Päivän arvoitus: miten voi hukata yhden avaimen täydellisen ehjästä avaimenperästä? Mitenköhän sitä pääsisi kellarivarastokoppiin... tarvis vissiin käyttää jo kesärenkaita...

Taannoisella lomareissulla selvisi myös todennäköinen syy siihen, miksi olut maistuu Afrikassa niin raikkaalle ja erityisen hyvälle. Syynä lienee se, että siihen lisätään valmistusvaiheessa jonkin verran maissia, mikä tekee siitä kevyempää juotavaa. Näin tiedettiin kertoa SABin panimokierroksella.

Jos sitä ottaisi vähän mallia Antin tavasta raportoida menemisistään. Kävin tuossa parin viikon ajan haahuilemassa ympäri eteläistä Afrikkaa. Tässä jotain tapahtumia matkan varrelta.

Reissun ehkä huikein yksityiskohta oli mielestäni siisti brittikapteeni joka käänteli 747:aa paikallaan yli 90 astetta. Ei muuta kun hanaa toisen puolen moottoreista ja vastakkaisen puolen pyöräjarrut kiinni -- tai jotain... Mutta siisti suoritus se oli mielestäni silti. Voitti tyylikkyydessä jopa sen Finnairin kapteenin, joka Helsinkiä lähestyttäessä kuulutti, että nyt tämä meni ihan maisemien katseluksi, kun laskulupaa ei herunut kerrasta. Esitteli siinä sitten aikansa kuluksi eri osia Espoosta kaupunginosan tarkkuudella.


Ensimmäisen Johannesburgin majapaikkamme käytäntö oli aika loistava: ylläoleva baari oli asukkaiden käytössä. Homma toimi kirjoittamalla 'ostoksen' nimi paperille ja niistä sitten kerättiin joku nimellinen korvaus.


Näkymä Nelson Mandela -sillalta Johannesburgin keskustaan. Ei uskoisi, että monet noista rakennuksista ovat aivan tyhjiä. Kaupunki tyhjeni liike-elämästä hyvin pitkälti 1990-luvulla, ja täyttyy nyt vain hitaasti.

Krugerin luonnonpuisto on mahtava paikka. Alla muutamia vastaantulleita otuksia. Kaikki kuvat on muuten otettu ilman minkäänlaista zoomausta.


Ja mikä ihmeellisintä. Taru -- tuo ihmisen paras ystävä, siis gps-navigaattori -- toimi koko ajan esimerkillisesti. Illalla olusella sitä monesti päiviteltiin. Ajelet jotain pientä pölyävää punamultatietä jossain huitsin nevadassa, kun yht'äkkiä kuuluu "käänny kahdensadan metrin päästä vasemmalle."


Blyde River Canyon oli myös varsin hieno paikka. Ja mittasuhteiltaan jotenkin ymmärrettävän kokoinen.


Etelä-Afrikasta suuntasimme muutamaksi päiväksi Mosambikiin Beiran rannikkokaupunkiin. Kaupunki on aikamoinen yhdistelmä rappiota ja joitain uusia hienoja rakennuksia. Alla kaupungin ylpeys siirtomaavalta-ajalta - Grande Hotel. Nykyisin talonvaltaajien asuttama ja kaikki irtain ikkunakarmeja myöten on varastettu. Rappion ja dekadenssin vastapainoksi kävimme sitten vanhan tuttumme -- kertoman mukaan nykyisin Mosambikin rikkaimman miehen -- luona lounaalla.


Julkinen liikennekin toimii. Tiet vain eivät täytä kaikkia (tai mitään) laatustandardeja. Kuvan tie on vielä varsin hyvässä kunnossa. Syy rappioon on poliittinen: sisällissodan loputtua 1990-luvulla sissiliike Renamo ja hallituksen joukko Frelimo muuttuivat puolueiksi, ja Frelimo on ollut hallitusvastuussa siitä lähtien. Beira on Renamon vahvaa aluetta, ja poliittiset kiistat aiheuttavat sen, että kaupungin infran kehitykseen ei hallitukselta varoja heru.

Kuva muuten otettu vauhdissa pickupin lavalta.


Tämän laivan kippari ei ole tainnut merimerkkejä katsella. Tai ehkä nekin oli varastettu.


Päivän vietimme kalassa.


Takaisin Etelä-Afrikassa suuntasimme lähelle Durbania Drakensbergin vuorille. Kaveri, joka meitä sinne vei järjesti kaikenlaista virikettä menomatkalle, mainittakoon ylinopeussakko (151 km/h) ja renkaan puhkeaminen. Vuoret ja rotkot olivat kyllä aika uskomaton näky. Vuoria ja mittasuhteita ei vaan saa kameralle. Kävelimme noin 2600 metristä 3200 metriin, matkaa kertyi laskujemme mukaan suunnilleen viisi kilometriä ylös ja samanverran alas pikkupolkuja pitkin. Oli kyllä aivan mielettömät fiilikset.

Kuva alla on otettu kävelyn lähtöpaikalta. Kääntöpaikkana meillä oli hieman kuvan keskikohdan oikealla puolella tummana näkyvä kalliosola, oikeanpuoleisen kallion jättämän varjon yläpuolella.



Lähtöpäivän aamuna kävimme vielä tutustumassa Sowetoon. Alla Hector Petersonin museon edustalla oleva muistomerkki. Vierailu sattui vielä sopivasti perjantaiksi, jolloin Etelä-Afrikassa vietettiin itsenäisyyspäivään verrattavissa olevaa Freedom Dayta.


Ennen lentoa Suomeen ehdittiin vielä grillailla (tai pitää braai, kuten paikalliset sanovat). Näinkin voi näköjään grillata: kaverin naapurin ratkaisu oli valmis grillipussi.


Niin, matkaseurana minulla oli kolme cowboyta (joista yksi jäi kyllä matkan varrella Mosambikiin).


Ja erinomaisina oppaina oli hyvät ystävät Firmino Etelä-Afrikassa...


...ja Jose Mosambikissa.


Ja ettei ihan päässeet työt unohtumaan, otin yhden työaiheisenkin kuvan...

Olotila on taas jotenkin vähän erikoinen. Olen nyt Helsingissä. Tänä aamuna join aamukahvit Lontoossa, eilen Sowetossa, toissapäivänä Drakensbergin vuorilla 400km Johannesburgista kaakkoon ja sitä edellisenä päivänä Mosambikissa Beiran kaupungissa n. 1000km Johannesburgista koilliseen...

