Springsteen rokkasi kyllä hienosti Olympiastadionilla. E Street Band on kyllä verraton orkesteri. Jäin miettimään muutamaa asiaa.


Ensinnäkin, kahden ensimmäisen tunnin aikana tunnistin vain kaksi kappaletta... enkä koko reilun kolmituntisen keikan aikanakaan yli kymmentä. Mulla kuitenkin on 4-5 kaverin levyä. Kertoo kai jotain siitä kuinka laaja se tuotanto oikeasti on. Toinen tähän liittyvä havainto on, että asia ei lainkaan haitannut. Joitain artisteja kuunnellessa tuntemattomat biisit ovat vähän tylsiä kuunneltavia, mutta esimerkiksi tässä tapauksessa sillä tosiaan ei ollut mitään merkitystä.

Toiseksi mietin, että miten ihmeessä kaverin fysiikka ja ennen kaikkea ääni kestää vedellä tuollaisia kolmetuntisia settejä useita kertoja viikossa. Laulutapakaan kun ei ole äänelle mitenkään niitä kevyimpiä...

Kolmanneksi, Springsteenilla ilmeisesti on yleisemminkin hauska tapa ottaa yleisöstä toivebiisejä. Näitä lappuja oli etukatsomon tyypeillä käsissään, ja se niitä kävi aina välillä hakemassa ja soittelemassa. Myös kontaktin, fyysisenkin, määrä yleisön kanssa oli varsin suuri moneen muuhun supertähteen verrattuna. Hauska piirre tämäkin.

Neljänneksi kai voi todeta, että yleisössä oli taas älytön määrä guruja, jotka tiesivät miten se keikka olisi pitänyt rakentaa. Näin ainakin keikan jälkeen ympäriltä kuultujen sattumanvaraisten kommenttien perusteella... No, itse olisin halunnut listaan mukaan Seeger Sessionsin kappaleita -- niitä kuultiin vain yksi. Mutta hauska tapahtuma.

Kekseliästä toimintaa yhdeltä USA:n poliisipiiriltä.

Jos sitä taas mainitsisi yöllisestä reissusta Tampere-Helsinki -motarilla. Tällä kertaa teemana nimittäin oli vastaantulijat.

En tiedä, onko Helsinki muka niin ikävä paikka, että sieltä pitäisi tulla kauhealla joukolla pois yhden jälkeen yöllä. Koko motari näytti tunnin ajan aivan iltapäiväruuhkalta. Ilmeisesti tamperelaiset olivat joukolla Bon Jovia kuuntelemassa.

Päivän teema oli hienot alukset. Alla Abramovitshin paatti, joita kaverilla kuulemma on kaksi. Kyljestä aukeaa erilaisia luukkuja, joista tulee esiin pienempiä vesikulkuneuvoja. Veneessä on myös kaksi (!) helikopterin laskeutumispaikkaa.


Ja on tämä Götheborg kuitenkin paljon hienompi.

Tällä kertaa päivän -- tai no, alkuyön -- teema Tampere-Helsinki motarilla oli skootterit. Niitä nimittäin tuli vastaan kolme ja yhdestä pientareella ajavasta piti hilpaista ohitse.

Sain työeläkeotteen. Eläkettä on kertynyt tähän mennessä jo huimat 7 euroa kuukaudessa.

No, sanottiin siellä toisella puolella, että on sulle noista valtion hommistakin jotain tullut, muttei me nyt viitsitä kertoa kuinka paljon.

Päivän nettivinkki: en tiennyt, että Finlandia-hymni on käännetty englanniksi. Enkä tiennyt, että joku Amerikan idoli esittää sen You Tubessa. Mutta Helsingin Sanomat kertoi minulle asiasta.

Enkä tiedä onko tämä hienoin versio kappaleesta englanniksi, mutta oikein hieno se kuitenkin on.

Päivän nettivinkki: tämmöinen hauskahko sivusto, johon syötetään bändin tai artistin nimi ja se kertoo mitä muita bändejä tai artisteja siitä pitävät myös kuuntelevat. Tuntee myös joukon suomalaisia yhtyeitä.

Toimi ainakin omalla kohdallani melko hyvin.

Radiouutisissa kerrottiin tutkimuksesta, jossa oli selvitetty milloin eri Euroopan maissa maksetaan laskut. Suomi oli tutkimuksen kärjessä -- laskut maksetaan keskimäärin 5 päivää myöhässä. Euroopan maiden keskiarvo laskujen maksamiselle oli 55 päivää eräpäivän jälkeen!

Kehnoimpia maksajia olivat portugalilaiset, kreikkalaiset ja kyproslaiset. Näiden lukemaa ei uutisessa sanottu, mutta eiköhän siinä aika monessa kuukaudessa jo liikuta...

Ajankohtaisessa Kakkosessa kerrottiin espoolaisten vaikuttajien pyrkimyksestä tuoda Finnjet takaisin Suomeen Espoon edustalle. Laiva sinänsä on historiallinen ja sen saaminen takaisin Suomeen olisi varmaan ihan hieno juttu.

Sen sijaan hätkähdytti aiottu käyttötarkoitus: sitä voitaisiin käyttää asunnoiksi "pakolaisille ja tutkijoille".

EDIT: linkki Hesarin uutiseen asiasta.

Tästä oli joissakin lehdissä jo etukäteen juttua, mutta kyllä tämä ilmoitus siitä huolimatta erottui aika eksoottisena Hesarin muiden työpaikkailmoitusten joukosta...

Tänään kun olin pyörällä liikenteessä, huomasin että joku oli merkinnyt reitin bussipysäkiltä kotiinsa (tai jonnekin, en seurannut merkintöjä loppuun asti).

Tuli mieleeni, kun joskus lukioaikana luokkakaveri oli merkinnyt reitin pysäkiltä punaisella langalla. Tänään havaittu merkintä oli myös innovatiivinen: leskenlehtiä jalkakäytävällä parinkymmenen sentin välein. Reittiä oli merkitty useita satoja metrejä. Ehkä ainoa negatiivinen puoli oli, että parin tunnin päästä kukat oli potkittu tien sivuun ja merkkivana kadonnut.

