksi vaikea lause.

Katselin ensimmäisen vaaliohjelman, Ylen Vihreiden vaalitentin. Tämähän on aika hyvä formaatti: ollaan vähän ilkeitä, mutta ei ruveta jankkaamaan turhasta niinkuin viime vuonna. Tarja Cronberg ja Oras Tynkkynen puhuivat lisäksi vielä varsin järkeviä.

Oletteko muuten huomanneet, että jos silmiin pistää jotain tippoja, niin vaikka osuisi ihan koripalloilijana niin että kaikki menee sinne silmään, hetken kuluttua se maistuu suussa se tippa. Pää ei olekaan sisäpuolelta umpinainen. Antaa uuden merkityksen sanonnalle "syödä silmillään".

Tässä vielä varoituksen sana kaikille Ruotsissa autoileville.

Kerrostalossa kun asuu, niin naapureista kuuluu silloin tällöin kaikennäköisiä ääniä. Viime yönä minua valvotti kohtuullisen yllättävä mutta erityisen ärsyttävä ääni: Messengerin saapuneen pikaviestin ilmoitusääni. Parinkymmenen sekunnin välein -- erittäin kovaa (no, se kuului kuitenkin seinien läpi). Meinasi hajota pää.

Niin joo, päivän musiikkielämyksen tuottavat Kaki ja Sari.

Oli kyllä harvinaisen tympääntynyt taksikuski tänään. Kaveri avautui keskeytyksettä koko matkan Eirasta Kannelmäkeen -- oman kertomansa mukaan 29 vuoden Helsingin taksikokemuksella. Suurimpina tympääntymisen kohteina olivat Helsingin liikennesuunnittelijat (liikaa liikennevaloja, liian alhaisia nopeusrajoituksia ja liian kapeita katuja) ja verottaja (taksinajon yrittäjäpalkka 2e/tunti). Ei siihen oikein mitään osannut sanoa, kun noista johtuen oli mennyt terveys ja elämänhalu.

Eilen tuli Musiikki TV:stä kyllä mahdottoman hieno video ja hyvä biisikin vielä. Orkesterin nimi on Weezer ja kappale nimeltä Island in the sun. Video löytyy täältä -- tai parempilaatuisena Musiikki TV:n webbisivulta torstain ohjelman loppupuolelta.

Jos tästä ei rupea kaipaamaan kesää niin ei sitten mistään.

Luin tänään yhden paperin, jossa todettiin hienosti useiden monimutkaisten (no, minulle ainakin) kaavojen alulla, että jos maahantulevan kontin tarkastukseen käytetään joko deterministinen tai stokastinen määrä aikaa, niin se tarkastus on keskimäärin kalliimpi kuin jos siihen tarkastukseen käytettävä aika on mitätön.

Enpä olisi ikinä arvannut.

Biologian omituisuuksia -- miten paljon limaa ihmisen elimistöstä voikaan tulla. Tai no, ei jatketakaan tätä.

Kipeänä on ihan sairasta olla.

Silloin ilmeisesti tekee liikaa töitä, kun viikkokausiin ei keksi mitään oikein järkevää sanottavaa.

Viikon lähes ainoa työpöydän ulkopuolinen tapahtuma lieni palaveri valtioneuvoston linnassa.

Venemessuilla oli kyllä vaikka mitä vänkää. Eikun kesää kohti!

Tänään ykkösen aamu-tv:ssä oli nerokas teini, joka vastasi "Ei tule kyllä mieleen että koskaan olisi" kun toimittaja kysyi "Onko teitä koskaan teititelty?"

Laskut on laskettu. Laskeutuivat hyvin. Ranskan liigan jalkapalloa on katsottu. Kotijoukkue hävisi sarjajumbolle. Ihmiset eivät olleet järin perin tyytyväisiä. Yhdessä paikassa myytiin olutta 12.5 cl annoksina. Naurettavaa. Olen oppinut yhden lauseen ranskaksi. Voulez vou coucher avec moi ce soir. Tai jotain sinnepäin. Enkä ole päässyt käyttämään sitä. Jauhettu jänis ei maistu hyvältä. Maistettu on. Voiko alpeilla laskea vielä parinkymmenen vuoden päästä? Mont Blanc on mieletön. Sinne on päästävä. Aiempien aikojen vuorten valloittajat ovat kyllä olleet aika reikäpäisiä. Onko 70e yhden viikon sähköistä paljon vai vähän? Junat kulkevat ajoissa. Myöhästyimme minuutilla ja nyt on oluella aikaa kirjoittaa. Kuinka monta kysymystä voi yhteen kirjoitukseen soveliaasti laittaa?