Muutama päivä Krugerin luonnonpuistossa takana. Olimme mm. ison norsulauman keskelle aina siihen asti kun yksi vanhempi yksilö alkoi näyttää siltä, että meidän olisi syytä liikkua -- ja mielellään siis poispäin... Tuonne tarvii kyllä päästä pidemmäksi aikaa. Huomenna vie matka jokuseksi päiväksi kohti Mosambikia ja ilmeisesti aika täydellistä internetittömyyttä. Mutta ovat nämä vanhat kaverit täällä aika uskomattomia. Kaikki mahdolliset asiat hoituu parilla puhelinsoitolla. Sekin on sitä Afrikkaa.

On kyllä kerrassaan hienoa olla taas Afrikassa. Jambo bwana.

Onneksi formuloita ei näytetä enää normaalien ihmisten telkkarista muuta kuin näinä vajaan tunnin jälkilähetyslyhennelminä. Sinäkin aikana tuo Kyllösen paatos nimittäin alkaa hermostuttaa vähän rauhallisempaakin kaveria.

Meille muutti norsu. Mitähän sille syöttäisi, maitokaan ei tuntunut kelpaavan...

Oli taas mielenkiintoinen kokemus liikenteessä. Ajelin Hämeenlinnanväylää etelään sellaista 90 km/h mittarinopeutta, ja meinasin saada slaagin kun yht'äkkiä vierestä veti moottoripyörä ohitse ja hävisi etumaastoon yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Veikkaisin, että nopeutta oli luokkaa 200 km/h.

Mietiskelin siinä pulssin tasaannuttua, että vaikka kohtuullisen tunnollisena itseäni pidänkin, niin olisin kyllä melko pitkään pohtinut pysähdynkö tarkastamaan tilannetta jos kaveri olisi tieltä ulos ajanut. Kaikkia saatanan vatipäitä sitä liikenteessä onkin.

SMG veti hyvän keikan Virgin Oilissa ja porukkaakin oli tupa täynnä. Nähtiinpä sellaisiakin ihmeitä kuin basisti, joka pyytää bassoa (monitoreista) pienemmälle kesken keikan.

Keikan siistein osuus oli kuitenkin "Vieläkö soitan banjoa" josta tuli tällä keikalla "Vieläkö soitan kitaraa" sen jälkeen kun Terhi oli ensin käynyt nostamassa epävireisen banjon pois vastentahtoisen Joelin kaulasta. Tämän jälkeen kappale soi terhakkaasti, kunnes Terhi unohti aloittaa toisen säkeistön, minkä jälkeen solisti pyyteli turhaan kertosäettä. Kun sitä ei pyynnöstä huolimatta alettu soittaa, Joel totesi että urho-matti, uusiksi meni. Ja eikun alusta. Eläkeläisten sanoin: "Oh no, I forgot, I must start from the beginning". Hyvä keikka!

Ilta-Sanomat ylitti taas itsensä lööpissään: Merikukka lomailee Kanarialla -- Eduskunta maksaa täyttä palkkaa!

Voihan ihme, onko Suomessa mahdollista lomailla ja saada siitä vielä palkkaa? Kyllä on aikoihin eletty. Stop the press, etusivu uusiksi!

Miksei Matti Nykänen tee mitään? Ilta-Sanomat näyttää olevan pulassa.

Tänään oli hieno päivä! Soitin brittiläiseen asiakaspalvelunumeroon ja sain puhelua murteella, jota ymmärsin ilman ihmeellisempiä tulkintasessioita! Olin niin innoissani, että meinasin keksiä lisää asiaa, että voisin soittaa sinne uudestaan.

Olen tässä jonkin verran ihmetellyt Hesarin yleisönosastolla käytyä keskustelua demokratiasta, ja siitä mitä vaalituloksen tulee tarkoittaa hallituksen muodotuksen suhteen. Olen tässä nykyisessä tilanteessa kaikki tekijät huomioon ottaen sitä mieltä, että kokoomuksella on ihan perusteltuja syitä päästä mukaan hallitukseen, mutta en ole vakuuttunut kuinka paljon olen samaa mieltä siihen käytetyistä perusteluista.

Ihmiset tuntuvat olevan sitä mieltä, että se että on nostanut kannatustaan edellisistä vaaleista on sellainen yksittäinen tekijä joka jotenkin määrittää, että demokratian nimissä puolueen pitää päästä hallitukseen. Mitähän tuo tarkoittaa käytännössä? Pitäisikö esimerkiksi sen puolueen joka eniten nostaa kannatustaan prosentuaalisesti päästä hallitukseen, koska kansa on siten ilmaissut muutoksenhalunsa. Perussuomalaiset sillä perusteella hallitukseen? Eikö kuitenkin demokratian nimissä ole merkitystä sillä, mikä on puolueiden lopullinen äänimäärä? Eniten ääniä saanut on vaalien voittaja, riippumatta siitä miten puolueiden äänimäärät laskivat tai nousivat. Eivätkö kaikki äänet ole yhtä arvokkaita, riippumatta siitä oletko jonkin puolueen ns. vanha äänestäjä vai uusi äänestäjä? Kokoomuskin on viime aikoina itkenyt sitä, että jos heidät jätetään pois hallituksesta, se olisi äänestäjien pilkkaamista ja pettämistä. Eikö kuitenkin esim. Kepun, Demareiden, Vihreiden ja RKP:n yhteishallituksella olisi suurempi kansalaisten tuki takanaan kuin esim. Kepun, Kokoomuksen ja RKP:n hallituksella? Eikö edellämainittu olisi silloin demokraattisempi? Ihan noin esimerkkinä.

Haen tällä sitä, että kuinka paljon meidän tulee katsoa sitä miten joku tietty tulos syntyi (esimerkiksi edellisiin vaaleihin vertailemalla), ja kuinka paljon sitä mikä se lopullinen äänimäärä kullekin puolueelle ja hallituskoalitiolle on. Jotenkin nämä vetoamiset edellisten vaalien jälkeiseen muutokseen tuntuvat vaan minusta oudoilta. Silloinhan oli osin ihan eri ihmisiäkin äänestämässä. Miksi heidän silloin tekemiensä päätösten pitäisi jotenkin suoraan saada vaikuttaa näiden vaalien lopputulokseen?

Ja ihan varmuuden vuoksi: en ole yhdenkään ison puolueen kannattaja, eikä minulla siis sinänsä ole mitään agendaa tässä. Asia on vaan monien mediassa olleiden kannanottojen jälkeen alkanut ihmetyttää.

Olen ollut nyt kolmisen viikkoa apurahatutkijana ja ulkopuolisen tutkijan ominaisuudessa työpaikallani. Ulkoisesti puitteet ovat ihan loistavat (esim. työaikaa ei ole), mutta täytyy sanoa, että en ole tähän mennessä tästä erityisemmin tykännyt.