Öisin tuolla Helsinki-Tampere -motarilla ei kyllä olen kovin rento ajaa. Saa olla aika tarkkana takaatulevien kanssa. Vaikka itselläkin on nopeutta jonkun verran yli sallitun, takaa tulevat valot ovat usein rinnalla ennen kuin huomaakaan. Yö saa ilmeisesti kaikki nämä kahtasataa tavoittelevat liikkeelle.

Kävin savusaunomassa, kylpemässä ja syömässä aivan erinomaista loimulohta mukavissa maisemissa Helsingin edustalla Saunasaaressa. Hieno paikka.

Sirkka-Liisa Mä... eikun Anttila ehdottaa, että kaupassa pitäisi hyllyssä lukea ruoan arvonlisäveroton hinta ja vero lisättäisiin vasta kassalla. Niinkuin Ameriikassa. Jipii.

Ja sitten toinen juttu. Hesarin yleisönosastolla joku arvostelee, että sattumalla ei ole RAY:n peleissä osaa eikä arpaa, vaan että ne ovat pelkkää matematiikkaa. Kirjoittaja toteaa vielä harmistuneesti, että "pelien voittosuhde on säädetty sellaiseksi, että pelaaja auttamatta jatkuvasti häviää." Joopa. Jos tilanne olisi yhtään toinen, niin minä ainakin viettäisin kaikki päivät pelaillen...

Hyvää kevättä... suomalaiset harrastavat kaikkea tervehenkistä pientä kisailua.

Papukaijamerkki sille, joka ymmärtää mitä tässä tämän päivän Hesarissa olleessa mainoksessa mainostetaan. Itsellä on pitkän tankkaamisen jälkeen joku ajatus, mutta ei tuo ehkä ihan siitä mainosten terävimmästä kärjestä iskevyydeltään ole.

Satuin tuossa kuulemaan peräkkäin Kaartamo Kettunen Kuustonen kolmikon kappaleen Elämän haamu ja Weezerin Island in the Sun. Kai tämä nyt sitten on se ero amerikkalaisen ja suomalaisen elämänkäsityksen välillä.

"On an island in the sun
We’ll be playing and having fun
And it makes me feel so fine
I can’t control my brain"

"Elämä on vanha kuiva hella
ja nippu palaneita porsaanluita
Elämä on aikaa aavistella
että elämä on varten joitain muita"

"We’ll run away together
We’ll spend some time forever
We’ll never feel bad anymore"

"Ja ympärillä valkeni valoton aamu
poika painoi kolme ja kahdeksan viis
Pihamaalla rellesti elämän haamu
raakku niinkuin naakka ja nauroi"

Tosin täytyy kyllä myöntää on että on aika hauskasti todettu, että "elämä on parkkipaikan portti ja kolikot on haalareiden alla".

Järjestyksenvalvoja vapputunnelmissa.

Kyllä nyt pitäisi huomiseksi vähän saada jotain vihmovaa sadetta tai räntäkuuroja. Eihän tässä muuten pääse oikeaan vapputunnelmaan.

Olin railakkaasti unohtanut, että tänään oli jälleen se päivä vuodesta, kun näillä nurkilla täytyy tyhjentää kadunvarret autoista puhdistuspartioiden tieltä.

Töistä tullessa vietinkin sitten jonkun hetken railakasta iltakävelyä menopeliäni etsiskellen. Kyllähän se tuolta sitten löytyi, eikä tullut onneksi maksamaan mitään.

Katselin tuossa aamulla töihin kävellessä yläastelaisten liikuntatuntia, jolla pelattiin pesäpalloa. Ryhmäkoko oli varmaan lähemmäs neljäkymmentä, ja mietiskelin ehtivätköhän kaikki edes koskea palloon liikuntatunnin aikana. Motivaatio liikuntaan ja liikkumiseen ei varmaan kasva kovin suureksi tuollaisissa olosuhteissa.

Mikko Kuustonen ja Heikki Silvennoinen ovat olleet hauskaa seurattavaa Elixirissä valmistautuessaan nyrkkeilyskabaan toisiaan vastaan.

Jossain lehdessä oli taannoin lainattu Kuustosen Anna-lehdelle pari vuotta sitten antamaa haastattelua. Siinä tämä kertoi, että jos olisi henkihieverissä, viimeiset sanat vaimolle olisivat: 1) Rakastan sinua; 2) Pidä huolta lapsista; 3) Älä anna Silvennoiselle.

Iiro Rantalan ja kumppaneiden aaria Ilkka Kanervan tekstiviestien tahtiin Ylen Areenassa.

Päivän liikeidea: palvelu pystyyn vaikka isojen kauppojen parkkikselle - renkaiden vaihto kaupassa käynnin aikana 5e tai 10e. Olisiko hieman kätevä palvelu. Eikä vaadi tekijöiltäkään paljon, kunnon tunkki, vääntöavain ja lihasvoimaa.

Mikseiköhän tätä ole kukaan toteuttanut?

Avasin kesäkauden kolmen vartin lenkillä Keskuspuistossa. Eipä paljon huomannut, että on yrittänyt talven aikana pitää yllä kuntoa sählyä ja lätkää pelaamalla. Auttamattomasti kesken loppui se.

Naapurin afrikkalaisten visiitti jäi lyhytaikaiseksi, ja ovat korvautuneet nyt virolaisilla. Eläväistä sakkia ovat nämäkin.

Tuokiokuvia Turun rautatieasemalta...

Tämä Ilkka Kanerva -kohu on kyllä päässyt mielessäni samalle listalle ydinvoiman lisärakentamisen ja Suomen Nato-jäsenyyden kanssa. Siis listalle asioista, joista en pääse itseni kanssa yksiselitteiseen ja järkevään mielipiteeseen vaikka kuinka vääntäisin ja kääntäisin.

Näinkin voi käydä jos maalivahti ei ole tarkkana.

Mietiskelin tuossa työmatkalla hangessa tarpoessani, että sitä ei ole kovin useasti tämän talven aikana tarvinnut/saanut tehdä. Ja samalla rupesin miettimään, että jos talvet etelä-Suomessa jatkossakin lämpiävät ja tilanne muuttuu sellaiseksi, että lunta tulee enää joinain päivinä talven aikana, niin mitä muutoksia se edellyttää infrastruktuurissa ja muussa.