Europcar ei vakuuttanut. Kahden tunnin jonotus vuokra-autoon ja lopulta saatu aivan liian pieni kulkuneuvo söivät aika kympillä. Tämän päivän kelit ja morzinen kylä ja laskut ja aurinko ja ranskalainen olut kyllä huuhtoivat pois kaikki maailman murheet.

Eipä auttaneet vapaat markkinat lennon pysymiseen ajoissa. Päinvastoin. Davosin World Economic Forum ruuhkautti Euroopan ilmatilan. Myöhästymisestä huolimatta Swiss veti pisteet kotiin ja Genevessä ollaan kuten pitikin. Ohjelmassa seuraavaksi: kavereiden (ja kuskin) odottelua, oluen juomista, auton vuokraus ja ajo Fransmannien maahan.

Siitä se taas lähti käyntiin. Loma. Viikko Ranskassa, tuossa oivassa viinten ja viskaalien maassa. Jos ei käy silloin tällöin lomalla Ranskassa, niin ei gallian kukko laula, sanoo jo vanha suomalainen samanlaskukin.

Päivän havainto: Konalahan on varsin viihtyisän näköinen kaupunginosa. Jostain syystä olin erheellisesti tullut vastakkaiseen johtopäätökseen.

Vaihdoin huonetta töissä viikko sitten. En ole ihan täysillä vielä sopeutunut tähän viralliseen näkymään mikä nyt reunustaa käytävää huoneeni kohdalla.

Sarjassa arkipäivän urotekoja: kaksi päivää Turussa.

No, on siellä hyviä baareja. Apteekki, Pankki ja Koulu käyty.

Ei mennyt tuo liikkuminen ihan putkeen tänään. Olin aamulla autolla Viikissä, ja puolen päivän maissa koitin sompailla sieltä Kehää pitkin takaisin töihin. Iltapäivällä piti lähteä käymään Eirassa - tällä kertaa valitsin junan ja raitiovaunun yhdistelmän. Ei mennyt sitten sekään ihan suunnitellusti. Töistä poistuin illalla kotiin hyvin varovasti.

Purjehdus on kivaa talvella - Osa 2. Loput ruuvit viimeinkin auki ja vene peitelty uudemman kerran talviunille. Jos se vaikka tällä kertaa malttaisi pysyä siellä kauemmin kuin pari viikkoa.

Maailmasta löytyy kyllä kaikennäköistä tutkittavaa, tässä taas yksi kohtuu mielenkiintoinen esimerkki. Kuinkahan isojen komeettojen vaikutuksista on vielä järkevää tehdä taloustieteellistä analyysia, ja missä vaiheessa kannattaa vaihtaa suosiolla biologiaan...

Kuka on päättänyt että leveimmät kaupassa yleisesti myytävät ruuvimeisselit ovat 10mm leveitä? Onko sama henkilö päättänyt että tehdään nyt kuitenkin 25mm leveitä ruuvattavia? Minä vaan kysyn ja meitä on monta.

No, se ruuvimeisseleistä. Mutta tämä lapsi on kerrassaan mainio.

Ihmettelin tuossa, että miten ihmeessä jaksan tämän talviväsymyksen keskellä olla vielä kohtuu innoissani töissä. Sitten keksin. On mukavaa huomata, että jaksaa edelleen innostua mahdollisuudesta oppia uusia asioita.

Tampereelta löytyy semmoinen ravitsemusfirma kuin Soilen Soosi ja Muusi. En ole ihan vakuuttunut tuon nimen toimimisesta luottamuksen ja ruokahalun kasvattamisessa.