Kävi nimittäin niin, että samalla kun huomasin, että en tee töitä työnantajalle vaan itselleni (tai jotain muuta psykologista), palasin samaan työrytmiin kuin opiskeluaikana. Seurauksena se, että istun pitkät päivät töissä, otan hommia illaksi mukaan ja viikonloppuinakin on vielä pakko vääntää jotain. Mitään pakkoa tähän ei olisi -- se vaan tulee jotenkin itsestään. Täytyy toivoa, että osaan viimeistään kesällä käyttää vähän pidemmät lomat hyväkseni...

Vaalit on hauskoja.

Eduskuntavaalien kohokohdat mielestäni:
- Vihreillä meni ihan kohtuullisesti
- pienpuoleet pärjäsivät aika mukavasti, isojen saama mediahuomio ärsyttää
- aika paljon uusia edustajia pääsi läpi
- Petri Neittaanmäki putosi
- Kauko Juhantalo putosi

Ja sitten ne pettymykset:
- oma ehdokkaani Helsingissä ei mennyt läpi
- Zahra Abdulla ei aivan tullut valituksi ensimmäisenä maahanmuuttajana
- Tarja Cronberg sai ison kasan ääniä Pohjois-Karjalassa, mutta ei päässyt läpi
- Yli 60-vuotiaiden edustajien määrä tuplaantui
- Väyrynen palaa eduskuntaan

Ja ne ihmetyksen aiheet:
- Sauli Niinistön äänimäärä on kyllä hatunnoston arvoinen, kuinkahan moni äänesti sitä Uudenmaan ulkopuolellakin
- Perussuomalaisten menestys oli yllättävän vahvaa
- maan joidenkin osien kepulaisuus jaksaa aina hämmästyttää

Hmm... kuka sanoo, ettei tutkimuksella voi vaikuttaa poliittisiin päätöksentekijöihin. Näin eduskuntavaalien kunniaksi huomasin, että olin onnistunut vaikuttamaan ainakin yhteen ehdokkaaseen.

Tämän vaalisivuilla nimittäin oli muutamia quotteja kuuluisilta henkilöiltä. Niistä kaksi vähän harvinaisempaa oli samoja, joita olin käyttänyt esityksessä, jonka pidin taannoin kun olin puhumassa samassa tilaisuudessa ko. henkilön kanssa.

On taas se aika vuodesta, kun voin pitkävedoillani ratkaista jääkiekon Suomen mestarin -- pistämällä vetoja voittavien joukkueiden vastustajien puolesta.

Mutta näin siis tv:stä kauden ensimmäisen ottelun, kun matsit alkoivat näkymään normaalien ihmisten tv-kanavilta. Juhlitaan sitä jäätelöllä. Tai oluella tässä tapauksessa.

Ei päivää ettei oppisi jotain uutta. Tänään opittu uusi sana: renderöintilaitos.

Eilen tuli uusintana taannoinen Emma-gaala, jota seurailin sivusilmällä. Millähän perusteella oli päädytty siihen, että PMMP:n 'Leskiäidin tyttäret' oli ehdolla parhaaksi pop-albumiksi ja Egotripin 'Vielä koittaa uusi aika' parhaaksi rock-albumiksi? Voisi tuossa ehkä mennä pop ja rock toisinkin päin...

Kevään varma merkki: meikä lähtee ulos juoksemaan. Tänä vuonna kevät näyttää lisäksi olevan aikaisessa, viime kaudella vastaavaa tapahtui vasta huhtikuun lopulla. Tämä on kai sitä ilmastonmuutosta. Vai kuvastaisiko se sittenkin asennemuutosta?

Kirjoitin taannoin Tallinkin johdon epäonnistuneesta kriisiviestinnästä eräiden johtohenkilöiden törttöiltyä yhtiön aluksella. Tänään oli Hesarissa Annamari Sipilän kirjoittama mielenkiintoinen juttu Kimmo Sasin kolaritiedotuksesta. Kirjoituksessa todetaan, että Sasin avustaja lähti tiedottamaan asiasta neljän ajatuksen pohjalta: i) kerrotaan kaikki mitä tiedetään; ii) kerrotaan faktoja, ei pohdintoja; iii) myötäeletään; ja iv) ennakoidaan toimittajien toiveita tiedonsaannin suhteen.

Sasin avustaja totesikin haastattelussa, että toimittajille tulee kertoa niin paljon, että eivät jaksa itse ruveta kaivelemaan enempää. Valittu taktiikka näyttäisi äkkiseltään toimineen erinomaisesti. Asiasta näyttäisi itse asiassa tulleen Sasille myönteistä julkisuutta ja mainosta. Tottakai asia on myös inhimillinen tragedia, mutta kriisiviestinnän näkökulmasta tapaus näyttää toistaiseksi aika mallisuoritukselta. Väittäisin, että noita neljää ajatusta seuraamalla Tallinkin jupakastakin olisi noussut paljon pienempi älämölö.

Koskahan sitä oppisi olemaan juomatta olutta kovin montaa mukia aamulla klo 07:45 alkavaa jäävuoroa edeltävänä iltana... Olipa lisäksi vaikea lause.

Katselin ensimmäisen vaaliohjelman, Ylen Vihreiden vaalitentin. Tämähän on aika hyvä formaatti: ollaan vähän ilkeitä, mutta ei ruveta jankkaamaan turhasta niinkuin viime vuonna. Tarja Cronberg ja Oras Tynkkynen puhuivat lisäksi vielä varsin järkeviä.

Oletteko muuten huomanneet, että jos silmiin pistää jotain tippoja, niin vaikka osuisi ihan koripalloilijana niin että kaikki menee sinne silmään, hetken kuluttua se maistuu suussa se tippa. Pää ei olekaan sisäpuolelta umpinainen. Antaa uuden merkityksen sanonnalle "syödä silmillään".

Tässä vielä varoituksen sana kaikille Ruotsissa autoileville.

Kerrostalossa kun asuu, niin naapureista kuuluu silloin tällöin kaikennäköisiä ääniä. Viime yönä minua valvotti kohtuullisen yllättävä mutta erityisen ärsyttävä ääni: Messengerin saapuneen pikaviestin ilmoitusääni. Parinkymmenen sekunnin välein -- erittäin kovaa (no, se kuului kuitenkin seinien läpi). Meinasi hajota pää.

Niin joo, päivän musiikkielämyksen tuottavat Kaki ja Sari.

Oli kyllä harvinaisen tympääntynyt taksikuski tänään. Kaveri avautui keskeytyksettä koko matkan Eirasta Kannelmäkeen -- oman kertomansa mukaan 29 vuoden Helsingin taksikokemuksella. Suurimpina tympääntymisen kohteina olivat Helsingin liikennesuunnittelijat (liikaa liikennevaloja, liian alhaisia nopeusrajoituksia ja liian kapeita katuja) ja verottaja (taksinajon yrittäjäpalkka 2e/tunti). Ei siihen oikein mitään osannut sanoa, kun noista johtuen oli mennyt terveys ja elämänhalu.