Kannattaako esim. enää pitää kalustoa ja osaamista sitä varten, että pystytään niinä muutamana lumisena päivänä pitämään kaupunki käynnissä? Vai kannattaako jossain vaiheessa siirtyä enemmän siihen meininkiin, että ei pidetä infraa joutilaana, vaan niinä muutamina päivinä pistetään mieluummin koulut ja julkinen liikenne kiinni? Eikä tehtäisi enää kaikkia hankintoja edellyttäen, että niiden tulee toimia 30 asteen pakkasessa ja lumessa?

Jos lämpeneminen jatkuu, jossain vaiheessa jälkimmäinen vaihtoehto tulee varmasti edullisemmaksi. Toivottavasti se vaihe ei kuitenkaan ole ihan pian, silloin kun saa varautua sitten ihan eri ongelmiin.

Olin pääsiäisen reissussa -- juuri silloin kun kotikulmillakin 'tapahtui'...

Tänään taas ilmeisesti talvikeli yllätti autoilijat. Viialan ja Helsingin välisellä moottoritiepätkällä oli kolme onnettomuutta -- pahin taisi olla Hämeenlinnan kohdalla, missä oli kolme autoa sikin sokin tiellä. Mutta oli se tie kyllä aivan älyttömän liukas juuri silloin -- mikä ei kyllä monia juurikaan hillinnyt.

Ei ole tullut kirjoiteltua mitään viikkoon, joten pistetään tänne nyt sitten vaikka maisemakuva vaisusta petolaumasta.

Suomalainen Vaasan Kotipizzan joukkue on voittanut New Yorkissa kansainvälisen pizzakilpailun -- ja muun muassa Italian joukkueen. Siinä sulle, Berlusconi.

EDIT: Iltalehtikin kertoo asiasta. Ja oli myös keksinyt yhteyden Berlusconiin...

Ilta-Sanomat tarjoaa kyllä viikon videon. Tuo kun tulee valmiiksi niin ulkomaisen elokuvan Oscar on saletti, ei epäilystäkään!

Hesarin verkkoversiossa on juttu otsikolla: "Poika ei jättänyt kaveriaan lumeen Hämeenlinnassa". Sinänsä ansiokasta toimintaa. Mutta kertoo kai jotain yhteiskunnasta, että uutinen on nimenomaan se, ettei jätetty hankeen.

Mitähän otsikoita sitä voisi jäädä odottamaan. Jotain tämmöistä kai: "Matti Nykänen ei lyönyt miestä ravintolassa", "Talvi ei yllättänyt autoilijoita", "Irakissa ei räjähtänyt tänään torilla", "Jari Litmasella ei vaivoja", "Ilkka Kanervan tekstaripaketin yläraja ei tullut täyteen".

EDIT: Vaikkei tämä varsinaisesti ollut juttuni aihe, niin korjataan nyt tuohon alkuperäiseen tarinaankin lisänäkökulma. Colin Powellin yksi opeista on, että first news are always wrong. Olen aika pitkälle samaa mieltä.

Vuoden tv-piristys oli ehdottomasti K-70. Asennetta, huumoria ja onnistumisia. Ja lisää asennetta.

Helsingissä on lunta jo kolmatta päivää peräkkäin. Tämän talven ennätys! Jipii!

EDIT: nyt jo varmaan neljättä tai viidettä, sekosin laskuista. Ällistyttävää. Hienoa!

Sattui jäämään tv auki ykköselle äsken, ja sieltä tuli Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Jope Ruonansuun uusin sketsisarja 6pack.

Miksi samat ihmiset saavat tehdä samaa ällistyttävän huonoa huumoria vuodesta toiseen?


Tämä on ilmeisesti sitä digitalisoinnin yhteydessä luvattua entistä parempaa ohjelmatarjontaa...

Jatkaakseni aina välillä esiin nostamaani teemaa politiikasta ja puolueista, tänään Hesarin Vieraskynässä ollut Timo J. Tuikan kirjoitus oli jälleen hyvä puheenvuoro asiasta.

Tuikka huomauttaa, että jatkuvasti toitotetussa lauseessa "nuoret eivät ole kiinnostuneet politiikasta" politiikka määritellään hyvin kapeasti puoluepolitiikaksi ja äänestämiseksi. Kyllähän nuoret ovat hyvinkin aktiivisesti mukana politiikassa: keskustelufoorumeilla, kulutusvalintoja tehdessään ja mielenilmauksiin osallistuessaan. Näitä vain ei tunnuta laskettavan oikeaksi vaikuttamiseksi.

Kirjoituksessa todetaan lisäksi hyvin, että erityisen paljon poliittista keskustelua viime aikoina on käyty Mikrobitti ja Tietokone -lehdissä, liittyen yksityisyydensuojaan, tekijänoikeuksiin ja kansalaisten ennakoivaan osallistumiseen.

Olisi hyvä jos tätä osallistumista seuraisi päätöksentekijöistä joku muukin kuin Jyrki J.J. Kasvi.

Viime viikkojen lukemistoa:
- Sari Sirkkiä-Jarva: Tiki - viiden Stanley Cupin mies
- Petri Nevalainen: Siinäpä se! Antero Mertarannan kanssa urheilun kulisseissa

Radiossa on viime aikoina soinut Plain White T's -orkesterin Hey there Delilah. Tykkään kappaleesta, joten ostin sen tuossa tänään netistä ja katselin siinä samassa vähän muutenkin ympärilleni. Wikipedista löytyy kappaleesta oikein oma sivu, soinnut löytyivät tavallisen helposti, YouTubesta löytyy video, hyvä parodia, ja lisäksi toinenkin hauska versio kappaleesta... ja sata muuta versiota...

On tämä tietoyhteiskunta hieno asia.

Forbesin uutisessa todetaan, että taloudellisuus autonoston kriteerinä on nousussa USA:ssa. Hyvä niin.

Toisaalta todetaan myös, että esim. mukinpitimet ovat edelleen tärkeämpi ominaisuus amerikkalaisille autonostajille kuin alhainen polttoaineenkulutus.