Hyvää joulua!

Perskeles. Kylmillään olevalla mökillä olikin päällä jotkut tehottomat energiasyöpöt kattolämmittimet (joiden olemassaolosta ei ollut edes tietoa). Sähköyhtiö muisti näin jouluna reilun tuhannen euron laskulla. Mitähän sitä myisi?

Tämmöinen näky oli tuossa talon nurkalla tänä aamuna. Mitähän ihmettä tässä on tapahtunut? Tuo MAOL-taulukkokirja kyllä kruunaa kokonaisuuden.

Purjehdus on hieno harrastus. Kesällä.

Syysväsymys on tuskallista. Tulisi edes lunta.

Havahduin vilkaisemaan työhuonettani ikäänkuin ulkopuolisen silmin. Vaikuttava elämys. Ovelta katsoessa silmiin osuu ainakin: nojatuoli, pyyhe, retkipatja, kitara, luistimet, mölkky, videokamera sekä pullo olutta. Silleen.

Listasimme sählyn jälkeen kaverin kanssa ihmistyyppejä, jotka ärsyttävät keikoilla. Lista näyttää jotakuinkin tältä:
- ihmiset jotka hyppivät känniääliöinä täysin holtittomasti vieressäsi, edessäsi, takanasi, varpaillasi
- ihmiset jotka laulavat epämusikaalisesti mutta täysillä koko keikan alusta loppuun vieressäsi, edessäsi, takanasi
- ihmiset jotka katsovat parhaaksi tuoda sateenvarjon keikalle ja aukaista sen (koskee pääasiassa kesäkeikkoja)
- ihmiset jotka kiljuvat vaikka puolikin tuntia putkeen kun artisti on niin iiihana

Täytyy toki myöntää, että tarpeeksi monen oluen jälkeen kaksi ensimmäistä ihmisryhmää saattavat tuoda myös lisää fiilistä, mutta pääsääntöisesti kyllä jotain ihan muuta. Ehkä nämä ovat myös vanhenemisen merkkejä, mutta antaa olla vaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää - trevlig självständighetsdag!

Tuli tankattua St1-merkkisellä kylmäasemalla ja katselin tuossa kuittia, että onpas paljon numeroita. Selitys löytyi, kun huomasin että ihan vaan varmuuden vuoksi pitävät siinä vielä kaikki hinnat myös markoissa, ja olipa vielä vaihtokurssikin ilmoitettu. Eihän siitä nyt ole kuin viisi vuotta kun se poistui.

Hihhei!

[roma] 2050!

Tekee mieleni palkita tv-viihdettä. "Vuoden tyylittömimmät tv-grafiikat" -palkinto (tunnetaan myös "paras TV-Shop lookalike" -awardina) on pakko myöntää TV2:n Tartu Mikkiin -ohjelmalle. Mutta siinä oli vieraana Katariina Hänninen, joten ei nyt tuomita kuitenkaan ihan täysillä.

Päivän työtehtäviin kuului mm. seistä paikoillaan, puku päällä, lähes asennossa, naama peruslukemilla, noin 50 minuuttia. Tuli ihan yksi toinen valtion laitos mieleen.

Miten voi kirjoittaa mitään jos pää on ihan tyhjä? Työasioissa se tuntuu aika usein kyllä onnistuvan. Tässä surffaillessa tuli jostain syystä mieleen, että pitäisiköhän käydä viemässä roskis ja tyhjät pullot pois. Eli tiivistettynä, ei mitään tähdellistä sanottavaa. Paitsi tässä: *

Tämä ei taida olla ihan laillinen saitti, mutta koska sieltä voi ainakin tällä hetkellä katsella "Whose line is it anyway" -ohjelman jaksoja, niin kumarrettakoon sille kolmesti.