Eilen tuli Musiikki TV:stä kyllä mahdottoman hieno video ja hyvä biisikin vielä. Orkesterin nimi on Weezer ja kappale nimeltä Island in the sun. Video löytyy täältä -- tai parempilaatuisena Musiikki TV:n webbisivulta torstain ohjelman loppupuolelta.

Jos tästä ei rupea kaipaamaan kesää niin ei sitten mistään.

Luin tänään yhden paperin, jossa todettiin hienosti useiden monimutkaisten (no, minulle ainakin) kaavojen alulla, että jos maahantulevan kontin tarkastukseen käytetään joko deterministinen tai stokastinen määrä aikaa, niin se tarkastus on keskimäärin kalliimpi kuin jos siihen tarkastukseen käytettävä aika on mitätön.

Enpä olisi ikinä arvannut.

Biologian omituisuuksia -- miten paljon limaa ihmisen elimistöstä voikaan tulla. Tai no, ei jatketakaan tätä.

Kipeänä on ihan sairasta olla.

Silloin ilmeisesti tekee liikaa töitä, kun viikkokausiin ei keksi mitään oikein järkevää sanottavaa.

Viikon lähes ainoa työpöydän ulkopuolinen tapahtuma lieni palaveri valtioneuvoston linnassa.

Venemessuilla oli kyllä vaikka mitä vänkää. Eikun kesää kohti!

Tänään ykkösen aamu-tv:ssä oli nerokas teini, joka vastasi "Ei tule kyllä mieleen että koskaan olisi" kun toimittaja kysyi "Onko teitä koskaan teititelty?"

Laskut on laskettu. Laskeutuivat hyvin. Ranskan liigan jalkapalloa on katsottu. Kotijoukkue hävisi sarjajumbolle. Ihmiset eivät olleet järin perin tyytyväisiä. Yhdessä paikassa myytiin olutta 12.5 cl annoksina. Naurettavaa. Olen oppinut yhden lauseen ranskaksi. Voulez vou coucher avec moi ce soir. Tai jotain sinnepäin. Enkä ole päässyt käyttämään sitä. Jauhettu jänis ei maistu hyvältä. Maistettu on. Voiko alpeilla laskea vielä parinkymmenen vuoden päästä? Mont Blanc on mieletön. Sinne on päästävä. Aiempien aikojen vuorten valloittajat ovat kyllä olleet aika reikäpäisiä. Onko 70e yhden viikon sähköistä paljon vai vähän? Junat kulkevat ajoissa. Myöhästyimme minuutilla ja nyt on oluella aikaa kirjoittaa. Kuinka monta kysymystä voi yhteen kirjoitukseen soveliaasti laittaa?

Europcar ei vakuuttanut. Kahden tunnin jonotus vuokra-autoon ja lopulta saatu aivan liian pieni kulkuneuvo söivät aika kympillä. Tämän päivän kelit ja morzinen kylä ja laskut ja aurinko ja ranskalainen olut kyllä huuhtoivat pois kaikki maailman murheet.

Eipä auttaneet vapaat markkinat lennon pysymiseen ajoissa. Päinvastoin. Davosin World Economic Forum ruuhkautti Euroopan ilmatilan. Myöhästymisestä huolimatta Swiss veti pisteet kotiin ja Genevessä ollaan kuten pitikin. Ohjelmassa seuraavaksi: kavereiden (ja kuskin) odottelua, oluen juomista, auton vuokraus ja ajo Fransmannien maahan.

Siitä se taas lähti käyntiin. Loma. Viikko Ranskassa, tuossa oivassa viinten ja viskaalien maassa. Jos ei käy silloin tällöin lomalla Ranskassa, niin ei gallian kukko laula, sanoo jo vanha suomalainen samanlaskukin.

Päivän havainto: Konalahan on varsin viihtyisän näköinen kaupunginosa. Jostain syystä olin erheellisesti tullut vastakkaiseen johtopäätökseen.

Vaihdoin huonetta töissä viikko sitten. En ole ihan täysillä vielä sopeutunut tähän viralliseen näkymään mikä nyt reunustaa käytävää huoneeni kohdalla.

Sarjassa arkipäivän urotekoja: kaksi päivää Turussa.

No, on siellä hyviä baareja. Apteekki, Pankki ja Koulu käyty.

Ei mennyt tuo liikkuminen ihan putkeen tänään. Olin aamulla autolla Viikissä, ja puolen päivän maissa koitin sompailla sieltä Kehää pitkin takaisin töihin. Iltapäivällä piti lähteä käymään Eirassa - tällä kertaa valitsin junan ja raitiovaunun yhdistelmän. Ei mennyt sitten sekään ihan suunnitellusti. Töistä poistuin illalla kotiin hyvin varovasti.

Purjehdus on kivaa talvella - Osa 2. Loput ruuvit viimeinkin auki ja vene peitelty uudemman kerran talviunille. Jos se vaikka tällä kertaa malttaisi pysyä siellä kauemmin kuin pari viikkoa.

Maailmasta löytyy kyllä kaikennäköistä tutkittavaa, tässä taas yksi kohtuu mielenkiintoinen esimerkki. Kuinkahan isojen komeettojen vaikutuksista on vielä järkevää tehdä taloustieteellistä analyysia, ja missä vaiheessa kannattaa vaihtaa suosiolla biologiaan...

Kuka on päättänyt että leveimmät kaupassa yleisesti myytävät ruuvimeisselit ovat 10mm leveitä? Onko sama henkilö päättänyt että tehdään nyt kuitenkin 25mm leveitä ruuvattavia? Minä vaan kysyn ja meitä on monta.

No, se ruuvimeisseleistä. Mutta tämä lapsi on kerrassaan mainio.

Ihmettelin tuossa, että miten ihmeessä jaksan tämän talviväsymyksen keskellä olla vielä kohtuu innoissani töissä. Sitten keksin. On mukavaa huomata, että jaksaa edelleen innostua mahdollisuudesta oppia uusia asioita.

Tampereelta löytyy semmoinen ravitsemusfirma kuin Soilen Soosi ja Muusi. En ole ihan vakuuttunut tuon nimen toimimisesta luottamuksen ja ruokahalun kasvattamisessa.

Hyvää joulua!

Perskeles. Kylmillään olevalla mökillä olikin päällä jotkut tehottomat energiasyöpöt kattolämmittimet (joiden olemassaolosta ei ollut edes tietoa). Sähköyhtiö muisti näin jouluna reilun tuhannen euron laskulla. Mitähän sitä myisi?

Tämmöinen näky oli tuossa talon nurkalla tänä aamuna. Mitähän ihmettä tässä on tapahtunut? Tuo MAOL-taulukkokirja kyllä kruunaa kokonaisuuden.

Purjehdus on hieno harrastus. Kesällä.