Zimbabwen inflaatio tammikuussa oli 100,000%.

Ei ole ihan merkityksetöntä käykö kaupassa aamu- vai iltapäivällä... jos siellä nyt ylipäätään on jotain. Surullista.

Lainaan Hesaria: "Espoon ja Vantaan kaupunginjohtajat ovat pöyristyneitä kolmen ministerin ehdotuksesta järjestää kansanäänestys pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisestä. 'Minusta se on aika erikoinen hyökkäys länsimaista demokratiaa vastaan', Vantaan kaupunginjohtaja Juhani Paajanen totesi".

Ei kai tuohon taas tarvitse lisätä mitään.

Naapuriin on muuttanut afrikkalaisia. Tai siis kai ne ihan suomalaisia voivat olla, mutta kuitenkin. Rytmit ja ruoan tuoksu rapussa (ja oikeastaan täällä asunnossakin) ovat välillä sen tasoiset. Mikäs siinä.

Sitten toinen juttu. Rauli Mickelsson kirjoitti tänään Hesarissa hyvän vieraskynän yksittäisten henkilöiden vaikutusmahdollisuuksista puolueissa. Mickelsson toteaa hyvin, että nykyiset puolueet ovat syntyneet aikana jolloin junamatka Turusta tai Tampereelta Helsinkiin kesti 5 tuntia, ja jolloin ei ollut edes radiota. Oli täysin luontevaa, että puolueiden järjestäytyminen hoidettiin alueellisesti hierarkisesti, alkaen paikallistasolta, jolla yksittäinen jäsen voi vaikuttaa. Mickelsson toteaa, että tämä malli ei enää toimi, koska kukin voi nykyään tehdä vaikka globaalia politiikkaa internetin kautta. Puolueiden olisi aika ottaa tämä huomioon siinä, miten päätöksiä tehdään ja mitkä yksittäisten jäsenten vaikutusmahdollisuudet ovat.

Vähän samaan asiaanhan liittyy se, että ketä nuo puolueet enää edustavat. Kun suurimmat puolueet syntyivät, yhteiskunnan jakolinjat olivat aika erilaiset kuin nykyisin. Ei ihmekään, ettei politiikka jaksa kiinnostaa, kun monikaan puolue ei edusta nykyisiä aatteiden jakosuuntia. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä mitä syntyisi jos kaikki puolueet hajotettaisiin ja nykyisten kansanedustajien muistista pyyhittäisiin pois edelliset jakorajat. Sen jälkeen heille annettaisiin tehtäväksi ryhmittyä uudelleen nykyhetkeen perustuvien aatteidensa mukaan. Näin syntyneet puolueet saattaisivat jotain ryhmiä jopa edustaakin.

Päivän naurut tarjosi tänään SDP, jonka kansanedustaja totesi että vihreitä ei enää tarvita, koska Sdp on ottanut ympäristöasiat niin vahvasti haltuunsa.

Akaalaisesta Miss Suomesta juttuja lukiessa olen todennut, että järjestään ainakin HS käyttää muotoja 'Akaalta', 'Akaalla', ja 'Akaalle'. En minä tiedä mikä on oikein, mutta itse kyllä sanoisin 'Akaasta', 'Akaassa', ja 'Akaaseen'.

Mutta en minä siellä enää asukaan, ja voin olla ihan väärässä.

Vähän jatkoa edelliseen.

Jos on kevät etuajassa, niin joku muu on sitten taka-ajassa. HS nimittäin tiesi juuri kertoa, että ensimmäisestä euroviisukarsinnasta on mennyt jatkoon kaksi Suomen uutta nuorta toivoa.

Kari Tapio ja Movetron.

Säätiedotuksessa sanottiin äsken, että lepän ja pähkinäpensaan siitepölykausi on alkanut, ja annettiin siitepölyvaroitus tietyille alueille.

Mitä ***tua? Nyt on helmikuun alku!

Raipe Helmisen 331. ja viimeinen maaottelu oli kyllä hienoa katseltavaa. Kaiken kruunuksi maestro oli mukana Suomen 6-1 maalissa ajassa 59.56. Syöttämällä tietysti.

Kaksi kevyempää juttua näin sunnuntaiksi.

Hesarissa oli tänään hupaisa Ilkka Kariston kirjoitus jalkapallon paidankääntäjistä, jotka juhlivat maalia nostamalla pelipaitaansa ja paljastamalla näin t-paitaan kirjoitetun viestin. Karisto viittasi pariin poliittiseen sanomaan, ja lähti pohtimaan millaista politiikkaa Suomen maajoukkuepelaajat voisivat harrastaa. Sami Hyypiä voisi esimerkiksi vaatia Voikkaan paperitehtaalle uutta alkua, Kuqi Kosovolle itsenäisyyttä ja Litmanen sairaseläkeläisille parempia oloja. Karisto kuitenkin päättää kolumninsa arkirealismiin: "Tosin ensin jonkun pitäisi tehdä se maali."

Toinen juttu, joka on naurattanut ja herättänyt ihastusta oivaltavuudellaan jo pidemmän aikaa on Hesarissa olevat Karlssonin piirrokset. Kaveri onnistuu yhdistämään pinnalla olevia uutisaiheita aivan älyttömän hienolla tavalla. Pari esimerkkiä: Kaisa Varis ja Nokian vesiepidemia, musiikkitalo ja Helsingin kerjäläisbuumi, 141-tuen aleneminen ja eläinten hyvinvointikohu, hoitajien pakkolaki ja linnan itsenäisyysjuhlat, Tiitisen lista ja Huippuvuorille rakennettava geenipankki, sekä juhannus, EU:n perustuslakipohdiskelut ja EU:n vodkapäätös.

Nerokastahan näissä on juuri niiden ajankohtaisuus ja oiva yhdistely. Esimerkiksi tuota viimeistä muistan nauraneeni pitkään, vaikka tällä hetkellä se ei mitenkään poikkeuksellisen hauskalta tunnukaan -- johtunee juuri siitä että se oli niin ajankohtainen silloin ilmestyessään. Osa noista taas on enemmän ajattomia. Selailin tätä kirjoittaessa Hesarin sivuilla olevat kuvat läpi, ja niiden avittamana mieleen muistui kyllä monia uutisaiheita viime vuosilta. Eläköön digiarkistot.