Sarjassa valivali ties kuinka mones osa. Ottaa päähän autoilijat, jotka moottoritiellä ohitettuaan kurvaavat heti siihen ohitettavan eteen vaikka tietä olisi edessäpäin kuinka pitkälti. Kolme syytä: i) sade- ja loskakelissä saa aina kunnon kurat naamalleen; ii) tämmöisessä lumettomassa talvikelissä lentelee erittäin usein kiviä tuulilasiin; ja iii) se nyt vaan on ärsyttävää. Monesti tekisi mieli kirjoitella törkeimpien tapausten rekisterinumerot muistiin, selvittää omistajat ja käydä vaikka uutena vuotena räjäyttämässä niiden postilaatikot.

Ärsytystä lievitti Radio SuomiPop, joka soitti putkeen pelkkiä Juicen biisejä.

Aiemminkin mainostamani DJ Kymppikassin uusin chanson-miksaus: Bordeaux #1, olkaa hyvät.

Kuka piru on keksinyt että viikonloppu kestää vain kaksi päivää?

Sain käytyä kaupassa, tiskattua, pestyä pyykkiä, siivottua yhden laatikon, pistettyä yhden jutun nettiin, luettua viime viikon Hesarit, katsottua pari matsia jalkapalloa Urheilukanavalta (kiitos heille suomalaisten penkkiurheilijoiden hellimisestä!) ja luettua pari lehtijuttua. Siinä se. Siis niinku siinä. Se.

Kohtuullisen pihalla onnistuin taas olemaan loppupäivästä töissä. Tulipa koputettua ison vessan oveen, ja meni kohtuullisen kauan aikaa ennenkuin huomasin mennä sisään, kun vastausta ei kuulunut.

Mutta että kukaan ei suostu kirjoittamaan syväanalyysiä Yksinäinen saarnipuu -kappaleesta?

Tallinkin tiedotuskulttuuria Silja-jupakassa on syystäkin arvosteltu, vaikka tapahtumasta todennäköisesti kärsiikin yhtiö itse. Huvittavaa, että ainoa taho jolle yritysjohto näyttää kokevan olevansa tilivelvollinen, on Tallinnan pörssi.

Jatketaanpa toinen päivä putkeen musiikkiteemalla.

Tämä ei ole oma havainto, vaan kaverin jo vuosia sitten tekemä, mutta tuli mieleeni tuossa tänään kun kuuntelin radiota autoa ajellessa. Eli mikähän siinä on, että ei taida olla olemassa yhtään espanjankielistä kappaletta, jossa ei jossain kohtaa laulua esiintyisi sana corazon (sydän). Kuunnelkaapa joskus. Sydämellistä porukkaa ilmeisesti nuo ystävämme espanjalaiset.

Päivän musiikkielämyksen sen sijaan tarjoilee Alma-media ja ystävämme Iltalehti. Kansantaiteilija Kimi Räikkönen taustakuoroineen esittää meille kappaleen Mombasa (säv. Fabio Frizzi, suom. sanat Jyrki Lindström).

Olisi kaksi musiikkiaiheista juttua, mutta nyt näyttää siltä, etten selviydy tästä rikkomatta lakia. Mutta mitäpä ihminen ei kulttuurin takia tekisi.

Tässä se tulee, tekijänoikeusrikkomus. Olisin linkannut nämä lyriikat, mutta netistä löytyy yllättävän vähän tavaraa Juha Vainiosta, kun ottaa huomioon kuinka suuri tekijä kaveri oli Suomen musiikkimaailmassa. Palaan siis vielä tuohon aiemmin mainitsemaani Yleisessä Saunassa -konserttiin, ja erityisen hienoon Katariina Hännisen versioon Yksinäinen saarnipuu -kappaleesta. Mistä tää kappale kertoo, voisiko joku selittää? Mulla on jotain jotain ideaa, mutta ei oikein mitään varmaa.

Yksinäinen saarnipuu
(Säv. ja san. Junnu Vainio)

On keskellä meren selkää
luoto armoilla aallokon.
Sinne lintukin pesiä pelkää,
tyrsky lyö yli kallion.

Miten sattuikaan sinne juurtumaan
yksinäinen saarnipuu,
paikkaan sellaiseen, johon kyennyt
ei elollinen mikään muu.

Vaan jostakin tuuli tuonut
saarnen siemenen sinne on.
Miksi luonto lie oikkunsa luonut
päälle laakean kallion?