Syysväsymys on tuskallista. Tulisi edes lunta.

Havahduin vilkaisemaan työhuonettani ikäänkuin ulkopuolisen silmin. Vaikuttava elämys. Ovelta katsoessa silmiin osuu ainakin: nojatuoli, pyyhe, retkipatja, kitara, luistimet, mölkky, videokamera sekä pullo olutta. Silleen.

Listasimme sählyn jälkeen kaverin kanssa ihmistyyppejä, jotka ärsyttävät keikoilla. Lista näyttää jotakuinkin tältä:
- ihmiset jotka hyppivät känniääliöinä täysin holtittomasti vieressäsi, edessäsi, takanasi, varpaillasi
- ihmiset jotka laulavat epämusikaalisesti mutta täysillä koko keikan alusta loppuun vieressäsi, edessäsi, takanasi
- ihmiset jotka katsovat parhaaksi tuoda sateenvarjon keikalle ja aukaista sen (koskee pääasiassa kesäkeikkoja)
- ihmiset jotka kiljuvat vaikka puolikin tuntia putkeen kun artisti on niin iiihana

Täytyy toki myöntää, että tarpeeksi monen oluen jälkeen kaksi ensimmäistä ihmisryhmää saattavat tuoda myös lisää fiilistä, mutta pääsääntöisesti kyllä jotain ihan muuta. Ehkä nämä ovat myös vanhenemisen merkkejä, mutta antaa olla vaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää - trevlig självständighetsdag!

Tuli tankattua St1-merkkisellä kylmäasemalla ja katselin tuossa kuittia, että onpas paljon numeroita. Selitys löytyi, kun huomasin että ihan vaan varmuuden vuoksi pitävät siinä vielä kaikki hinnat myös markoissa, ja olipa vielä vaihtokurssikin ilmoitettu. Eihän siitä nyt ole kuin viisi vuotta kun se poistui.

Hihhei!

[roma] 2050!

Tekee mieleni palkita tv-viihdettä. "Vuoden tyylittömimmät tv-grafiikat" -palkinto (tunnetaan myös "paras TV-Shop lookalike" -awardina) on pakko myöntää TV2:n Tartu Mikkiin -ohjelmalle. Mutta siinä oli vieraana Katariina Hänninen, joten ei nyt tuomita kuitenkaan ihan täysillä.

Päivän työtehtäviin kuului mm. seistä paikoillaan, puku päällä, lähes asennossa, naama peruslukemilla, noin 50 minuuttia. Tuli ihan yksi toinen valtion laitos mieleen.

Miten voi kirjoittaa mitään jos pää on ihan tyhjä? Työasioissa se tuntuu aika usein kyllä onnistuvan. Tässä surffaillessa tuli jostain syystä mieleen, että pitäisiköhän käydä viemässä roskis ja tyhjät pullot pois. Eli tiivistettynä, ei mitään tähdellistä sanottavaa. Paitsi tässä: *

Tämä ei taida olla ihan laillinen saitti, mutta koska sieltä voi ainakin tällä hetkellä katsella "Whose line is it anyway" -ohjelman jaksoja, niin kumarrettakoon sille kolmesti.

Sarjassa valivali ties kuinka mones osa. Ottaa päähän autoilijat, jotka moottoritiellä ohitettuaan kurvaavat heti siihen ohitettavan eteen vaikka tietä olisi edessäpäin kuinka pitkälti. Kolme syytä: i) sade- ja loskakelissä saa aina kunnon kurat naamalleen; ii) tämmöisessä lumettomassa talvikelissä lentelee erittäin usein kiviä tuulilasiin; ja iii) se nyt vaan on ärsyttävää. Monesti tekisi mieli kirjoitella törkeimpien tapausten rekisterinumerot muistiin, selvittää omistajat ja käydä vaikka uutena vuotena räjäyttämässä niiden postilaatikot.

Ärsytystä lievitti Radio SuomiPop, joka soitti putkeen pelkkiä Juicen biisejä.

Aiemminkin mainostamani DJ Kymppikassin uusin chanson-miksaus: Bordeaux #1, olkaa hyvät.

Kuka piru on keksinyt että viikonloppu kestää vain kaksi päivää?

Sain käytyä kaupassa, tiskattua, pestyä pyykkiä, siivottua yhden laatikon, pistettyä yhden jutun nettiin, luettua viime viikon Hesarit, katsottua pari matsia jalkapalloa Urheilukanavalta (kiitos heille suomalaisten penkkiurheilijoiden hellimisestä!) ja luettua pari lehtijuttua. Siinä se. Siis niinku siinä. Se.

Kohtuullisen pihalla onnistuin taas olemaan loppupäivästä töissä. Tulipa koputettua ison vessan oveen, ja meni kohtuullisen kauan aikaa ennenkuin huomasin mennä sisään, kun vastausta ei kuulunut.

Mutta että kukaan ei suostu kirjoittamaan syväanalyysiä Yksinäinen saarnipuu -kappaleesta?

Tallinkin tiedotuskulttuuria Silja-jupakassa on syystäkin arvosteltu, vaikka tapahtumasta todennäköisesti kärsiikin yhtiö itse. Huvittavaa, että ainoa taho jolle yritysjohto näyttää kokevan olevansa tilivelvollinen, on Tallinnan pörssi.

Jatketaanpa toinen päivä putkeen musiikkiteemalla.

Tämä ei ole oma havainto, vaan kaverin jo vuosia sitten tekemä, mutta tuli mieleeni tuossa tänään kun kuuntelin radiota autoa ajellessa. Eli mikähän siinä on, että ei taida olla olemassa yhtään espanjankielistä kappaletta, jossa ei jossain kohtaa laulua esiintyisi sana corazon (sydän). Kuunnelkaapa joskus. Sydämellistä porukkaa ilmeisesti nuo ystävämme espanjalaiset.

Päivän musiikkielämyksen sen sijaan tarjoilee Alma-media ja ystävämme Iltalehti. Kansantaiteilija Kimi Räikkönen taustakuoroineen esittää meille kappaleen Mombasa (säv. Fabio Frizzi, suom. sanat Jyrki Lindström).

Olisi kaksi musiikkiaiheista juttua, mutta nyt näyttää siltä, etten selviydy tästä rikkomatta lakia. Mutta mitäpä ihminen ei kulttuurin takia tekisi.

Tässä se tulee, tekijänoikeusrikkomus. Olisin linkannut nämä lyriikat, mutta netistä löytyy yllättävän vähän tavaraa Juha Vainiosta, kun ottaa huomioon kuinka suuri tekijä kaveri oli Suomen musiikkimaailmassa. Palaan siis vielä tuohon aiemmin mainitsemaani Yleisessä Saunassa -konserttiin, ja erityisen hienoon Katariina Hännisen versioon Yksinäinen saarnipuu -kappaleesta. Mistä tää kappale kertoo, voisiko joku selittää? Mulla on jotain jotain ideaa, mutta ei oikein mitään varmaa.