Suomenmaassa on ollu yliveto juttu Kangasalan poliisipäällikön ylinopeudesta. Linkkaan sen tuonne yhteen toisen blogiin, kun oli ansiokkaasti kaivanut sen esille.

Ja että lainaisin mahdollisimman paljon, niin lainataan nyt vielä nimimerkin Vt kommentti tuolta blogista: "Masentavia tällaiset uutisoinnit, joihin ei ole tarpeen enää lisätä mitään."

Työasioista ei paljon viitsi kirjoitella, mutta koska tämä on puoliksi harrastusta, niin pitäähän tätä mainostaa.

On taas se aika vuodesta kun töissä käydään keskusteluja menneen vuoden tekemisistä ja tekemättä jättämisistä ja seuraavan vuoden uusista urotöistä -- tai ainakin aiotuista sellaisista.

Jos nyt jätetään huomioimatta se, että ne käytetyt lomakkeet ovat harvinaisen ankeita täyttää, niin tällainen vuosittainen välitilinpäätös on kyllä sinänsä ihan hauska tehdä. Siinä huomaa kuinka paljon vuodessa ehtii tehdä -- ja toisaalta sen ettei siinä ehdi tekemään oikein mitään. Riippuen siis siitä millä tasolla asioita tarkastelee.

Pitäisiköhän sitä henkilökohtaisessakin elämässä ruveta samalla tavalla tavoitteelliseksi ja tehdä samanlaisia arviointeja? Alkaa kyllä kuulostaa pelottavan aikuismaiselta. Ja yhtä ankealta kuin ne täytettävät planketit.

Naurettiin huonekaverin kanssa töissä vedet silmissä Ylen uutista: Nokian kaupunki ei aio laskuttaa saastuneesta vedestä. Siinähän sitä olisikin jos pistäisivät vielä laskun siitä... tai antaisivat 10% alennuksen laatupoikkeamien vuoksi.

Sählyhallilta avautui tänään mukava auringonlasku -- jopa kännykkäkameralle.


Sain lyhennettyä tehtävälistaani tänään ainakin kolmanneksella. Ja hoidettua yhden vuoden alun lupauksen -- sen, että rupean kantamaan mukanani kalenteria, joka on edes jotenkuten ajantasainen. Löysin nimittäin sovelluksen, jolla voi helposti synkronoida puhelimen kalenterin ja Google Calenderin. Pienellä sai taas itsensä tyytyväiseksi.

Näin takapainotteisesti joululoman kirjamenu:
- Jared Diamond: Tykit, taudit ja teräs
- Anja Snellman: Harry H.
- Auli Irjala: Meren selkä taittuu

Ja musiikkimenu:
- Melkein vieraissa - Tribuutti Leevi & The Leavingsille
- pintandwefall: wow! what was that, baby?

Päivän Hesarin työpaikkaliitteessä kaksi ravintolaa etsii lisää työntekijöitä. Ilmoitukseen on myös aika poikkeuksellisesti sisällytetty kiitokset asiakkaille menneestä vuodesta. Ajateltu varmaan, että kun nyt kerran maksetaan tuosta niin hoidetaan sitten samalla tämäkin asia alta pois. Tai sitten sillä viestitään jonkinlaista rentoa ilmapiiriä.

No, joka tapauksessa. Tämän kirjoituksen kirvoitti kuitenkin hauska tapa kiittää asiakkaita: "Ilman teitä me olisimme vain joukko ihmisiä joilla on liikaa kattiloita."

Olin puolitoista viikkoa lomalla. Sinä aikana oli tullut yli tuhat roskapostia. Älytöntä.

Onneksi joka ainoa tarttui filtteriin.

Olen elänyt nyt viikon verran lainapuhelimella ja huomannut että elämä on asteen verran hankalampaa. Suurin vaikeus on siinä, että puhelin haki sim-kortilta jonkun yli 5 vuotta vanhan osoitekirjan, eikä senkään numeroista suostu liittämään yhtäkään tallennettuihin nimiin soiton tai tekstiviestin tullessa.

Tämän lisäksi olen nyt huomannut puhelinkulttuurin menneen sellaiseksi, että kukaan ei soittaessaan tai tekstatessaan enää esittele itseään. Niinpä tällä hetkellä vastailen tekstiviesteihin aika pitkälti tietämättä keneltä ne ovat, ja puheluihin yrittäen samalla tunnistaa kenen äänellä 'moi' sanottiin. Jännittävää.

Minulla on tuommoinen litran oluttuoppi, johon olen keräillyt kolikoita taskun pohjalta. Kaveri katseli sitä tuossa pari päivää sitten ja totesi, että siinähän on jo ihan mukavasti rahaa. Jäi vaivaamaan, joten olihan ne pakko laskea.

Voin todeta, että oli kyllä turhin asia mitä olen uuden vuoden aattona koskaan tehnyt.


Niin, siinä oli 196.28e, josta 73.23e oli muiden euromaiden euroja.

Jäin lomalle. Ja olen sen kyllä mielestäni ansainnut. En ole varmaan minään vuonna tehnyt yhtä älyttömän paljon töitä kuin tänä vuonna.

Se kevätkesällä pitämäni kuuden kuukauden virkavapaus oli siinä mielessä huono juttu, että siinä jotenkin vinksahti tekemään töitä paljon enemmän kuin mistä meille maksetaan. Ja se sitten jotenkin jäi päälle, enkä ole vieläkään oikein pystynyt siitä pääsemään takaisin ennalleen.

No, onneksi työ on edelleen kivaa -- toisinaan jopa kivempaa kuin minään aiempana vuonna, jolloin silloinkin on ollut kivaa. Siitä isoin kiitos kuuluu kaikille työkavereille. Olen joskus aamuisin miettinyt, että olisi kamalaa jos ei huvittaisi mennä työpaikalle. Minusta vain herääminen on vähän ikävää -- kunhan olen herännyt, siirryn työmaalle ihan mielelläni.