Se on kasvumaa, johon istuttaa
ihminen ei mitään vois.
Kukaan siksi ei arvaa kitkemäänkään
mennä sieltä mitään pois.

Kun siemenen tuuli kantoi,
otti pienen, mutta vahvimman.
Kasvupaikan tuon karuimman antoi,
koska puun uskoi juurtuvan.

Luojan tehtävää täyttää tärkeimpää
yksinäinen saarnipuu.
Oottaa hetkeä, jolloin rantalehdot
kuolemasta havahtuu.

Kunhan luodon luo tuuli tiedon tuo
täyttymys tää tapahtuu:
Silloin matkaan sen antaa siemenen
tuo yksinäinen saarnipuu.

© Warner/Chappeli Music Finland Oy, Helsinki.

No sitten se toinen juttu, tästä selvitään rikkomatta lakia. Työkaveri on tehnyt hienoa työtä yrittäessään perehdyttää minua suomirapin, tai pikemminkin ehkä stadirapin, saloihin. Vaikkei musiikkityyli olekaan ihan suosikkini, olen siitä pikkuhiljaa ruvennut tykkäämään ja ne kappaleet on usein sangen nerokkaita.

Tässä näytteinä jo hajonnut pääkaupunkiseudun yhtye MC Taakibörsta. Varo tai mä tuun kyljestä sisään on aivan mieletön, katsokaa lyriikoiden ja videon yhteispeliä, aivan nerokasta juttua amatöörimeiningillä. Suosikki-quote: "Miten se Niken sponssi?" "Nikke lähti lomille, ottakaahan pojat konvehtia."

Toinen kappale samalta orkesterilta: PA2001. Suosikki-quote: "On parempi olla vakavasti pa kuin Timo TA."

Ja vielä yksi, PL2000. Suosikki-quote: "Vantaa, no kuka vittu haluu luoda lantaa. Espoo, yhtä aito ku tekodicki ja kaks lesboo. Helsinki! Taaki meininki, ei ollenkaan väsähtänyt kuten hasarinki."

Harmillista että tulee kirjoitettua pääasiassa negatiivisista asioista. Mutta.

Renny Harlinin Jäätävä polte (Born American, aka Arctic Heat) on kyllä varmasti paskin leffa, minkä olen nähnyt pitkään aikaan. Juoni on aivan järjetön, tapahtumat samoin, musiikki aivan hirveää. Tämä on niin huono, että on omalla tavallaan jo melkein hyvä. Jossain aineissa se varmaan voisi toimiakin.

Ai joo, vielä toinen juttu. Selailin blogilistaa. Kuinka monta neulomis- ja kutomisaiheista blogia Suomeen mahtuu? Ei siis sillä, että se olisi jotenkin huonompi (tai parempi) aihe kuin mikään muukaan, mutta mistä ihmeestä johtuu että joka toinen blogi käsittelee kutomista?

Flunssa jatkuu. Kirottu.

Yksi työkaveri tuossa oli vähän enemmän flunssaisena viime viikolla, siis oikein sairaana ja poissa töistä. Totesi töihin palattuaan aika osuvasti, että ehkäpä ärsyttävintä pahassa flunssan sairastamisessa on kun juttelet ihmisten kanssa puhelimessa, ja kaikki sanovat järjestään että joo, kyllä mullakin on tässä flunssaa. Ja itse teet suunnilleen kuolemaa sängyn pohjalla.

Sain vihdoin vaihdettua talvirenkaat. Tunkki hajosi, meni jumiin. Onneksi kuitenkin vasta viimeisen renkaan kohdalla ja autoa alaspäin veivatessa. Taidan viedä sen takaisin Toyotalle: pitäkää tunkkinne, perkele.

Ai joo. Kavereiden blogeissa on viime aikoina mollattu eteläisen Suomen säätä. Reetta Rädyn blogissa kommenttipuolella oli ihan hyvin pohdittu sitä, että miksi ihmeessä Suomen suurin väestökeskittymä sijaitsee maan kaikista paskimmassa paikassa säiden suhteen. Siis jokaisena vuodenaikana. Ihan aiheellinen kysymys.