Yksinäinen saarnipuu
(Säv. ja san. Junnu Vainio)

On keskellä meren selkää
luoto armoilla aallokon.
Sinne lintukin pesiä pelkää,
tyrsky lyö yli kallion.

Miten sattuikaan sinne juurtumaan
yksinäinen saarnipuu,
paikkaan sellaiseen, johon kyennyt
ei elollinen mikään muu.

Vaan jostakin tuuli tuonut
saarnen siemenen sinne on.
Miksi luonto lie oikkunsa luonut
päälle laakean kallion?

Se on kasvumaa, johon istuttaa
ihminen ei mitään vois.
Kukaan siksi ei arvaa kitkemäänkään
mennä sieltä mitään pois.

Kun siemenen tuuli kantoi,
otti pienen, mutta vahvimman.
Kasvupaikan tuon karuimman antoi,
koska puun uskoi juurtuvan.

Luojan tehtävää täyttää tärkeimpää
yksinäinen saarnipuu.
Oottaa hetkeä, jolloin rantalehdot
kuolemasta havahtuu.

Kunhan luodon luo tuuli tiedon tuo
täyttymys tää tapahtuu:
Silloin matkaan sen antaa siemenen
tuo yksinäinen saarnipuu.

© Warner/Chappeli Music Finland Oy, Helsinki.

No sitten se toinen juttu, tästä selvitään rikkomatta lakia. Työkaveri on tehnyt hienoa työtä yrittäessään perehdyttää minua suomirapin, tai pikemminkin ehkä stadirapin, saloihin. Vaikkei musiikkityyli olekaan ihan suosikkini, olen siitä pikkuhiljaa ruvennut tykkäämään ja ne kappaleet on usein sangen nerokkaita.

Tässä näytteinä jo hajonnut pääkaupunkiseudun yhtye MC Taakibörsta. Varo tai mä tuun kyljestä sisään on aivan mieletön, katsokaa lyriikoiden ja videon yhteispeliä, aivan nerokasta juttua amatöörimeiningillä. Suosikki-quote: "Miten se Niken sponssi?" "Nikke lähti lomille, ottakaahan pojat konvehtia."

Toinen kappale samalta orkesterilta: PA2001. Suosikki-quote: "On parempi olla vakavasti pa kuin Timo TA."

Ja vielä yksi, PL2000. Suosikki-quote: "Vantaa, no kuka vittu haluu luoda lantaa. Espoo, yhtä aito ku tekodicki ja kaks lesboo. Helsinki! Taaki meininki, ei ollenkaan väsähtänyt kuten hasarinki."

Harmillista että tulee kirjoitettua pääasiassa negatiivisista asioista. Mutta.

Renny Harlinin Jäätävä polte (Born American, aka Arctic Heat) on kyllä varmasti paskin leffa, minkä olen nähnyt pitkään aikaan. Juoni on aivan järjetön, tapahtumat samoin, musiikki aivan hirveää. Tämä on niin huono, että on omalla tavallaan jo melkein hyvä. Jossain aineissa se varmaan voisi toimiakin.

Ai joo, vielä toinen juttu. Selailin blogilistaa. Kuinka monta neulomis- ja kutomisaiheista blogia Suomeen mahtuu? Ei siis sillä, että se olisi jotenkin huonompi (tai parempi) aihe kuin mikään muukaan, mutta mistä ihmeestä johtuu että joka toinen blogi käsittelee kutomista?

Flunssa jatkuu. Kirottu.

Yksi työkaveri tuossa oli vähän enemmän flunssaisena viime viikolla, siis oikein sairaana ja poissa töistä. Totesi töihin palattuaan aika osuvasti, että ehkäpä ärsyttävintä pahassa flunssan sairastamisessa on kun juttelet ihmisten kanssa puhelimessa, ja kaikki sanovat järjestään että joo, kyllä mullakin on tässä flunssaa. Ja itse teet suunnilleen kuolemaa sängyn pohjalla.

Sain vihdoin vaihdettua talvirenkaat. Tunkki hajosi, meni jumiin. Onneksi kuitenkin vasta viimeisen renkaan kohdalla ja autoa alaspäin veivatessa. Taidan viedä sen takaisin Toyotalle: pitäkää tunkkinne, perkele.

Ai joo. Kavereiden blogeissa on viime aikoina mollattu eteläisen Suomen säätä. Reetta Rädyn blogissa kommenttipuolella oli ihan hyvin pohdittu sitä, että miksi ihmeessä Suomen suurin väestökeskittymä sijaitsee maan kaikista paskimmassa paikassa säiden suhteen. Siis jokaisena vuodenaikana. Ihan aiheellinen kysymys.

Jos ei aamun työmatka mennyt ihan sujuvasti, niin eipä ollut illankaan matkanteossa kehumista. Vartti kahlausta kymmenen senttiä syvässä pariasteisessa vedessä kengät märkänä. Räntäsateessa.

Auto jäi kotiin. Ja päivä alkoikin sujuvasti nimimerkin 'rekisterinumero GB*-650' avatessa oven ja pysähtyessä lausumaan: "hei vittu kusipää kävele suojatietä pitkin aläkä heiluta niitä käsiä saatana."

No, täytyy myöntää että tuo keski-ikäinen punakka raivopää oli kyllä siinä mielessä oikeassa, että siihen suojatiehen oli kaksi metriä matkaa.

Laiskuus ja mukavuudenhaluisuus tuppaavat jäädä päälle. Kävin viime viikon töissä autolla, kun koitin parannella sitkeää syysflunssaa. Tänä aamuna syyksi kelpasi jo se, että ulkona satoi vettä. Niin, matkaa siis on se vartti autolla. Kävellen menee saman verran.

Huomenna taitaa olla kyllä parempi jättää auto kotiin. Saas nähdä.

Sympaattiselta kuulostava suomalainen voimasana: peijooni.

Olen pitänyt Jan-Erik Enestamia melko huumorintajuttomana kaverina, mutta kyllähän sieltäkin komiikkaa löytyy ainakin jos on HS:n politiikan kulmapöytä -palstaan uskomista. Siinä nimittäin toimittaja kertoo, että RKP:n eduskuntaryhmä oli bongattu juomasta kuohuviiniä ennen ryhmäkokouksen alkua. Kun syytä juhlaan oli tiedusteltu, Enestam oli vastannut välittömästi: "Tyhjennetään varastoa ennen kuin Jörn Donner tulee." Tai ehkä se oli vaan realismia.

Ulkona tuulee aika reilusti. Nyt olisi hienoa olla jossain pienessä mökissä takkatulen lämmössä.