Pitäisi kai silti osata tunnistaa itsestään milloin tekee liikaa töitä oman hyvinvointinsa kannalta. Tämän maan bioturvallisuus pysyy kuitenkin ihan kohtuullisena ilman minuakin...

Katselin tuossa Rauni Mollbergin vuonna 1985 tekemän Tuntemattoman Sotilaan. Edvin Laineen version olen katsellut varmaan kerran vuodessa, mutta tätä uudempaa en taida koskaan olla nähnyt kokonaan. Muistan , että joskus lukioaikana piti äidinkielen tunnilla keskustella siitä, oliko uusi versio tarpeellinen, mutta silloinkaan ei taidettu katsoa koko leffaa.

No, joka tapauksessa. Olin vähän pettynyt siihen, että versio oli niin samanlainen kuin Laineen. Jopa kuvakulmat olivat monessa kohtauksessa samoja. Ja useimmissa kohdissa, missä oltiin tehty erilailla en oikein tykännyt tehdyistä ratkaisuista.

Oli siinä kyllä hyvääkin. Rahikainen tuotiin esille aivan mainiolla tavalla, joka Laineen versiosta jää aika paljon puuttumaan. Samoin tykkäsin talousaliupseeri Mäkilän hahmosta. Myös tietynlainen liiallisen puhtauden pudottaminen esim. Lehdosta oli ajatuksena hienoa, joskin ei ehkä täysin tyylillisesti onnistunutta.

Kokonaisuutena: en jättänyt talteen. Ensi vuonnakin taidan katsoa Laineen version. Tai sitten pitää mennä katsomaan Kristian Smedsin kehuttu versio teatteriin. Tai lukea se kirja pitkän tauon jälkeen.

Olen kuunnellut viime päivinä paljon taannoin ostamaani Icons of Elegance -orkesterin Through the broken window -levyä. Mainiota musiikkia kyllä. Vaikutteita on haettu kyllä aika monesta suunnasta.

Olen tiedottamisesta ja kriisiviestinnästä aiemminkin kirjoitellut eri yhteyksissä. Nokian vesilevintäisen epidemian yhteydessä tehtiin sen verran virheitä, että niistä ei varmaan tässä tarvi sen enempää kirjoittaa.

Sen sijaan mielenkiintoisia ovat tänään Ylen tv-uutisissa ja muutama päivä sitten Aamulehdessä julkaistut eri ihmisten haastattelut. Niissä näkyy varsin selkeästi yksi epäonnistuneen viestinnän lopputulos: ihmiset Nokialla eivät uskalla vieläkään käyttää hanavettä, vaikka viranomaiset ja päättäjät kuinka vakuuttelevat sen olevan turvallista.

Reaktio on täysin luonnollinen: jos nuo kerran eivät osanneet aiemmin viestiä totuudellisesti, miksi niitä pitäisi uskoa nyt. Luottamus on helppo menettää -- sen takaisin saaminen on työn ja tuskan takana.

Tulipa tässä taas autoiltua jonkin verran viikonlopun aikana ja erityisen paikan mielessäni sai tällä kertaa seuraavilla suorituksilla:

1. Vesisateella moottoritiellä ohittaessa kurvaamalla suoraan eteen ja heittämällä kunnon ravat ohitetun tuulilasille vaikka tietä olisi edessäpäin vapaana reilu sata kilometriä ja takanakaan ei ketään hengittämässä niskaan. Lisäpisteitä saa tekemällä tämän pimeällä.
2. Raskaan kulkuneuvon kuljettajat, jotka ajavat moottoritienopeuksia aivan peräkontissa kiinni. Tällä kertaa kunnia meni (keikka?)bussin kuljettajalle.
3. Pimeä moottoritie, vesisadetta, huono näkyvyys, radiossa toitotettu lisäksi erityisestä liukkaudesta eri puolilla maata. Näissä olosuhteissa, kun näet edessä hätävilkut etkä pimeässä pysty tarkasti määrittelemään niiden syytä tai sijaintia ajorataan nähden, miten toimit? a) hiljennät vauhtia ja valmistaudut väistämään tai pysähtymään; b) muutut varovaisemmaksi ja tarkkailet ympäristöäsi valppaammin; vai c) lisäät kaasua ja lähdet ohittamaan edelläajavia. Valkoisen pakun kuljettajalle erityinen "teiden turvamies" -merkki tästä suorituksesta.

Lisähuomiona totesin, että eri tieosuuksille oli ilmestynyt kylttejä, joissa todetaan jotain tyyliin: "Tämän tien kunnossapidosta vastaa: ". Kun nyt on päädytty siihen, että teiden kunnossapito on syytä kilpailuttaa ja yksityistää, niin tuo on varmaan ihan mainio pieni keino, jolla luodaan kannustimia pitää myös oikeasti huolta sen tien kunnosta.

Hesarissa on Suomen kansalaisuustestin -tyylinen kysely. Sain 13/15 oikein (84%).

Erikoista on, että yhdestätoista Hesarin testaamasta kansanedustajasta neljä ei päässyt testistä läpi. Läpäistäkseen piti saada vähintään 70% kysymyksistä oikein. Ei ne nyt niin vaikeita kysymyksiä olleet.

En tiedä olenko vähän väsynyt vai onko asia oikeasti näin hauska, mutta olen pyörinyt ja naureskellut täällä vedet silmissä.

Ymmärrän, että on kohumissejä ja muuta, mutta Hesarin uutisointi Nokian vatsatautiepidemiasta tänään oli vertaansa vailla. Uutisessa nimittäin puhutaan kohuventtiilistä. Siis kohuventtiilistä. Sitten on laitettu vielä valokuva Nokian vesilaitoksen venttiilin kaltaisesta venttiilistä. Puuttuu vain teksti, että kuvassa olevalla venttiilillä ei ole osuutta asiaan.

(Itse asiahan on tietenkin vakava, ja syytä tutkia.)

Taas täytyy todeta samaan tapaan kuin vuosi sitten, että kyllä purjehdus vaan on hieno harrastus. Kesällä.


Kato äiti. Vene lentää.

Päivän työpalaverin tulos. Kaunista.