Kummia nipottajia nuo ruotsalaiset. Kunnashan vain tapailin vanhan suomalaisen kansanlaulun sanoja.

Räkä valuu. Lapin reissu höystettynä reippailla ulkoiluilla ja liian vähillä yöunilla ei parantanut flunssaa. Ihme juttu.

Tulipa käytyä pienellä maakuntamatkalla. Lapissa oli järkyttävän kylmä.

Täytyy näin parin päivän viiveellä vielä ihmetellä Ylen televisioimaa Kotkan meripäivillä nauhoitettua "Yleisessä saunassa" -konserttia. Junnu Vainion kappaleet erityisesti Katariina Hännisen ja Tiina Lymin esittäminä olivat kerrassaan vallan upeita ja koskettavia, myös Otto Kanerva ja Jorma Kääriäinen vetivät hyvin.

Note to self: Jos päätät lähteä katsomaan jalkapalloa lämpötilan ollessa +6 astetta, ota pipo ja hanskat mukaan.

Olin eilen UM:n seminaarissa säätytalolla. Enpä ole aiemmin siellä käynyt, ja totesinkin että onpa juhlava rakennus. Kerta kaikkiaan hieno.


Ja ettei elämä olisi liian juhlavaa, illalla olikin mahdollisuus viettää aikaa populaarimusiikin parissa Indican keikalla.

Jotta saavuttaisi rock-uskottavuutta, pitäisi ilmeisesti hengata baaritiskillä keikkojen aikana. Kävin erään keikan aikana tänään hakemassa lisää olutta. Tiskillä hengaili tasan kolme tyyppiä: Sami Pitkämö, Niko Kokko ja Hanna Pakarinen. (googlatkaa jos ette tunne, kuuluu yleissivistykseen)

Suomen maajoukkueelle hyvä voitto. HS:n peliseurannan kommentti 75. minuutin tapahtumista oli kuitenkin varsin osuva kuvaamaan maajoukkueen pelejä laajemminkin: "Litmanen keskittää, Kuqi rynnii voimalla ja kazakstanilaispuolustajat lakoavat. Pallo yli maalin."

Canal+ lanseeraa näköjään erityisen urheilukanavapaketin lähiaikoina. Sitä olen niille palautteissa sanonut useaan otteeseen. En kyllä ole varma haluanko maksaa siitä siltikään 29 euroa kuussa. Jotenkin harmittaa tämä tilanne: jalkapallon karsintaottelut, SM-liiga, jne. 350 euroa vuodessa. Sillä rahalla käy jo katsomassa livenä kaikki jalkapallon kotiottelut ja muutaman lätkämatsin päälle.

"Maailman vapain maa" toimii taas esikuvana... En kyllä joitain vuosia sitten olisi osannut epäillä, että Suomi joutuu pohtimaan voiko luovuttaa henkilöitä USAhan koska he saattavat joutua kidutuksen kohteeksi.

Ja sitten jotain ihan muuta. HJK:n naisten jalkapallojoukkueen webbisivujen "Naisten huone" -osiossa olevat tarinat ovat usein varsin viihdyttävää luettavaa. Vaikken nainen olekaan.

Törmäsin tänään aika viralliseen nörttitietokoneeseen. Eipä siitä sitten muuta.

Päivän kirjavinkit. Yhteistä molemmille kirjoille on, että en ole lukenut kumpaakaan. Kiehtoisi kyllä niin tehdä (niinkuin tekisi mieli lukea myös ne kymmenet kirjat, jotka olen viime vuosina ostanut).

Rajiv Chandrasekaran: Imperial Life in the Emerald City: Inside Iraq's Green Zone. Kertoo Irakin väliaikaishallinnossa tehdyistä käsittämättömistä virheistä. Niinkuin esimerkiksi siitä, että Irakin pörssin perustaminen annettiin 24-vuotiaalle kiinteistövälitysfirmassa työskenneelle jannulle. Hesarissa 3.10 oli juttu kirjasta.

Steven D. Levitt ja Stephen J. Dubner: Outoustalous (Freakonomics). Tätä suositeltiin tänään kahvitauolla. Olen aina ollut sitä mieltä, että oikealla tavalla ymmärrettynä ja ajateltuna taloustiede selittää hyvin paljon. Tämän kirjan yritän oikeasti saada luettua.

USA aikoo rakentaa yli 1000km pitkän aidan Meksikon vastaiselle rajalleen. Puuttuu vielä, että antavat sille nimeksi 'Liberty Fence'.

On tullut viime päivinä postattua ehkä vähän enemmän kuin kukaan jaksaa lukea, mutta tässä nyt kuitenkin tulee vielä vähän jatkoa.

Mitä ihmisen nimi oikein merkitsee? Tässä minun nimeni ja sen myötä terveiset tätä toisinaan lukeville vanhemmilleni:

Jacob: From the Latin Jacobus, which was from the Greek Ιακωβος (Iakobos), which was from the Hebrew name יַעֲקֹב (Ya'aqov). In the Old Testament, Jacob (later called Israel) was the son of Isaac and Rebecca and the father of the twelve founders of the twelve tribes of Israel. He was born holding his twin brother Esau's heel, and his name is explained as meaning "holder of the heel" or "supplanter". Other theories claim that it is in fact derived from a hypothetical name like יַעֲקֹבְאֵל (Ya'aqov'el) meaning "may God protect". A famous bearer of this name was Jacob Grimm, the German linguist and writer who was, with his brother Wilhelm, the author of 'Grimm's Fairy Tales'.

(Source: http://www.behindthename.com/)

BBC:n uutisissa oli juttu USA:lle luovutettavista matkustustiedoista, joista Suomessakin oli uutisointia järjestelmän tullessa voimaan joitain aikoja sitten. BBC:llä oli lista tiedoista, joita voidaan lähettää. Se oli aika vaikuttava ja paljon laajempi kuin kuvittelinkaan. Lista tässä:

Information about the passenger: name; address; date of birth; passport number; citizenship; sex; country of residence; US visa number (plus date and place issued); address while in the US; telephone numbers; e-mail address; frequent flyer miles flown; address on frequent flyer account; the passenger's history of not showing up for flights

Information about the booking of the ticket: date of reservation; date of intended travel; date ticket was issued; travel agency; travel agent; billing address; how the ticket was paid for (including credit card number); the ticket number; which organisation issued the ticket; whether the passenger bought the ticket at the airport just before the flight; whether the passenger has a definite booking or is on a waiting list; pricing information; a locator number on the computer reservation system; history of changes to the booking

Information about the flight itself: seat number; seat information (eg aisle or window); bag tag numbers; one-way or return flight; special requests, such as requests for special meals, for a wheelchair, or help for an unaccompanied minor

Information about the passenger's itinerary: other flights ticketed separately, or data on accommodation, car rental, rail reservations or tours.

Information about other people: the group the passenger is travelling with; the person who booked the ticket
(Source: BBC)

Levylautasella (tai no, digiboksin kovalevyllä) on viime päivinä soinut taajaan Club for Fiven taannoin uusintana tullut YO-talolla kuvattu Estradilla-konsertti.

Mieletöntä. Kerta kaikkiaan.

Iso hatunnosto ja kiitos Suomen fudisnaisille. Hienoja hetkiä MM-karsinnan eri vaiheissa. Loppuhuipennus jäi aika vähästä kiinni.

Suomisen kliseisin sanoin: "Tällaista urheilu on."

Kuuntelin ja osittain katselin eilen Espoon kaupunginvaltuuston metro-keskustelun netistä. 7 tuntia poliitikkojen puhetta. Täytyy todeta, että olin varsin vaikuttunut keskustelun tasosta -- siellä esitettiin useita varsin analyyttisiä ja loogisia puheenvuoroja puolesta ja vastaan.

Sääli sinänsä, että lopullinen päätös tehtiin poliittisten lehmänkauppojen seurauksena, riippumatta siitä oliko nyt tehty ratkaisu 'oikea' tai 'väärä'.

Antti jo blogissaan raportoikin taannoisen purjehdusreissun tapahtumia. Ei sitä turhaan sanota, että kaikki paitsi purjehtiminen on turhaa. Opettavaista touhua, kerta kaikkiaan.

Reissun innoittama uudissana: luodikko [useiden luotojen muodostama alue]

Tänään pääsi koeajamaan lätkässä uutta pelipaitaa. En tiedä pitäisikö vaatia rahat takaisin -- yhtään maalia en tehnyt. Taidan vaan keskittyä ydinosaamiseeni, seisoskelemaan omalla maalilla ja tönimään sinne eksyvät vastustajat kauemmaksi...

En ole ihan varma onkohan tullut toimittua hirvittävän fiksusti tässä viime aikoina. Olen nimittäin onnistunut neuvottelemaan, delegoimaan ja jakamaan koko ensi vuoden rahoitukseni muille ihmisille, ja vielä oman talon ulkopuolelle. Jotenkin on semmoinen tunne, että tämä ei ehkä ollut kaikilta osiltaan ihan loppuun asti mietitty lopputulos...

Toisaalta vapausasteita on tullut muutama lisää.

Olen joskus miettinyt, että jos ihminen olisikin ohjelmoitava kone johon pystyisi koodaamaan asioita, että mikä olisi se yksi ominaisuus minkä haluaisin itseeni koodata. Siis jos yhden vaan saisi valita. Olen päätynyt siihen, että itselläni se olisi ehdottomasti se että haluaisin osata laulaa -- siis oikeasti ja hienosti.

Se olisi hieno taito se. Siitä olisi iloa sekä itselle että muille. Nykyisellään siis on iloa vain itselle, eikä sillekään aina. Mikäs teidän taitonne olisi?

Sinnehän se muljahti, vanha pukki Merisataman rantaan venettä talviteloille odottelemaan (pukki kuvassa keskimmäisenä).

Löytyihän se Suomen salainen ase - Guardianista.

Kävin pitämässä yliopistolla luennon sadalle fuksille -- siinä saa kummasti adrenaliinin virtaamaan paremmin kuin puhuessa parillekymmenelle kypsähtäneelle vanhemman vuosikurssin opiskelijalle tai vielä kypsähtäneemmille tutkijoille.

Reissun paras anti oli kuitenkin, että löysin kuukausia työttömänä olleesta työlaukusta kauan kateissa olleet auton vara-avaimet ja koodin jonka avulla voi teettää uusia avaimia. Ei tarvitse myydä autoa käyttökelvottomana jos hukkaa sen ainoan avaimen eikä ole sitä uusien avainten teettämiseen vaadittavaa koodia...
"Voikos sitä koeajaa?"
"Ei se nyt onnistu, mutta voidaan mennä potkiin renkaita."

Olen viimeaikoina tullut entistä pettyneemmäksi suomalaisiin tv-uutisiin. Niissä kyllä kerrotaan ajallaan ja melko hyvin mitä on tapahtunut. Sen sijaan syvempi pohdinta ja analyysi siitä miksi jotain on sattunut ja mitä siitä seuraa pääsääntöisesti puuttuu tai on varsin ylimalkaista. TV on tietysti vaativa formaatti siihen, ja 10-30 minuuttiin on varmasti haastavaa saada syvällistä sisältöä. Toisaalta kun esim. BBC siihen pystyy, miksei suomalaisetkin tv-kanavat?

Maikkarin uutisten uudistuttua luulin hetken, että tuohon suuntaan on vähän yritystä. BBC:ltä (tai ehkä jostain muualtakin) kopioitu tapa, jossa joku ulkopuolinen toimittaja selittää ison taustakuvan edessä vaikkapa tapahtuman taustoja on ideana hieno. Maikkarin toteutus on vain melko vaatimaton: toimittaja, joka ei ole millään mittarilla luonnollinen, lukee tarinaa suoraan paperista tai puhuu samat asiat mitkä ovat jo taustagrafiikassa kirjoitettuna. Se siitä syvällisyydestä.

Enpä tiedä, ehkä se tästä pikkuhiljaa muuttuu. Sitä odotellessa.

Päivän pohdinta 1:
Ovatkohan nämä samat ihmiset, jotka arvostelevat poliisin toimia lauantain mielenosoituksessa niitä samoja ihmisiä, jotka toisenlaisessa tulevaisuudenkuvassa ihmettelisivät, miten on mahdollista että poliisi salli näyteikkunoiden hajottamisen, pullojen heittelyn ja tulipalojen sytyttelyn?

Päivän pohdinta 2:
Nämä 'ulkopuoliset' ihmiset jotka joutuivat lauantaina poliisin saartamiksi. Jos jokin järjestö ilmoittaisi räjäyttävänsä vaikka pääpostin johonkin kellonaikaan, olisivatko he H-hetkellä portailla katselemassa mitä tapahtuu?

No, sinänsä on hyvä että asioista puhutaan ja tutkimuksia tehdään.

Mustien autojen viikko pääsi alkuun. Eräs valtion kuljettaja pohdiskeli tähän tapaan: "Jos saa Rellun niin sitten voi joutua ajaan ihan ketä vaan ihan mihin vaan. Mutta jos saa Volvon niin sitten ne on vaan ne tietyt kaverit." ja "Siellä on autoja niin paljon, että tarvii katsoa aika tarkkaan minkä saattueen mukaan lähtee."


Käväisin valtioneuvoston linnassa. Sortseissa ja teepaidassa. Tuumailivat varmaan, että tuo on niitä mielenosoittajia.

Stadikalla oli hieno tunnelma -- jopa pääkatsomo eli pelissä mukana. Lopputuloskin kelpasi.