Hmph. YLE lakkauttaa Yle Extran. Ei hyvä. Kanavalta on tullut urheilua, kotimaista musiikkia ja dokumentteja. Höh. Se on ollut pätevä täydennys Ylen valikoimiin. Sen lakkauttamisen jälkeen ei taida Yleltä tulla enää mitään lisäarvoa kanavien muodossa digitalisoinnille.

Aika hyvä källi Pressolta viimeisessä numerossaan. Kannessa on äärimmäisen pienellä fontilla kirjoitettu teksti, jossa Hesarin mukaan sanotaan: "Voi jehna, pahus & pannahinen. Jokaisen yrityksen ainoa arvo on raha, missio tehdä sitä paljon ja visio tehdä sitä vielä enemmän. Turha höpöttää laadusta, palvelusta, asiakaslähtöisyydestä tai mistään muustakaan. Ei mene enää läpi."

Tihrustin sitä ominkin silmin, ja paljon siinä oli asiaa. Ei vaan silmät kestäneet lukea koko tarinaa...

Voi tätä murheen päivää. Työpaikan lakimies kielsi juuri Skypen käytön työpaikalla.

Thanks guys!

Niin lähellä. Vain 2 tappiota 14 pelistä. Seuraavalla kerralla näytetään!

Vanhanen on pohdiskellut Tehyn työtaistelua ja Hesarin mukaan toivonut, että ammattiyhdistysliike kokonaisuudessaan pohtisi työtaistelujen rajaamista niin, että sivullisille ei aiheutettaisi vahinkoa.

Ajatuksena tuo on varmaan ihan hyvä, mutta ajatellaanpa vähän pidemmälle. Jos jonkun ryhmän työtaistelusta ei aiheutuisi kenellekään mitään vahinkoa, niin silloinhan kyseiset henkilöt tekisivät aivan turhaa työtä. Tällaisia ammattiryhmiä ei varmaan kovin monia ole.

Mutta Matti puhuikin sivullisista. Kuka määritellään sivulliseksi? Yhtiön johto ja omistajat eivät varmaan ole sivullisia, mutta entä asiakkaat? Terveydenhuollossa potilaat ovat asiakkaita, ja koska potilaista oltiin taannoin kovin huolissaan, ilmeisesti asiakkaat eivät ole sivullisia. En oikein näe mitään keinoa suorittaa työtaistelua niinkään, että asiakkaille ei aiheudu mitään haittaa -- tai voisi kai sen tehdä vaikkapa kantamalla pinssiä, jossa lukee "Lakossa" mutta tekemällä silti kaikki työnsä. Tällainen työtaistelu ei kuitenkaan taitaisi olla kovin tehokas.

Eli en nyt oikein ymmärrä Vanhasen ajatusta. Ainoa tapa millä minä sen loogisesti pystyn ymmärtämään, on että pääministeri kehottaa ammattiyhdistysliikettä pidättäytymään kaikista työtaisteluista. Erikoinen kannanotto.

Jään odottelemaan lakia, jolla Alkon myyjät käsketään töihin -- lakko aiheuttaa minulle, sivulliselle, jo ihan kohtuutonta vahinkoa.

En pidä itseäni mitenkään kokoomusvastaisena, mutta täytyy myöntää että nämä viime tuntien lausunnot ovat olleet aika härskejä. "Lupaus lunastettu" mainostaa Jyrki Katainen Iltalehdessä. Samaa toitottaa Pekka Ravi Hufvudstadsbladetissa, "det var hans parti som lyfte fram lönefrågan i valrörelsen."

Maajoukkue onnistui herättämään suuria tunteita eilen. Palloliiton ansiosta stadionilla ei tosin ollut kovin paljon porukkaa (n. 10 000), mutta maajoukkueen kannattajat järjestivät ihan tyylikkään marssin varsin arktiselle stadionille. Tunnelma paikalla olleiden joukossa oli kyllä kohdallaan, joskin se vaihteli epätoivosta euforiaan.

Ylen tv-uutiset kertoi, että Opetusministeriö suosittaa, että kaikkiin Suomen kouluihin tehtäisiin pelastussuunnitelma. Mitä ihmettä?

Jos tosiaan pitää paikkansa, että sellaista ei tähän asti ole tarvinnut olla rakennuksissa, joissa työskentelee päivittäin satoja ihmisiä, niin jo on aikakin ruveta suunnittelemaan. Onneksi ei ole paljon tulipaloja syttynyt kouluissa.

Annika Lapintien optimismi on ihailtavaa -- tosin loogisuudessa on hieman petrattavaa. Kansanedustaja kun päätteli, että jos kaikki yhdeksän Itämeren ympärysvaltiota vähentävät päästöjään 4%, päästöt Itämereen vähenisivät 36%.

Hauska suomenkielinen sana: hohkata.

Tiedä pitäisikö taas itkeä vai nauraa. Jokelan nuoret ovat tekemässä kantelua lehdistön toiminnasta, johon Ilta-Sanomien päätoimittaja Tapio Sadeoja vastaa: "Kyllä me pyrimme äärimmäiseen hienotunteisuuteen."

On sinänsä jo ihme, että sanat Ilta-Sanomat ja hienotunteisuus pysyvät tässä ruudullakaan noin lähellä toisiaan ilman sen kummempia kahleita.

Toivottavasti tämä asia aiheuttaa oikeanlaisen reaktion Suomessa.

Samantyyppisen kuin Lontoon metroiskut briteissä: "Hitto vie, mehän tuplaamme kehitysapumme". Toivottavasti Suomessa keskitytään syyllistämisen sijasta nuorten (ja muidenkin) henkisen pahoinvoinnin lieventämiseen. Viisastelun voi jättää vähemmälle.

Mua ei ehkä aina pidetä maailman empaattisimpana ihmisenä, mutta tänään olen kyllä itkenyt -- vähintään sisäisesti -- koko illan. Ei enempää tällaista, kiitos.

Satuin nyt vasta etsimään USA:laista kirjoittelua J. Karjalaisen taannoisista vastoinkäymisistä sielläpäin. Minneapolisin Star Tribune kirjoittaa asiasta näin.

Ja aika naseva kommentti on itse Karjalaiselta, jota haastateltuaan eräs toimittaja kirjoittaa näin: "Perhaps the most damning comment on the incident was delivered by [J. Karjalainen] who was strip-searched. On a couple of occasions prior to 1991, he was detained by the KGB and interrogated. Compared to the ICE agents here in the Twin Cities, the KGB operatives, he says, 'at least acted like human beings. Not a bunch of animals'."

Hallituksen autoverouudistus päästöpohjaiseksi taitaa olla järkevimpiä periaatteellisia uudistuksia mitä Suomessa on vähään aikaan tehty.

Nyt vaan suuntaamaan muitakin veroja eri toimintojen ympäristöllisiin ulkoiskustannuksiin perustuviksi!

Oon siirtynyt kyllä melkein täysin iltavuorolaiseksi töissä. Mut vaan erottaa normaaleista iltavuorolaisista siitä, että meen töihin samaan aikaan kuin aamuvuoro.

Saakeli, ei siitä nyt ole kauankaan kun tulin kotiin, ja jo on kello puoliyö. Inte god dag.

Hesarissa oli juttua Helsinkiin ajavien bussien vaikeuksista pysyä aikataulussaan. En sinänsä yhtään ihmettele.

Mutta mikä tuossa jutussa kirvoitti kirjoittamaan, oli Linja-autoliiton projektipäällikön kommentti siitä, että myöhästymisiä ei mitenkään tilastoida. En tiedä uskonko itse liikaa tilastoihin, mutta luulisi että ongelmakohtia on aika vaikea tunnistaa ja ratkaista ilman että on dataa siitä miten asiat oikeasti ovat.

Tietysti riippuu ratkaistavasta kysymyksestä, mutta luulisi että ainakin tuollaisten myöhästymis- ja aikataulutusongelmien ratkaisussa olisi tarvetta tietää koska ne autot oikeasti ovat perillä. Ei voi olla tekninenkään ongelma -- kuljettaja varmasti voi lipunmyyntilaitteen avulla jotenkin rekisteröidä ainakin sen koska on saavuttu päätepysäkille. Omituista.

Tappajapylväät? Ei hyvänen aika. Eiköhän niihin kuolemantapauksiin ole tuolla tienpätkällä, jossa nopeusrajoitus on 60 km/h, ihan muut syyt kuin pylväiden luonnollinen saalistusvietti.

Saakeli, sekään ei sitten mennyt oikein. Sehän olikin jo 301. posti. No, ei sen väliä.

Tällä yhdellä emeritus-syyttäjällä on kyllä mielipide joka asiasta. Ja yleensä se eroaa aika paljon omastani. Kadista minulla kyllä ei ole mielipidettä.

300. postaus blogiini!

Juhlitaan sitä vaikka kuvalla hienoista kaksosautoista Ruskeasuon salibandyhallin parkkikselta. Ja jäätelöllä.

Hmph. Olen kyllä totaalisesti jämähtänyt samaan tilaan kuin mihin ajauduin apurahakuukausinani aiemmin tänä vuonna. Ei ole oikeasti mitään järkeä olla töissä yhdeksään illalla, kun työaikaakaan ei kerry kuin seiskaan asti. Paha apuraha. Tyhmä minä. Get a life.

Enpä ole pitkään aikaan jännittänyt F1-kisaa niin paljon kuin tänään. Varsinkin kun en ole katsonut varmaan yhtään kisaa yli vuoteen. Enkä kyllä katsonut tänäänkään -- kun ei ole sitä maksu-tv:tä -- mutta Radio Novan formulalähetys oli kerrassaan loistava.

Kisa käytiin kokonaisuudessaan ajellessani Viljakkalasta Helsinkiin, ja seuraaminen Novalla oli intensiivistä ja hienolla fiiliksellä -- välillä selostus tuli Maikkarin kautta suorana Brasiliasta. Kehä III:n kohdalla kisa ratkesi Kimille, ja Novalta kajahti komeasti Porilaisten marssi. Ja livenä Brasiliasta tullut Maamme -laulu loppui juuri kotiovella. Hienoa.

Pitäisiköhän sitä lopettaa Hesarin tilaus. Olen nyt lueskellut kolme tuntia vanhoja lehtiä... vielä on syyskuun viimeisen viikon lehdet luettavana.

Äh... söin pitsan, johon tulisuus oli tehty kaatamalla purkillinen pippuria pitsan päälle. Ei maailman herkullisin lajinsa edustaja.

Tää tarina vaan ei tunnu mahdolliselta. Mutta kyllä kai se Turussa on, vaikka vähän ulkomaalaisvahvistusta siihen tarvittiin. En muista vähään aikaan nauraneeni uutiselle näin paljon, kun kuvittelin tapahtumia mielessäni...

Suomessa on ilmeisesti otettu käyttöön matkapuhelintukiasemien nimeäminen? Ainakin puhelimeni näyttöön on ilmestynyt kirjainyhdistelmä PKS7. PKS -> Pääkaupunkiseutu?

Jaa... turvaudun varmaan vähän liiaksi välillä internettiin. Koitin tässä etsiä sanoja taannoin ostamaani levyyn bändin kotisivulta sekä googlaamalla. Olin vähän harmissani kun ei löytynyt mitään. Tämä tapahtui pari päivää sitten. Äsken tajusin, että voisihan ne sen levyn kannestakin lukea.

Eikö mulla nyt oo mitään sanottavaa? No ei oo... Poltin polveni pyöriessäni lattialla tän päivän salibandymatsissa. Tasoittivat 30s ennen loppua -- en onneksi ollut silloin kentällä, ei harmita niin paljon.

Päivän menu:
- Scandinavian Music Group: Missä olet Laila?
- Apulanta: Kiila
- Von Hertzen Brothers: Experience
- Maija Vilkkumaa: Totuutta ja tehtävää
- PMMP: Kuulkaas enot!
- Nightwish: Highest hopes

Joo, vierailin ekaa levyä ostaessani Pirkkalan Citymarketin mid price -osastolla.

"Siis miten se meni? Pitikö ne oksat kasvattaa joka puolelle vai vaan yhdelle puolelle?"